Apostoli Paavali – kuka hän oli?

Johdanto

Tänä keväänä YX-illoissa opetuksien aiheena tulee olemaan Paavali ja ensimmäisessä illassa (10.1.) aloitimme sarjan käymällä johdantomaisesti läpi Paavalin elämää ja persoonaa. Koska viime syksyn opetukset keskittyivät Jeesukseen, tämä oli luonnollinen siirtymä Jeesuksen elämän kaikkein merkittävimpään tulkitsijaan.

Paavalin merkitystä ei voi liioitella. Hän kirjoitti UT:n sisällöstä 1/4. [1] Kenestäkään muusta antiikin ajan henkilöstä ei ole kirjoitettu yhtä paljon kuin Paavalista – ainoastaan Jeesus lienee tutkitumpi hahmo tuolta ajalta. Tämän kirjoituksen tarkoitus on luoda lyhyt intro Paavaliin: kuka hän oli, mistä hän oli kotoisin, mitä hän ajatteli ja millaisen elämän hän eli. 

Paavali & historia

Aloitamme kysymällä yksinkertaisen kysymyksen: miten me tiedämme Paavalista? Lähinnä kahdesta eri lähteestä: Luukkaan kirjoittamasta Apostolien teoista ja Paavalin omista kirjeistä, joita on tallettunut UT:hin 13kpl (niitä oli enemmänkin, mutta osa on kadonnut lopullisesti). Sanon nyt muutaman sanan Paavalin taustasta, jonka jälkeen keskityn tarkemmin hänen julistamaansa sanomaan.

Paavali oli monimutkainen hahmo erityisesti siksi, että hän oli juutalainen, jolla oli kuitenkin Rooman kansalaisuus. Yleisesti ottaen juutalaisuus oli uskontona sallittu elämäntapa ja Rooma oli suonut juutalaisille erityisoikeuksia, koska heidän elämäntyylillään oli niin pitkä historia. (Kunhan Jerusalemin temppelissä uhrattiin keisarin puolesta jne.) Mutta Rooman valtakunnassa oli valtavan suuri ero sillä oliko henkilöllä Rooman kansalaisuus vai ei. Kansalaisuuden omistaminen toi mukanaan erityisen VIP-aseman. Erityisesti kaksi UT:n tekstiä osoittavat mitä hyötyä Rooman kansalaisuudesta Paavalille oli. Apostolien tekojen luvussa 22 roomalainen sotilasosaston komentoja kuulustelee Paavalia ja hän aikoo käyttää suostutteluapuna ruoskimista. Mutta kun Paavali asetetaan ruoskittavaksi, hän kysyy sotilailta ”onko teillä lupa ruoskia Rooman kansalaista?” (j. 25). Sotilaat pelästyvät, kun he ymmärtävät olevansa tekemässä suuren rikoksen. Luukas jatkaa:

Niin päällikkö meni Paavalin luo ja sanoi hänelle: ”Sano minulle: oletko sinä Rooman kansalainen?” Hän vastasi: ”Olen”. Niin päällikkö sanoi: ”Minä olen paljolla rahalla hankkinut itselleni tämän kansalaisoikeuden”. Paavali sanoi: ”Mutta minulla se on syntymästäni asti”. Silloin ne, joiden piti häntä tutkia, lähtivät heti hänen luotaan. Ja myös päällikkö peljästyi saatuaan tietää, että Paavali oli Rooman kansalainen, kun oli sidottanut hänet. (22:27-29)

Reaktio oli sama kuin aiemmin Filippissä, jossa Paavali oli itse asiassa jo ruoskittu. Kaupungin päättäjät tiesivät joutuvansa ongelmiin jos asia leviäisi yleiseen tietoon (Ap.t. 16:37-39). Joka tapauksessa, Paavali oli saanut kansalaisoikeuden jo syntymässään. On mahdollista, että joku hänen esivanhimmistaan oli ollut Rooman armeijan palveluksessa tai he olivat jotenkin muuten saaneet lahjana tämän oikeuden, ehkäpä jonkun käydyn taistelun seurauksena. [2]

Paavali syntyi Kilikian Tarsoksessa. Tämä oli merkittävä yliopisto-kaupunki, jossa Paavali oppi aikansa filosofiset näkemykset ja liikehdinnät. Kuten Paavali itse toteaa, se oli melko tunnettu paikka (Ap.t. 21:39). Koska hän oli juutalainen, hän tiesi tarkasti mihin sukukuntaan hän kuului: hän kuului Benjaminin heimoon ja hänet olikin nimetty tästä heimosta nousseen Israelin ensimmäisen kuninkaan mukaisesti Sauliksi (Room. 11:1; Fil. 3:5; 1. Sam. 9). Paavali siis syntyi juutalaisena, eli juutalaisena ja kuoli juutalaisena. (On tärkeä muistaa, että hän ei koskaan lakannut olemasta juutalainen.)

Entä Paavalin kielitaito? Johanneksen evankeliumi paljastaa, että kun Jeesus naulittiin ristille, hänen tuomionsa syy kirjoitettiin taululle kolmella kielellä: kreikaksi, latinaksi ja hepreaksi (Joh. 19:20). Tämä kuvaa hyvin tuon ajan maailmaa: kreikka oli yleiskieli, jota osasi miltei kaikki, latina oli roomalaisten virkamiesten virallinen kieli ja heprea/aramea oli juutalaisten kieli ja heprea erityisesti kieli, jolla VT kirjoitettiin. Paavali hallitsi nähtävästi nämä kaikki. Hän oli saanut äidinmaidossa kaksikielisen ravinnon: kreikankielen — kieli jolla hän kirjoitti kaikki kirjeensä ja arameankielen, kielen jota Jeesus puhui äidinkielenään. Me tiedämme, että iso osa juutalaisia oli tähän mennessä menettänyt otteensa hepreankieleen, kieleen jolla Vanhan testamentin pyhät Kirjoitukset oli kirjoitettu. [3] Oppineiden juutalaisten piireissä käytetettiin kuitenkin edelleen hepreaa ja he kykenivät lukemaan pyhiä Kirjoituksia alkukielleä (Ap.t. 21:40). Paavali oli yksi heistä. 

Jossain vaiheessa Paavali muutti Tarsoksesta Jerusalemiin opiskelemaan. Jos nykyään joku haluaa hyväksi painijaksi, hän voisi kehua olleensa Seppo tai Marko Yli-Hannukselan valmennuksessa Ilmajoella. Paavali opiskeli teologiaa rabbi Gamalielin jalkojen juuressa, rabbin, joka oli aikansa tunnetuimpia ja arvostetuimpia juutalaisia oppineita (Ap.t. 22:3; 5:34). Gamaliel oli tunnetun rabbi Hillelin jälkeläinen (poika tai pojanpoika) ja koko Hilleliläisen systeemin perijä. Rabbiinisessa perimätiedossa Gamalielin asema tulee hyvin selvästi mm. seuraavissa sanoissa: ”Kun rabbi Gamaliel vanhempi kuoli, lain kirkkaus himmeni ja puhtaus sekä pidättyväisyys hävisivät.” [4] Kaiken kaikkiaan tämä paketti takasi sen, että Paavali oli erittäin monipuolisesti valmentautunut ja älykäs kaveri. Itse asiassa, N. T. Wright, yksi tämän hetken seuratuimpia Paavali-tutkijoita, on sanonut, että Paavali oli varmuudella ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden älykköjen TOP-5:ssa. Paavali itsekin toteaa Galatalaisille kirjoittaessaan, että hän eteni kaikissa opinnoissaan paljon pidemmälle kuin suuri osa hänen opiskelutovereistaan (Gal. 1:14).

Paavali uuden Jeesus-liikkeen vainoajana

Seuraava asia, joka Paavalista tulee sanoa on tämä: hänestä tuli uuden Jeesus-liikkeen tunnetuin vainoaja. Lyhyesti sanottuna: Jeesus Nasaretilaisen seuraajat väittivät, että Jeesus oli Israelin Messias, jonka Jumala oli herättänyt kuolleista kolmantena päivänä hänen ristinkuolemansa jälkeen. Vanhan testamentin kauan meneillään ollut kertomus oli nyt huipentunut, kun Jumalan lähettämä Pelastaja oli saapunut pelastamaan kansansa synnin ja kuoleman orjuudesta. Mutta Paavali piti tätä potaskana. Hänen merkittävin argumenttinsa lienee ollut 5. Mooseksen kirjan jae 21:23, jonka mukaan ”puuhun ripustettu on Jumalan kiroama”. Näin ollen Paavali oppineena tiesi, että jos Jeesus kuoli hylättynä ja alastomana ristillä, Jumala oli hylännyt hänet ja osoittanut, että tämä mies ei ollut Messias, vaan Israelin kansan harhaanjohtaja, joka sai oikeudenmukaisen kuoleman. [5] Asian ymmärtämiseksi sitä voisi verrata vaikkapa tunnettuun poliitikkoon, jonka ura tuhoutuu seksiskandaaliin: kaikki aiemmat saavutukset menettävät yhtäkkiä merkityksensä! Jeesuksen aiemmalla elämällä ei yhtäkkiä ollutkaan merkitystä. Sokeiden parantamisia ja tyttöjen kuolleistaherättämisiä, ei väliä: Jeesus kuoli ristillä kirottuna ja piste!

Yksi asia loistaa muutamissa kohden Paavalin kirjeitä: Paavali ei koskaan päässyt henkisesti yli siitä, että hän oli vainonnut Jumalan seurakuntaa. Hän mm. sanoo, että ”minä olen apostoleista vähäisin, enkä ole sen arvoinen, että minua edes kutsutaan apostoliksi, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa” (1. Kor. 15:9). Paavali oli vainonnut kiivaasti Jeesuksen seuraajia, hakannut heitä ja heittänyt heitä vankilaan ja jopa äänestänyt joiden kuolemantuomion puolesta. Kun Stefanos, seurakunnan ensimmäinen marttyyri kivitettiin, Paavali piti ylpeästi kivittäjien takkeja käsissään (Ap.t. 7:1-8:3). Matka Damaskoon lopulta käänsi Paavalin kohtalon. Asia oli niin tärkeä, että Luukas kertoo sen Apostolien teoissa kolmesti (Ap.t. 9; 22; 26) ja Paavalin kirjeissä on siihen useampi viittaus (Gal. 1:15-16; Fil. 3:3-11).

Katsokaamme nyt yhtä olennaista tekstiä siitä miten Paavali oman kääntymyksensä näki:

Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa; ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin. Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi. Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen. (1 Tim. 1:12-17)

Huomaa kolme asiaa tästä tekstistä:

1. Paavali ei päättänyt itse omasta apostolin asemastaan, vaan sen antoi hänelle Jeesus itse. Hän oli apostoli, riippumatta siitä mitä muut sanoivat! (Ja tämä asema todella kyseenalaistettiin, mm. Korinttissa.)
2. Jeesus oli Paavalille armollinen huolimatta hänen karmivasta menneisyydestään. Paavali ei nähnyt itseään vain syntisenä, vaan syntisistä suurimpana! Kaikki vanha katosi, kun Jeesus käänsi hänen elämässään uuden ja puhtaan sivun.
3. Paavali näki kokemansa armon näyttelevän jopa suurempaa roolia: Paavalista tuli elävä esimerkki Jeesuksen armon ja anteeksiantamisen radikaalisuudesta. Jos Paavali kykeni pelastumaan, silloin kuka tahansa kelpaa! Logiikka on vastaansanomaton: jos hän, joka on syntisistä suurin, pelastuu, silloin Janne Saarelalla ja juuri sinullakin on mahdollisuus vastaanottaa uusi elämä.

Alamme olla kirjoituksemme lopussa ja kuten arvaat, paljon jää sanomatta. Mutta haluan sanoa, että yksi suuri syy sille miksi minä uskon, että Jumala todella herätti Jeesuksen kuolleista ja hän jätti taakseen tyhjän haudan, johtuu Paavalin kääntymyksestä. Kukaan ei ole vielä kyennyt selittämään minulle Paavalissa tapahtunutta muutosta jos me lähdemme siitä, että Jeesus jäi oikeasti hautaan. Mikä ihme muutti Paavali elämän..?

Festuksen virhe

Paavalin kohdalla on kuitenkin helppo tehdä paha virhe. Virhe, jonka eräs Pontius Pilatuksen seuraaja teki noin vuonna 60. Kyseessä oli Porkius Festus, Juudean maaherra, jonka silmien eteen Paavali eräänä päivänä tuotiin vangittuna. (Voit lukea tästä kertomuksesta Apostolien tekojen luvusta 25.) Kun Festus selittää Paavalin tilanteen eräälle korkea-arvoiselle avioparille, hän tiivistää asian näin:

Mutta kun hänen syyttäjänsä seisoivat hänen ympärillään, eivät he syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikoksesta, kuin minä olin odottanut, vaan heillä oli häntä vastaan riitaa joistakin heidän uskonasioistaan ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta jonka Paavali väitti elävän. (Ap.t. 25:18-19)

Kun roomalainen Festus katsoo Paavalin tilannetta – roomalainen, joka on aivan pihalla Vanhan testamentin kertomuksesta ja Jeesuksen elämässä tapahtuneista asioista – hän tiivistää Paavalin sanoman sanomalla, että ”juutalaisille on riitaa joistakin heidän uskonasioistaan ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta jonka Paavali väitti elävän”. Jostakin Jeesuksesta! Jeesuksesta, jonka Paavali väitti elävän! Noh, sinne päin oikein, mutta toisaalta ei sinne päinkään… Paavalille Jeesus ei nimittäin nyt vain elänyt, vaan koko maailma oli käännetty ylösalaisin! Hyvänen aika, ensimmäisen kerran koko ihmiskunnan historiassa kuolema oli voitettu! Jeesus oli asetettu maailman kuninkaaksi! Ylösnousemus oli alkanut ja se odottaa huipennusta Jeesuksen paluussa. Festus ei tajunnut miten suurista asioista Paavalin sanomassa oli kysymys. Paavali olisi varmuudella halunnut pitää Festukselle parikymmentä raamattutuntia aiheesta. Me emme saa tehdä Festuksen virhettä. Paavalin sanomassa ei ole kyse siitä, että ”Jeesus oli kuollut ja nyt hän elää”, vaan siinä on kyse paljon enemmästä. Tämä teksti ei kuitenkaan anna tilaa käsitellä näitä asioita. 

Paavalin loppu

Mikä oli lopulta Paavalin kohtalo? Paavali katoaa historian lehdiltä melko mystisesti, eikä meillä ole 100% varmuutta siitä mitä itse asiassa tapahtui. Apostolien teot päättyy siihen miten Paavali on eräänlaisessa vankeudessa Roomassa ”kahden vuoden ajan”, mutta Luukas jättää ikävä kyllä vastaamatta kysymykseemme ”mutta mitäs sen kahden vuoden jälkeen tapahtui?” Asiasta on kirjoitettu paljon ja erilaisia teorioita on spekuloitu. On mahdollista, että Paavali kuoli tämän vankeuden päätteeksi, mutta on myös mahdollista, että hänet vapautettiin, mutta että hän kuoli myöhemmin uuden vankeuden jälkeen. Kaikki lähteet ovat joka tapauksessa yksimielisiä siitä, että Paavali kuoli lopulta Roomassa. Kerrotaan mm., että hän menetti päänsä sanomansa vuoksi. [Tarkempaa analyysiä viitteessä 6.]

Jos haluat lukea Paavalin viimeisen kirjeen, jonka hän kirjoitti hieman ennen kuolemaansa, voit tarttua 2. Timoteuskirjeeseen. Paavali ei joka tapauksessa ole enää täällä. Jos kysyisimme missä hän on, hän sanoisi ”olen Jeesuksen kanssa ja kaikki on hyvin! Ota Jeesus elämäsi Herraksi, niin tulet pääsemään osalliseksi pian koittavasta ruumiin ylösnousemusta ja luomakunnan uudistamisesta!” (1. Kor. 15; Fil. 1:23; Room. 8). Paavali ei ole täällä. Mutta Jeesus on. Juuri tänään hän voi muuttaa sinunkin elämäsi. Niin kuin hän muutti Paavalin elämän. 

Viitteet:

1. Tarkasti ottaen Paavali kirjoitti UT:n sisällöstä 24%, kreikankielellä reilu 32 000 sanaa. Ks. Joel B. Green, The Theology of the Gospel of Luke. New Testament Theology -sarja (Cambridge 1995), 2.

2. Yksi tämän hetken ykkösnimistä Paavali-tutkimuksessa muistuttaa, että meillä ei ole mitään hyviä (historiallisia) syitä olla skeptisiä Luukkaan väitteelle siitä, että Paavalilla todella oli Rooman kansalaisuus. Ks. John M. Barclay, Pauline Churches and Diaspora Jews (Grand Rapids: Eerdmans, 2016 [2011]), 374.

3. Siksi juutalaiset olivat jo kääntäneet koko VT:n kreikankielelle pari sataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Tätä kutsutaan Septuagintaksi, lyhennettynä LXX.

4. Timo Eskola, Paavali: Kärsimyksen ja lohdutuksen apostoli (Sley-kirjat, 2002), 23. Philip B. Payne, Man and Woman, One in Christ. An Exegetical and Theological Study of Paul’s Letters (Grand Rapids: Zondervan, 2009), luku 1, on esittänyt, että Gamalielin opetuksilla oli suuri vaikutus siihen miten Paavali näki naisten aseman hyvin tasaveroisena miehiin verrattuna. 

5. Tästä syystä Suomen johtava Jeesus-tutkija Tom Holmen kirjoitti artikkelin ”Synkkä sapatti ja ylösnousemuksen ongelma” A.D. 30 -kirjaan (Toim. Tom Holmen & Matti Kankaanniemi [Helsinki: Art House, 2009], luku 6). Juuri se tosiasia, että Jeesus oli kuollut ristiinnaulitsemalla teki hänen ylösnousemuksestaan valtavan teologisen ongelman. Miten Jumala voi herättää kuolleista miehen, jonka Hän oli selvästi kironnut ristille?! Holmenin artikkeli on lukemisen arvoinen!

6. Apostolien teoista 4-osaisen mammuttikommentaarin kirjoittaneen Craig Keenerin johtopäätös on se, että Paavali todennäköisesti vapautui Apostolien tekojen luvun 28 kerronnan jälkeen, mutta myöhemmin hänet otettiin uudelleen kiinni ja hänet tapettiin Neron keisariuden aikana Roomassa (Craig S. Keener, Acts: An Execetigal Commentary. Volume 4 [Grand Rapids: baker Academic, 2015], 3758-71). Me tiedämme, että Paavali itse olisi halunnut mennä Rooman visiitin jälkeen edelleen länteen, Espanjaan (Room. 15:24, 28) ja varhainen traditio näyttäisi tukevan sitä, että hän pääsi sinne (1 Klemensin kirje korinttilaisille 5:7, kohta 5:4 kertoo Pietarin kuolleen marttyyrina). Eusebius väittää tunnetussa teoksessaan Kirkkohistoria 2.2.1-8 (kääntänyt Ivar A. Heikel vuonna 1937. Helsinki: Otava), että Paavali kuoli Neron aikaisissa vainoissa Roomassa. Hän viittaa mm. 2. Tim. 4:16-17 argumentoidessaan näkemystään. Asiaa tukisi se, että Paavali kirjoitti Rooman vankeudesta kirjeitä ja niissä hänellä on hyvin optimistinen toivo omasta vapauttamisestaan (Fil. 1:19, 24-25; 2:24 [”olen varma, että jään eloon ja tulen sinne suunnalle itään”]; Filemon 22 [”järjestä minulle majapaikka, sillä toivon, että rukoustenne tähden minun suodaan tulla luoksenne”]). Tertullianus kertoo, että Paavali mestattiin ja Paavalin teot -niminen myöhempi legendanomainen teos toteaa saman. Mestaaminen miekalla sopisi hyvin siihen, että Paavalilla oli Rooman kansalaisuus. Lisäksi eräs Rooman seurakunnan piispa, Gaius nimeltään, totesi 200-luvulla tienneensä missä kohden Roomaa Pietarin ja Paavalin hautamuistopaikat sijaitsivat: ”Voin näyttää apostolien voitonmerkit. Sillä jos tahdot mennä Vatikaanille tai Ostian tielle, löydät niiden voitonmerkit, jotka ovat perustaneet tämän seurakunnan.” (sit. Eusebius, Kirkkohistoria 2.25.7-8). Eusebius uskoi, että Paavali ja Pietari tapettiin Neron aikana Roomassa, Paavali mestaamalla ja Pietari ristiinnaulitsemalla hänet pää alaspäin ja Sulpicius Severus (kuoli n. 420) toteaa saman.