Johdanto

Jotkut ovat tunnetusti nähneet Daavidin ja Joonatanin välisessä suhteessa merkkejä homoseksuaalisesta kanssakäymisestä. Jotkut ovat olleet asiasta jopa niin varmoja, että he ovat nimenneet kirjansa tällä teemalla (kuten Tom Horner kirjallaan ”Jonathan oved David: Homosexuality in Biblical Times”). Kertomus Daavidin ja Joonatanin välisestä ystävyydestä löytyy pilkottuna 1. Samuelin kirjan luvuista 18-23 + 2. Samuelin kirjan luvusta 1, josta löydämme Daavidin itkuvirren Joonatanin (ja hänen isänsä Saulin) kuolemasta.

Tarkoitukseni tässä tekstissä on osoittaa, että tulkinnat, jotka näkevät Daavidin ja Joonatantin ystävyydessä homoerotiikkaa, eivät nouse millään tavalla tekstistä, varsinkaan kun niitä luetaan oikeassa kontekstissa eli asiayhteydessä. Jos me unohdamme millaista suurempaa kertomusta kirjoittaja on itse asiassa kirjassaan kuvaamassa, me voimme sortua ottamaan Daavidin ja Joonatanin välisestä ystävyydestä kertovat tekstit ja laittaa ne sanomaan sen mitä me ehkä haluamme tekstissä näkevämme.

Ja niin: vaikka lukija ei olisi millään tavalla kiinnostunut itse ”myytistä”, teksti avaa siitä huolimatta arvokkaita näköaloja Samuelin kirjojen kertomuksen logiikkaan.

Oikea kirjallinen konteksti

Meidän on siis tulkittava Daavidiin ja Joonataniin liittyvät useat kertomukset oikeassa kontekstissa. Mutta mikä tämä konteksti on? Kyse on eritoten Joonatanista, joka on Israelin kuninkaan Saulin poika ja siten Saulin mielestä seuraava Israelin kuningas. (Näin siis siitä huolimatta, että Jumala on selvästi hylännyt Saulin ja hänen pitäisi tietää se itsekin…) Daavid taas on jo voideltu kuninkaaksi luvussa 1. Sam. 16 ja Joonatan näyttää olevan selvillä siitä, että juuri Daavid tulee olemaan kansan seuraava kuningas — ei hän itse.

1. Sam. 18:1-5

Juuri tähän dilemmaan liitty jakeet 18:3-4, joka on tallettanut Daavidin ja Joonatanin välisen ensimmäisen kohtaamisen heti sen jälkeen, kun Daavid on voittanut sen kuuluisan Goljatin:

1. Kun hän [Daavid] oli lakannut puhumasta Saulin kanssa, kiintyi Joonatan kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa. 2. Ja Saul otti hänet sinä päivänä luoksensa eikä sallinut hänen enää palata isänsä kotiin. 3. Ja Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa. 4. Ja Joonatan riisui viitan, joka hänellä oli yllänsä, ja antoi sen Daavidille, ja samoin takkinsa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä. 5. Daavid lähti, minne vain Saul hänet lähetti, ja hän menestyi. Niin Saul asetti hänet sotamiesten päälliköksi, ja se oli mieleen kaikelle kansalle ja myös Saulin palvelijoille. (18:1-5)

Tässä se on: ensimmäinen teksti, joka selvästi sanoo, että Joonatanin ja Daavidin välillä oli homoeroottinen suhde. Eikö? Ei aivan niin nopeasti…

Ensinnäkin täytyy laittaa merkille, että Joonatanin kiintymys Daavidia kohtaan heijastuu kertomuksessa laajemminkin, koska koko kansa kunnioittaa Daavidia hänen voittonsa jälkeen, kuten jae 5 painottaa. Itse asiassa kun luemme kertomuksen kokonaisuudessaan, huomaamme sen painottavan sitä miten kaikki rakastivat Daavidia (Joonatan, kansa ja Mikal, ks Alter 2000, 112).

Toiseksi painopiste tässä kertomuksessa on rinnastaa Joonatanin käytös ja asenne Daavidia kohtaan Saulin asenteeseen ja käytökseen. Saul on täynnä kateutta Daavidia kohtaan, mutta Joonatan ymmärtää osoittaa alamaisuutta ja kunnioitusta.

Tähän teemaan liittyy olennaisen tärkeä yksityiskohta. Kun luemme 1. Samuelin kirjaa kokonaisuudessaan, huomaamme, että ”viitalla” on tärkeä ja symbolinen rooli. Jakeissa 15:27-28 meille kerrotaan miten Saul hylkäämisestään kuullessaan takertuu epätoivoisesti Samuelin viittaan sillä seurauksella, että viitta repeää. Tämän Samuel tulkitseekin heti symboliksi siitä, että ”Jumala on repäissyt kuninkuuden pois Saulin kädestä ja Hän tulee antamaan sen jollakin toiselle”. Myöhemmin luvussa 24 tapaamme Saulin ”asioillaan” luolassa, jossa Daavid sattuu olemaan sotilaidensa kanssa piilossa.  Daavid päättää leikata Saulin viitasta pienen palan todisteeksi siitä, että hän olisi kyennyt tappamaan hänet (24:4-5). Mutta pian Daavid kuitenkin saa piston sydämeensä ja katuu tekoaan (24:6). Hän pelästyy, koska hän on vaarassa kohottaa kätensä Jumalan voideltua eli kuningasta vastaan (24:7). Jälleen viitta toimii symbolina kuninkuudesta.

Daavid ystävystyi Joonatanin kanssa voitettuaan Goljatin kaksintaistelussa

Tässä valossa meidän tulee myös tulkita luvun 18 alku, jossa Joonatan luovuttaa Daavidille aseidensa lisäksi myös viittansa. Kuten Samuelin kirjoista kommentaarin kirjoittanut Phil Long toteaa, Joonatan tietoisesti ja symbolisesti luovuttaa oikeutensa valtaistuimeen antamalla Daavidille viittansa (Long 2009, 353). Juuri saman huomion tekevät Robert Alter (2000, 112) ja Robert Gagnon (2001, 148-49). Gagnon huomauttaa, että tuossa kulttuurissa aseiden luovuttaminen symboloi yleisesti luovuttajan alamaisuutta ylemmälleen poliittisessa kontekstissa. Long (2009, 353) esittää useita esimerkkejä antiikin Lähi-idän kulttuurista, jossa viitalla oli hyvin vahva symbolinen merkitys erityisesti henkilön statukseen liittyen, kun kyse oli henkilöiden välisistä suhteista.

Mitä tulee jakeeseen 1, jossa kerrotaan Joonatanin ”kaikesta sielustaan [kiintyneen] Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa”, niin kyse ei ole rakkaudellisesta ja eroottisesta suhteesta sen enempää kuin jakeissa 1. Moos. 44:30-31, joissa kerrotaan Jaakobin suhteesta poikaansa Benjaminiin, jonka hänen oli pakko päästää muiden veljien mukana Egyptiin:

30. Jos minä [Juuda] siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt, 31. niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella tuonelaan.

Tässä kohtauksessa Juuda puhuu veljelleen Joosefille (vaikka ei tunnistakaan häntä) siitä miten syvästi heidän isänsä Jaakob rakastaa nuorinta poikaansa Benjaminia. Hän oli ”kiintynyt häneen kaikesta sielustaan”. Tästä löydämme juuri saman viittauksen syvään kiintymykseen kuin Joonatanin ja Daavidin suhteesta ja kyse ei tietenkään ole millään tavalla eroottisesta suhteesta, vaan puhtaasti syvästä kiintymyksestä ilman minkäänlaista seksuaalista vihjausta (Gagnon 2001, 147).

Se tosiasia, että Daavidin ja Joonatanin välillä on selvästi myös poliittinen suhde selittää paremmin kertomuksessa käytettyä rakkaus-kieltä. Rakkaudesta puhuminen oli nimittäin antiikin Lähi-idässä tyypillistä kahden osapuolen välisestä liitosta puhuttaessa. (Yleensä kysymyksessä oli ”yliherra” ja hänelle alisteinen ”vasalli”, asia jonka nykytutkimus on nyttemmin laajasti ymmärtänyt.) Esimerkiksi Assyrian kuninkaan Assurbanipalin (kuninkaana 669–627 eKr.) alamaisia muistutettiin siitä, että ”teidän tulee rakastaa häntä kuin itseänne”. Lisäksi 1. Kun 5:1:ssä Tyyron kuninkaan Hiiramin suhdetta Daavidiin kuvataan sanalla, joka voidaan kääntää ”rakastajaksi” tai ”ystäväksi”. Samalla tavalla kaikki Saulin palvelijat rakastivat Daavidia (1. Sam. 18:22). Meille on myös jäänyt kuvaus muinaisesta heettiläisestä kuninkaasta Tudhaliya 4:sta, joka oli kuninkaana noin vuosina 1237–1209 eKr. Löydetty kirjoitus on tallettanut hänen ja hänelle alamaisen (joka oli myös serkku) välisen liiton, jossa puhutaan heidän välisestä ystävyydestään ja siitä miten he olivat rakkaita toisilleen. He olivat tehneet valan, joka velvoitti molemminpuoliseen uskollisuuteen. Tällaiset tekstit osoittavat yksinkertaisesti sen, että puhtaasti poliittisessa (ja ei-seksuaalisessa) suhteessa voitiin käyttää rakkauteen liittyviä termejä. (Long 2002, 417-18; Gagnon 2001, 148.)

Ongelma ei siis ole siinä, että teksiä olisi hankala tulkita. Ongelma on siinä, että modernit lukijat eivät osaa enää ajatella ystävyyttä liitto-kielellä ja liiton merkityksessä.

1. Sam. 19:1

Mitä tulee jakeeseen 19:1 ”Mutta Saulin poika Joonatan oli suuresti mieltynyt Daavidiin” niin tässäkään ei ole kyseessä eroottinen suhde. Samaa sanaa käytetään nimittäin hieman aiemmin jakeessa 18:22 kuvaamaan Saulin suhdetta Daavidiin. Joonatanin nimeäminen tässä jakeessa Saulin pojaksi painottaa edelleen vahvasti kuninkuuteen liittyvää ongelmaa – teema jota käsittelimme edellä. (Gagnon 2001, 149.)

1. Sam. 20:14-17, 30-31, 41-42

14. Etkö sinäkin, jos minä silloin vielä elän, etkö sinäkin tee Herran laupeutta [hesed] minulle, niin ettei minun tarvitse kuolla? 15. Ethän koskaan kiellä laupeuttasi [hesed] minun suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää Daavidin vihamiehet kaikki tyynni maan päältä?” 16. Niin Joonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa. Ja Herra vaati koston Daavidin vihamiehiltä. 17. Ja Joonatan vannotti vielä Daavidin heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.

Joonatan siis ymmärtää varsin hyvin, että Jumala on Daavidin kanssa ja hänestä on tulossa kuningas. Hän myös aavistaa, että Saulin käytös tuo mukanaan Jumalan tuomion hänen huonekunnalleen ja siksi hän haluaa selvittää asioita tulevaisuuden varalle, kun Daavidi tulisi nousemaan hallitsijaksi. Aivan kuten Joonatan on valmis suojelemaan Daavidia hengellään, Daavidin tulee myöhemmin suojella hänen omaisiaan hengellään. Myöhemmin, kun Joonatan on ruokapöydässä Saulin kanssa kahtena päivänä peräkkäin, Saul suuttuu hänelle juuri siksi, että hän suojelee Daavidia:

30. Silloin Saul vihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: “Sinä säädyttömän naisen poika! Tiesinhän minä, että sinä olet mieltynyt Iisain poikaan, häpeäksi itsellesi ja häpeäksi äitisi hävylle. 31. Sillä niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, et sinä eikä sinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt noutamaan hänet minun luokseni, sillä hän on kuoleman oma.” (1. Sam. 20:30-31)

Saul haukkuu poikansa huoranpenikaksi. Ei mikään loisto lopetus päivälliselle! Lukija huomatkoon tämän: Saulin korkea verenpaine ei tässä kohtaa johdu siitä, että Joonatan olisi ajautunut häpälliseen seksisuhteeseen Daavidin kanssa(!), vaan siinä, että hän on tehnyt hänen kanssaan poliittisen liiton ja on siten menettämässä tulevan kuninkuutensa. (Gagnon 2001, 150-51; Long 2009, 417-18.)

Kun Joonatan ja Daavid tapaavat hetkeä myöhemmin:

41. …nousi Daavid ylös etelän puolelta; ja hän lankesi kasvoilleen maahan ja kumartui kolme kertaa; ja he suutelivat toisiansa ja itkivät yhdessä; Daavid itki hillittömästi. 42. Ja Joonatan sanoi Daavidille: “Mene rauhassa. Niin on, kuin me molemmat olemme vannoneet Herran nimeen ja sanoneet: ‘Herra on todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, ja minun jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi välillä iankaikkisesti’.” (20:41-42)

Daavidin kolminkertainen kumarrus on merkki siitä, että he ovat jättämässä lopulliset hyvästit toisilleen. He vaistoavat, että he eivät ehkä koskaan enää tapaa toisiaan elossa. Heidän eronsa on hyvin tunteikas aivan kuten se olisi ollut kenen tahansa isän ja pojan tai veljesten välisessä suhteessa. 2000-luvun länsimaissa eläviä on myös muistutettava väkevästi siitä, että suutelemisen mainitseminen ei millään tavalla automaattisesti osoita, että kyseessä on eroottinen suhde! Kyse on hyvästeistä antiikin Lähi-idän kontekstissa.

Mainittakoot lyhyesti, että sana ”suuteleminen” esiintyy Vanhassa testamentissa 27x ja yleensä aina (24x) siihen ei sisälly minkäänlaista eroottista latausta: kaksi poikkeusta tulevat Laulujen Laulusta (1:2; 8:1) ja Sananlaskuista (7:13). Joskus sana esiintyy kontekstissa, jossa puhutaan sukulaisista ja joskus taas kontekstissa, jossa kyse ei ole sukulaissuhteista ja joissa miehet suutelevat toisiaan: Samuel & Saul (1. Sam. 10:1); Absalom & israelin kansalaisia (2. Sam. 15:5), Daavid & Barsillai (19:39)ja Jooab & Amasa (20). Olisi melko härskiä väittää, että joka ikisessä esimerkissä olisi ollut kyse ”homostelusta”.

1. Sam. 23:16-18

16. Silloin Saulin poika Joonatan nousi ja meni Daavidin luo Hoorekseen ja rohkaisi häntä Jumalassa. 17. Hän sanoi hänelle: “Älä pelkää; sillä minun isäni Saulin käsi ei ole tapaava sinua, vaan sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan lähinnä sinua. Myös minun isäni Saul tietää kyllä sen.” 18. Sitten he molemmat tekivät liiton Herran edessä. Ja Daavid jäi Hoorekseen, mutta Joonatan palasi kotiinsa.

Tämä kohta tekee jälleen selväksi, että kyseessä on hyvin poliittinen tilanne: kyseessä on ennenkaikkea tuleva kuninkuus. Joonatan ymmärtää paikkansa Daavidin alamaisena, ei itse tulevana kuninkaana.

2. Sam. 1:19-27

Viimeinen teksti aiheemme kannalta löytyy 2. Samuelin kirjan alusta, jossa Daavid itkee Joonatanin kuolemaa:

19. “Sinun kaunistuksesi, Israel, on surmattuna kukkuloillasi. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet! 20. Älkää ilmoittako sitä Gatissa, älkää julistako voitonsanomaa Askelonin kaduilla, etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi, etteivät ympärileikkaamattomain tyttäret riemuitsisi. 21. Te Gilboan vuoret, älköön teille kastetta tulko, älköön sadetta, älköön peltoja, joista anteja uhrataan. Sillä siellä on poisviskattuna sankarien kilpi, Saulin kilpi, öljyllä voitelematonna. 22. Kaatuneitten verta, sankarien ytimiä ei Joonatanin jousi väistänyt, eikä tyhjänä palannut Saulin miekka. 23. Saul ja Joonatan, rakkaat ja armaat, olivat elämässä ja kuolemassa erottamattomat, olivat nopeammat kuin kotkat, leijonia väkevämmät. 24. Te Israelin tyttäret, itkekää Saulia, häntä, joka puetti teidät purppuraan ja koristeihin, joka kiinnitti pukuunne kultahelyjä. 25. Kuinka ovat sankarit taistelussa kaatuneet! Joonatan on surmattuna kukkuloillasi. 26. Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus. 27. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet, kuinka ovat hukkuneet taisteluaseet!”

Daavid kutsuu Joonatania veljekseen(!) ja toteaa hänen rakkautensa Joonataniin olleen enemmän kuin mitä naisen rakkaus voi koskaan antaa (1:26). Eräs teksti internetin maailmassa on kommentoinut tätä jaejaksoa seuraavasti:

Daavidille Joonatanin suhde häneen oli naisen rakkautta ihanampi. Luepa tämä kertomus Raamatusta! Millaisia ajatuksia se Sinussa herättää? Voiko tämän kertomuksen avulla arvioida samaa sukupuolta olevien parisuhteita? Emme saa koskaan tietää, sisälsikö Daavidin ja Joonatanin suhde seksiä…

Tämän tekstin kirjoittaja antaa siis ymmärtää, että teksti todella painottaa rakkautta Daavidin ja Joonatanin välillä ja on itse asiassa hyvin todennäköistä (vaikkakaan ei varmaa), että heidän välillään on ollut myös seksiä! Tekstin voi tietenkin lukea näin, ainakin jos sitä lukee linssien läpi jossa ”kaikenlaiseen rakkauteen liittyy totta kai aina seksiä”.

On jälleen syytä laittaa teksti laajempaan asiayhteyteen. Sen lisäksi, että tämä surulaulu esiintyy täydellisen sotilaallisessa kontekstissa, olemme jo huomanneet tähän saakka, että Joonatan kuninkaan poikana osoitti poikkeuksellista nöyryyttä ja kunnioitusta Daavidia kohtaan ja suojeli häntä henkensä uhalla. Tämä oli luonnollisesti Daavidille ennenkokematonta (Gagnon 2001, 150-53; Baldwin 2008).

Alter (2000, 201) toteaakin jakeita kommentoidessaan, että ”toistuvia ja epäuskottavia yrityksiä on tehty, kun tätä tekstiä on haluttu lukea kuvauksena homoeroottisesta suhteesta.” Hän myös jatkaa sanoen, että kulttuurissa, jossa oltiin jatkuvasti sotimassa, miesten (=sotilaiden) väliset suhteet muodostuivat helposti vahvemmiksi kuin miesten ja naisten väliset suhteet. Samalla tavalla Long kirjoittaa, että erityisesti antiikin kulttuuria tuntemattomat ovat nähneet Daavidin surulaulussa merkkejä homoseksuaalisesta suhteesta. Tällainen on kuitenkin selvä väärinkäsitys eritoten siksi, että VT:ssä suhtautuminen miesten seksiin oli äärimmäisen tiukka (3. Moos. 18:22; 20:13).

Näin ollen…

Ainoassakaan kohdassa kertomusta ei tunnetusti sanota mitään Daavidin ja Joonatanin välisestä eroottisesta suhteesta. Lukija kuitenkin huomatkoon mitä tekstissä itse asiassa sanotaan varsin selkeästi: sekä Daavidilla että Joonatanilla oli vaimo/vaimoja ja lapsia. Lisäksi Daavid tunnetusti käyttäytyi monesti äärimmäisen heteromaisesti! Toisin sanoen, on yhtäkkiä hankala sanoa kuka voisi Vanhan testamentin sivuilla olla “enemmän hetero” kuin kuningas Daavid… (Ks. 1. Sam. 18:17-29; 20:42; 25:39-43; 2. Sam. 3:2-5, 13-16; 5:13-16; 9; 11, ks. Gagnon 2001, 153-54; France 2005, 246). Voisin jopa veikata, että Daavid ”kääntyisi haudassaan” jos hän kuulisi millaisia huhuja hänen seksuaalisuudestaan on levitelty…

Päättelemmme siis, että ainoastaan irrottamalla kertomuksen kokonaan kirjan laajemmasta kontekstista voi lukija nähdä mitään homoeroottista Daavidin ja Joonatanin suhteessa. Daavid oli epätäydellinen hetero, jolla oli syvällinen ystävyys Joonatanin kanssa, ja jonka käytös oli niin ennenkokematonta, että Daavid ei ollut koskaan kokenunut vastaavaa. Hänen ystävänsä oli valmis luopumaan valtaistuimesta hänen vuokseen – ja laittamaan henkensä peliin hänen puolestaan.

Tästä on kysymys Daavidin ja Joonatanin välisessä suhteessa.

– Janne Saarela

KIRJALLISUUTTA

Alter, Robert. 2000. The David Story: A Translation with Commentary of 1 and 2 Samuel. New York: W. W. Norton & Company.

Baldwin, Joyce. 2008. [1988.] 1 and 2 Samuel: An Introduction and Commentary. Tyndale Old Testament Commentaries, Volyme 8. Downers Grove: Inter Varsity Press. E-kirja (ei siis kunnollisia sivunumeroita).

France, R. T. 2005. ”From Romans to the Real World: Biblical Principles and Cultural Change in Relation to Homosexuality.” Teoksessa Romans and the People of God: Essays in Honor of Gordon D. Fee on the Occasion of His 65th Birthday. Ed. Sven K. Soderlund & N. T. Wright. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company. (Sivut 234-53.)

Gagnon, Robert. A. J. 2001. The Bible and Homosexual Practise: Text and Hermeneutics. Nashville: Abindgon Press.

Long, V. Philips. 2009. 1 & 2 Samuel. Teoksessa Zondervan Illustrated Bible Background Commentary. Ed. John H. Walton. Zondervan: Grand Rapids. Sivut 266-491.

Raamattu ja homosekusaalisuus.” Yhteys-sivustolla. Viitattu 2.11.2017

Janne Saarela

Janne Saarela toimi Vammalan helluntaiseurakunnan seurakuntapastorina vuoden 2019 heinäkuusta vuoden 2021 joulukuuhun. Koulutukseltaan hän on teologi: B.A. in Theology and Ministry (Iso Kirja / University of Wales) 2013; M.A. in Theological Studies (Regent College, Canada), 2019.

Vastaa