Hesekielin kirjan sisältö on monille kristityille suuri mysteeri, mutta miltei kaikki tuntevat luvun 37 näyn, joka on kirjan tunnetuin jaejakso: Hesekiel näkee näyn laaksossa lojuvista kuolleista luista, jotka Jumala herättää henkiin ihmeellisellä voimallaan. Itse asiassa luku 37 jakautuu kahteen suureen kokonaisuuteen, mutta molemmat osuudet kuvaavat yhtä ja samaa todellisuutta — Israelin tulevaa ennallistamista. Ensimmäinen kokonaisuus muodostuu jakeista 1-14 ja toinen jakeista 15-28. Ensimmäisessä kokonaisuudessa (j. 1-14) on kyseessä Hesekielin näkemä näky, kun taas toisessa kokonaisuudessa (j. 15-28) on kyseessä Hesekielin esittämä konreettinen vertaus ja siitä johdettava opetus.
Katsomme nyt kumpaakin kokonaisuutta erikseen, jonka jälkeen on tarkoitus katsoa sitä millä tavalla tekstien toteutuminen tulee nähdä Uuden testamentin kirjoittajien näkökulmasta.
Näky kuolleista luista: 37:1-14
Ensimmäinen kokonaisuus koostuu selvästi näystä ja sitä seuraavasta selityksestä. Kirjassa on jo aiemmin esiintynyt samantapainen jaotus eli ensin on kerrottu itse näky, jota on sitten selitetty auki (näin mm. luvussa 17, jossa jakeet 1-10 on näky ja jakeet 11-24 selitys). Hesekielin saama näky kattaa jakeet 1-10. Vaikka monet Hesekielin kirjan näyt on ajoitettu tarkasti, tällä kertaa me emme tiedä, koska profeetta on tämän sanoman Jumalalta saanut.
Näky: 37:1-10
1. Herran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Herran hengessä ja laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita. 2. Ja hän kuljetti minua ympäri niitten ohitse; ja katso, niitä oli hyvin paljon laakson kamaralla, ja katso, ne olivat hyvin kuivia. 3. Niin hän sanoi minulle: ”Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?” Mutta minä sanoin: ”Herra, Herra, sinä sen tiedät”. 4. Niin hän sanoi minulle: ”Ennusta näistä luista ja sano niille: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana. 5. Näin sanoo Herra, Herra näille luille: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Minä panen teihin jänteet, kasvatan teihin lihan, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. 7. Minä ennustin, niinkuin minua oli käsketty. Ja kävi humahdus, kun minä ennustin; ja katso, kuului kolina, ja luut lähenivät toisiaan, luu luutansa. 8. Minä näin, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha, ja päälle vetäytyi niihin nahka; mutta henkeä niissä ei ollut. 9. Niin hän sanoi minulle: ”Ennusta hengestä, ennusta, ihmislapsi, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi.” 10. Minä ennustin, niinkuin hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylenmäärin suuri joukko.
Jakeessa 1 Hesekiel kertoo miten Herran käsi tulee hänen päälleen. Tämä on tapahtunut aiemmin jo neljä kertaa (1:3; 3:14, 22; 8:1) ja edellinen kerta oli luvuissa 8-11, jossa profeetta siirrettiin Hengessä Jerusalemiin seuraamaan kansan hirvittävää epäjumalanpalvontaa. Nyt profeetta siirretään Hengessä laaksoon, joka on täynnä kuolleita luita! Jotta tämä kauhistuttava kuva iskisi todella Hesekielin ymmärrykseen, häntä kuljetetaan luiden ympärillä niin, että kuva jää varmasti hänen mieleensä. (Näyn on täytynyt olla erityisen shokeeraava, koska Hesekiel oli pappi ja pappien ei ollut lupa koskea kuolleisiin ruumiisiin, ks. 3. Moos. 21:1-3 ja laajemmin 4. Moos. 19.)
Lukijan on erityisen tärkeä huomata kolme asiaa, joita painotetaan jakeissa 1-2:
- Ensinnäkin, laakso on ”täynnä luita” eli niitä on hyvin paljon. Jakeessa 10 todetaan myöhemmin, että luista muodostuu ”ylen suuri joukko”. Kyse ei ole siten yksittäisestä ihmisestä, vaan laaksoon on kuollut kokonainen kansa!
- Toiseksi, luut ovat ”hyvin kuivia” eli ne ovat olleet kuolleena todella kauan. Samalla tavalla jakeessa 11 todetaan, että ”luut ovat kuivettuneet, toivo on mennyttä ja kansa on hukassa”. Kyse ei siis ole aivan hiljattaisesta katastrofista, vaan kuoleman tila on jatkunut melko pitkään. Kuvaus on siten kuolemaa konkreettisimmillaan!
- Kolmanneksi, kuolleet ovat selkeästi hautaamatta, joka on taas merkki siitä, kansa ei ole vain kuollut tähän laaksoon, vaan se on kuollut laaksoon kirouksen alaisena. Tämä on itse asiassa juuri se kohtalo, jonka 5. Mooseksen kirja Israelin osaksi ennusti, jos se rikkoisi Jumalansa kanssa tehdyn liiton. Liiton ehdot olivat selvät: jos Israel rikkoo Jumalansa kanssa tehdyn liiton, silloin ”Herra antaa sinun vihollistesi voittaa sinut; yhtä tietä sinä menet heitä vastaan, mutta seitsemää tietä sinä heitä pakenet; ja sinä tulet kauhistukseksi kaikille valtakunnille maan päällä. Ja ruumiisi joutuvat ruuaksi kaikille taivaan linnuille ja maan eläimille, eikä kukaan karkoita niitä.” (5. Moos. 28:25-26, ks. myös Jer. 34:17-20). Tapa, jossa liiton rikkojan ruumis jäi eläinten syötäväksi, on laajasti esillä antiikin ajan Lähi-idän teksteissä muutenkin.
Koska tilanne on näin kauhistuttava, Jumalan kysymys jakeessa 3 tuntuu lähinnä naurettavalta: miten tällaiset luut voisivat muka enää koskaan elää? On totta, että Vanhassa testamentissa tapahtuu kuolleista heräämistä, kun Elia herättää Sarpatin lesken pojan (1. Kun. 17:17-24), Elisa herättää suunemilaisen naisen pojan (2. Kun. 4:18-37) tai juuri kuollut mies herää henkiin koskettaessaan Elisan ruumista (2. Kun. 13:20-21). Näissä tapauksissa oli kuitenkin kyse juuri kuolleista henkilöistä, ei todella vanhoista luista! Näiden luiden ainoana toivona olisi lopunaikana koittava ruumiin ylösnousemus (Dan. 12:1-2). Joka tapauksessa profeetta heittää pallon takaisin Jumalalle.
Hesekiel saa tehtäväkseen ennustaa näistä luista, jonka jälkeen tapahtuu ihme: luut kerääntyvät yhteen ja niihin kerääntyy jänteet, liha ja lopulta iho, mutta ne pysyvät edelleen kuolleina (j. 7-8). Jumalan tarkoitus ei kuitenkaan ole vain elvyttää näitä luita uudelleen henkiin, vaan tarkoitus on tätäkin suurempi: heidän tulee oppia tietämään, että Jumala on todellinen Herra (j. 6). Tarkoitus on siten saattaa kuolleet uudenlaiseen hengelliseen yhteyteen Jumalan kanssa.
Lukijan kannattaa laittaa merkille miten jakeessa 8 tilanne on itse asiassa täysin sama kuin luomiskertomuksessa, jossa Jumalan muovaama ihminen on muuten valmis, mutta se makaa edelleen hengettömänä paikallaan (1. Moos. 2:7). Tarvitaan Jumalan Hengen suora toiminta, jotta kuollut ruumis voisi saada elämän. Nytkin kyse on siis uudenlaisesta luomisen hetkestä.
Hesekiel saa tehtäväksi ennustaa uudelleen, jotta Henki tulisi ”neljästä tuulesta” ja puhaltaisi surmatut eläväksi. Näin ollen jae 9 osoittaa, että iso kansa on kuollut laaksoon nimenomaan jonkun toisen tappamana, koska he ovat ”surmattuja”. Hesekiel miettisi tässä kohden luonnollisesti niitä, jotka kaatuivat Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin hyökätessä ja tuhotessa Jerusalemin maan tasalle 587 eKr. Hesekielin ennustus kuitenkin toteutuu. Jumalan Henki saapuu surmattujen ylle ja ne saavat hengen ja heräävät eloon (j. 10)! Jumala on siten nyt myös nostamassa pois kansan yllä olevaa liittokirousta.
Mistä näyssä sitten on tarkalleen ottaen kysymys? Onneksemme jakeet 11-14 antavat meille selityksen.
Selitys: 37:11-14
11. Ja hän sanoi minulle: ”Ihmislapsi, nämä luut ovat koko Israelin heimo. Katso, he sanovat: ’Meidän luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyttä, me olemme hukassa’. 12. Sentähden ennusta ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. 13. Ja siitä te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne. 14. Ja minä annan teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan maahanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra: minä olen puhunut, ja minä sen teen, sanoo Herra.”
Koska jakeessa 11 on samantapainen lause ”sitten hän sanoi minulle…ihmislapsi” kuin jakeissa 3 ja 4, tämä osoittaa, että nyt tapahtuu siirtymä pois itse näystä sen selitykseen. Kuivat luut, jotka Hesekiel näki laaksossa hautaamatta, tarkoittaa ”koko Israelin heimoa”. Näin ollen kyse ei ole nyt vain Juudasta, joka tuhoutui 587 eKr., vaan myös pohjoisen Israelin heimoista, jotka olivat joutuneet pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan reilu 130 vuotta aiemmin (721 eKr.). Hesekielin kirjassa on jo ollut esillä ajatus koko Israelin uudistamisesta (36:10) ja se tulee nousemaan esiin vielä myöhemminkin (39:25; 45:6), joskin aihetta käsitellään kattavasti myös tämän luvun toisessa kokonaisuudessa eli jakeissa 15-28. Jakeessa 11 on vielä kolmiosainen lainaus siitä mitä israelilaisten keskuudessa puhutaan:
- Meidän luumme ovat kuivettuneet
- Toivomme on mennyttä
- Me olemme hukassa
Jakeessa 12 tulee kuitenkin vastaus ja se on erittäin positiivinen. Hesekielin tulee julistaa toivon sanoma kansalleen. Hyvät uutiset ovat myös kolmessa osassa, aivan kuten kansan valituskin:
- Jumala tulisi avaamaan israelilaisten haudat. Hyväosaisten kohdalla tämä tarkoitti kiven siirtämistä perhehaudan suulta, huonompiosaiset oli puolestaan haudattu maahan (kuten meillä on tapana).
- Jumala tulisi nostamaan israelilaiset ylös haudoistaan. Samaa nostaa-sanaa käytetään jakeessa 2. Moos. 3:17, jossa kyse on Israelin exoduksesta, kun Jumala vapauttaisi kansansa Egyptistä ja veisi sen luvattuun maahan. Tämä ei ole vahinko, koska koko näyn tarkoitus on kuvata uutta ja tulevaa exodusta, kun Jumala tulisi jälleen kuljettamaan kansansa luvattuun maahan.
- Jumala vie israelilaiset luvattuun maahan. Tämä vahvistaa edellisen kohdan huomion exoduksesta eli israelilaisten maahan paluusta. Uusi exodus, jonka Jumala tulisi tekemään, on laajasti esillä Hesekielin sanomassa (20:42; 34:13; 36:24; 37:21). Maininta ”minun kansani” on erityisen tärkeä, koska se on liitto-osallisuuden merkki (samalla tavalla kuin Jeremian lupaamassa uudessa liitossa ”minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani”, 31:33). Pahimmassa tapauksessa oli nimittäin käynyt niin, että Jumala oli sanonut Israelille, ettei se enää ole Hänen kansansa (Hoos. 1:9). Liittosuhde tultaisiin kuitenkin uudistamaan.
Kaikki tämä tulisi tarkoittamaan sitä, että Jahve laittaisi kansaansa Hänen Henkensä (j. 14). Oli siis odotettavissa uudenlainen kansallinen uudistus: pakkosiirtolaisuus päättyisi, Henki tulisi toimimaan uudenlaisella tavalla ja uudenlainen liittosuhde astuisi voimaan. Tätä avataan tarkemmin, kun siirrymme luvun toiseen suureen osuuteen.
Hesekielin vertaus ja Jumalan lupaukset: 37:15-28
Luvun toinen osuus ei olekaan näky, vaan profeetta joutuu esittämään kuulijoilleen eräänlaisen näytelmän, jota sitten selitetään auki. Hesekielin kirja on tunnettu siitä, että profeetta joutuu näyttelemään mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla erinäisiä sanomia: joskus hän makaa pitkiä aikoja kyljellään pienoismallin edessä (luvut 4-5), joskus hän paukuttaa käsiään ja jalkojaan yhteen (6:11-12), toisiaan hän kävelee erikoisissa vaatteissa ja murtautuu jopa seinän läpi paeten näkymätöntä vihollista (12:1-16) tai hän syö ja juo kädet täristen vaisten pelosta (21:17-20). Joskus hän taas juoksee miekka kädessään (21:11-12). Pahimpana kaikista on hetki, kun profeetan vaimo kuolee, eikä hän saa itkeä häntä kuten vainajaa itketään (24:15-24).
Profeetan viimeisin näytelmä tuleekin nyt käsittelemässämme osuudessa. Se on itse asiassa kirjan ainoa näytelmä, joka sisältää pelastavan sanoman kuulijoille. Suuret teemat, joita profeetta käsittelee, ovat seuraavat:
- Israelin palauttaminen omaan maahansa,
- kansan hengellinen herääminen pois epäjumalanpalvonnasta,
- Daavidin asettaminen kansan ruhtinaaksi,
- Jumalan ja Israelin välisen liiton uudistaminen ja
- pakanoiden erityinen herääminen huomaamaan Jumalan toiminnan.
Erityisenä painotuksena on ykseys, koska jakeissa 16-24 esiintyy yhteensä 11x heprean kielen sana ehād (”yksi”). Hesekiel näkee ajan, kun noin 400 vuotta kestänyt poliittinen kahtiajakautuminen Israelin ja Juudan välillä tulisi päättymään.
15. Ja minulle tuli tämä Herran sana: 16. ”Sinä, ihmislapsi, ota puusauva/puutaulu ja kirjoita siihen: ’Juudalle ja häneen liittyneille israelilaisille’. Ota sitten toinen puusauva/puutaulu ja kirjoita siihen: ’Joosefille; Efraimin ja kaiken häneen liittyneen Israelin heimon sauva’. 17. Ja pane ne lähekkäin, pääksytysten, niin että ne tulevat yhdeksi sinun kädessäsi. 18. Kun sitten kansasi lapset sanovat sinulle näin: ’Etkö selitä meille, mitä sinä tällä tarkoitat?’ 19. niin puhu heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan Joosefin sauvan/puutaulun, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat, ja minä asetan ne yhteen Juudan sauvan/puutaulun kanssa ja teen niistä yhden sauvan/taulun, niin että ne tulevat yhdeksi minun kädessäni. 20. Pidä sauvoja/puutauluja, joihin olet kirjoittanut kädessäsi, heidän silmäinsä edessä. (Muokattu 1933-käännös)
Jae 15 osoittaa, että Hesekiel saa nyt Herralta uuden sanoman. Tällä kertaa kyseessä ei ole näky, vaan Hesekielin on suoritettava konkreettinen näytelmä käyttäen hyväkseen kahta ”puun palaa”. Ikävä kyllä tutkijat ovat vääntäneet kauan peistä siitä miten alkukielen sana tulisi kääntää, joka 1933- ja 1992- käännöksissä on esitetty puusauvana.
Hesekielin kirjassa puuta tarkoittavalla sanalla on useita erilaisia merkityksiä asiayhteydestä riippuen, eli se voi tarkoittaa puuta yleisesti (6:13; 17:24), hedelmäpuita (34:27), puupalaa, josta seppä voi tehdä esineen (15:2-3) tai polttopuuta (15:4-5; 24:10; 39:10). Daniel Block esittelee useita eri vaihtoehtoja siitä, mistä jaejaksossa on kysymys ja hän päätyy itse kannattamaan näkemystä, jonka mukaan kyseessä on kaksi puista kirjoitustaulua, joissa oli kirjoitukseen tarkoitettu vahapinta. Tällaisia tauluja mainitaan sekä Jesajan kirjassa (30:8) että Habakukin kirjassa (2:2). Block myös uskoo, että Hesekiel ei ainoastaan kirjoita näihin tauluihin jakeessa 16 mainittua kahta eri valtakuntaa, vaan hän kirjoittaa niihin myös laajemmin tekstissä ilmenevän selityksen. Niin tai näin, tämä ei itsessään vaikuta tekstin pääasialliseen ymmärtämiseen, mutta esitän lopputekstin tämän tulkinnan valossa. Hesekiel saa tehtäväkseen kirjoittaa eri tauluihin kaksi eri tekstiä:
- Koskien Juudaa ja häneen liittyneitä israelilaisia
- Koskien Joosefia ja häneen liittynyttä Israelin sukua
Ensimmäinen teksti on ymmärrettävä, koska Juuda oli eteläisen valtakunnan johtava heimo, josta myös Daavid-kuningas oli noussut, ja koko eteläinen valtakunta kantoi Juudan nimeä. Toinen teksti, joka tarkoittaa pohjoista Israelia, on hieman hämmentävämpi, koska se kantaa Joosefin nimeä. Tästä syystä tekstiin liitettiin heti suullisessa selityksessä sana Efraim. Joosef oli Efraimin ja Manassen isä ja nämä olivat pohjoisen kaksi hallitsevaa heimoa (1. Moos. 49:22-26; 5. Moos. 33:13-17). Näistä nuorempi eli Efraim dominoi Israelin valtakuntaa, koska kaikki Israelin kuninkaat Jerobeam 1:stä alkaen nousivat tästä heimosta.
Mitä tulee mainintaan näihin molempiin liittyneistä israelilaisista, niin painopiste on jälleen kokonaisuudessa. Juudan kohdalla israelilaisilla tarkoitetaan niitä, jotka liittyivät häneen perustamishetken aikana, kuten Simeonin heimoa (Joos. 19:1-9) ja osaa Benjaminin heimosta, jonka alue sijaitsi Israelin ja Juudan välillä, kuten myös leeviläisiä, joista osa asui Juudan alueella. Israelin kohdalla viittaus on taas niihin kaikkiin muihin heimoihin, jotka muodostivat Israelin kansan. Joka tapauksessa Hesekiel yhdistää nämä kaksi puutaulua yhteen niin, että ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jos kyse on kahdesta puutaulusta, eikä sauvoista/kepeistä, yhdistämisessä on kyseessä diptyykki eli ”kaksiosainen taulu”. (On olemassa myös taidetta, jossa kaksi maalausta on yhdistetty yhteen vierekkäin diptyykiksi.)
Jakeessa 18 todetaan, että Hesekielin kuulijat ihmettelevät tätä symbolia ja he kysyvät mitä se tarkoittaa. Jakeen 19 selityksessä taulujen järjestys muuttuu siten, että Jumala lupaa ottaa Israelia edustavan taulun ja liittää sen yhteen Juudan kanssa eli teksti painottaa Juudan ensisijaisuutta, johon Daavid-kuninkuuskin oli sidottu. Jae 20 tulisi päättyä siten, että jakeesta 21 alkaa uusi lause.
Jakeessa 21 Hesekiel saa Jumalalta uuden käskyn: hänen tulee nyt selittää esittämänsä näytelmä kansalle. On syytä uskoa, että selitys jakautuu kahteen osaan eli jakeisiin 21-24a ja 24b-28. Näin jaettuna teksti jakautuu miltei täydellisesti kahtia, koska ensimmäinen osuus koostuu (hepreaksi) 72 sanasta ja toinen 68 sanasta. Liittomaininta ”he ovat minun kansani ja minä olen heidän Jumalansa” esiintyy kummassakin kokonaisuudessa (j. 23, 27). Jos Block on oikeassa väittäessään, että Hesekielin näytelmässä käytettiin puutauluja eikä sauvoja, voimme olettaa että myös selitys kirjoitettiin sanomana ylös näihin tauluihin (sauvoihin se ei tietenkään olisi mahtunut). Näin ollen meillä on kaksi tekstiä, ensimmäinen koskien Israelia (j. 21-24a) ja toinen koskien Juudaa (j. 24b-28).
Ensimmäinen taulu: 37:21-24a:
21. Niin puhu heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. 22. Minä teen heidät yhdeksi kansaksi siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi. 23. Eivät myöskään he enää saastuta itseänsä kivijumalillaan, iljetyksillään eivätkä millään rikkomuksillansa, vaan minä vapautan heidät kaikista asuinpaikoistaan, joissa ovat syntiä tehneet, ja puhdistan heidät. Ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. 24. Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, ja heillä kaikilla on oleva yksi paimen.
Käytännössä Jumala antaa tekstissä lupaus-paketin, jossa ennustetaan kokonaisvaltainen Israelin 12 heimon yhtenäisyys. Aina Salomon kuoleman jälkeisestä ajasta saakka Israel oli ollut jakautuneena pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan. Tämä kansallinen kahtiajakautuminen tultaisiin korjaamaan. Tämä tulisi olemaan uusi exodus, kun Jumala palauttaisi jälleen kansansa maahan pakkosiirtolaisuudesta. Tämä oli erityisen hankalaa Israelin kohdalla, koska Assyria oli sekoittanut heidät laajalle eri kansojen sekaan, mutta Jumala pystyisi tekemään sen. Käytännössä jakeet 21-22 heijastavat vahvasti sitä mitä on jo sanottu jakeessa 36:24 (”Minä otan teidät vieraiden kansojen keskeltä, minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne.”).
Ei kuitenkaan riitä, että kaikki 12 heimoa palaavat luvattuun maahan, vaan heidän täytyy olla myös poliittisesti yhtenäisiä Jumalan säätämän kuninkaan — Daavidin — alaisuudessa. Kuningasten kirjojen pääpointti onkin juuri kuvata sitä, miten tämä yhtenäisyys menetettiin, kun pohjoisen kansa asetetti itselleen kilpailevan kuningasdynastian 931 eKr. (1. Kun. 12). Kun Juuda joutui pakkosiirtolaisuuteen ja Jerusalem tuhottiin 587 eKr., Daavid-kuninkuus päättyi, eikä sitä koskaan enää uudistettu Vanhan testamentin sivuilla.
Hesekiel kuitenkin näkee tulevaisuuteen, jolloin Daavid-kuningas tulisi jälleen nousemaan. Hän tulisi olemaan Jumalan ”palvelija” (myös 34:23-24). Uusi kuningas tulisi täyttämään 5. Moos. 17:14-20 asetetun ideaalikuninkaan aseman. Jakeessa 22 on vahva painotus yhtenäisyydestä aiemman jakautumisen vastakohtana. Kaiken tämän lisäksi vaaditaan vielä se, että kansa palvoo koko sydämestään Jahvea, eikä epäjumalia (j. 23-24). Jumala tulisi ”pelastamaan” kansansa heidän rikkomuksistaan ja ”puhdistamaan” heidät (ks. 36:25-28). Liittolause ”he ovat minun kansani ja minä olen heidän Jumalansa” vahvistaa sen, että nyt Jumalan hylkäämä kansa olisi jälleen liittosuhteessa Hänen kanssaan (vrt. 5:11; 14:11).
Toinen taulu: 37:24b-28
24b. Ja he vaeltavat minun oikeuksieni mukaan ja noudattavat minun käskyäni ja pitävät ne. 25. He saavat asua maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille ja jossa teidän isänne ovat asuneet. Siinä saavat asua he, heidän lapsensa ja lastensa lapset iankaikkisesti, ja minun palvelijani Daavid on oleva heidän ruhtinaansa iankaikkisesti. 26. Minä teen heidän kanssansa rauhan liiton — se on oleva iankaikkinen liitto heidän kanssansa — istutan ja runsaasti kartutan heidät ja asetan pyhäkköni olemaan heidän keskellänsä iankaikkisesti. 27. Minun asumukseni on oleva heidän yllänsä, ja minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. 28. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän Israelin, kun minun pyhäkköni on heidän keskellänsä iankaikkisesti.”
Mitään suoranaista katkoa ei tekstissä ole, mutta kuten jakeissa 17 ja 19 painotettiin, kaksi taulua yhdistyy ikään kuin yhdeksi tauluksi. Jopa viisi kertaa teksti painottaa sanaa ”iankaikkinen” eli tuleva muutos tulisi todella olemaan pysyvä. Jae 24b painottaa kansan liittouskollisuutta, joka tulisi olemaan täydellinen vastakohta uskottomuudelle, joka oli syynä tapahtuneeseen katastrofiin (5:6-7). Teksti muistuttaa jakeita 36:26-28:
Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan. Te saatte asua maassa, jonka minä olen isillenne antanut, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne.
Koska kansan eri sukupolvet voisivat asua maassaan, muutos on pysyvä (j. 25). Nyt Daavid-kuninkuus mainitaan käyttäen nasi-sanaa eli ”ruhtinas”. Daavid on myös palvelija ja tämä on suora viittaus Jumalan alkuperäiseen lupaukseen Daavidia kohtaan 2. Samuelin kirjan luvussa 7, jossa Daavidia kutsutaan Jumalan palvelijaksi kokonaiset 10 kertaa (ks. jakeet 19, 20, 21, 25, 26, 27, 28, 29). Samoin sana ”iankaikkinen” esiintyy Jumalan lupauksessa jopa 8 kertaa (2. Sam. 7:13, 16, 23, 25, 26, 29). Daavid-kuninkuus, joka oli hetkeksi syrjäytetty, olisi nyt palautettu. Messias-Kuninkaalla olisi siis tärkeä rooli, mutta on tärkeä myös huomata, että kansan kerääminen pakkosiirtolaisuudesta kuvataan tässä tekstissä ainoastaan Jumalan omaksi toiminnaksi. Vasta Uusi testamentti paljastaa miten Israelin kuninkaan ja Jumalan toiminta yhdistyvät odottamattomalla tavalla yhdessä ainoassa miehessä.
Jakeessa 26 huomio palautuu Jumalaan, joka tulisi tekemään kansansa kanssa uuden liiton. Liitto olisi sekä rauhan liitto että iankaikkinen liitto. Uuden liiton aikana Jumala tulisi myös runsaasti kartuttamaan kansansa, joka on tietenkin viittaus Jumalan Aabrahamille antamaan lupaukseen runsaista jälkeläisistä (1. Moos. 15:5; 22:17; 26:4; 28:14; 32:12). Jopa Jumalan itsensä paluu ennustetaan. Tämä on tärkeä maininta, koska aiemmin luvuissa 8-11 kuvattiin, miten Jumala oli poistunut Jerusalemin temppelistä eli Hän ei enää asununut kansansa keskellä. Nyt Hän antaa lupauksen siitä, että vielä kerran Hän asuisi kansansa keskuudessa. Jakeen 11:16 valossa kyse on Jumalan persoonallisesta läsnäolosta, ei välttämättä konkreettisesta rakennuksesta. Kaikki tähtää lopulta vielä suurempaan päämäärään: kaikki kansat tulisivat tietämään, että Israelin Jumala on Herra (j. 28). Juuri tämä oli yksi perus lupaus, jonka Jumala antoi Aabrahamille hänet kutsuessaan: ”sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” (1. Moos. 12:3). Jumala toimii lähinnä siksi, että Hän haluaa palauttaa nimensä kunnian, jonka Israel oli toiminnallaan häpäissyt, teema, joka on vahvasti esillä jakeissa 36:16-32.
Olemme nyt katsoneet Jumalan antamia lupauksia Hesekielin 37 luvussa. Näiden ennustusten soveltaminen vaatii kuitenkin taitoa ja aivan erityisesti Uuden testamentin tekstien huolellista lukemista. 2. Korinttilaiskirjeen luvussa 3 Paavali valittaa sitä miten juutalaisten silmillä on Vanhaa testamenttia luettaessa ikään kuin peite, etteivät he ymmärrä millä tavalla Jumalan lupaukset ovat toteutuneet. Tästä syystä meidän on oltava erityisen tarkkoja, ettei meidän omat silmämme olisi peiton alla, vaan me osaisimme lukea Vanhan testamentin tekstejä Uuden testamentin totetuman kautta. Tämä on seuraavan otsikon aihe.
Sovellusta – Miten Hesekiel 37 toteutuu Uuden testamentin valossa?
Yksi asia tulee Hesekielin luvussa 37 selväksi ja sama asia näkyy kirkkaasti mm. Jeremian kirjassa: Jumalan antamat lupaukset eivät toteudu, ennen kuin Israelin kansan pakkosiirtolaisuus päättyy. Näin ollen pakkosiirtolaisuuden päättyminen toimii ikään kuin suuren lukon avaimena; kun lukko avattaisiin, kaikki muutkin lupaukset voisivat lopulta täyttyä. Toisin sanoen: Daavid-kuningas ei voi tulla ennen kuin pakkosiirtolaisuus olisi ohi, eikä myöskään uutta liittoa tehtäisi ennen kuin pakkosiirtolaisuus olisi ohi. Toista vertauskuvaa käyttääkseni morsiamen on oltava sulhasen kanssa alttarilla avioliittoa solmittaessa, ei 1000km päässä kaukana vankeudessa.
Tästä syystä on erittäin ongelmallista, että edelleen monet helluntailaisetkin lukevat Hesekielin 37 lukua siten, että he siirtävät pakkosiirtolaisuuden päättymistä koskevat tekstit vaivatta 1900- ja 2000-luvulle väittäen, että tekstit toteutuvat juutalaisten konkreettisessa muuttoliikkeessä Israeliin. (Näin mm. Niilo Närhi melko tuoreessa opetuksessaan, yksi esimerkki mainitakseni.) Jos tämä pitäisi paikkansa, silloin uusi liitto ei olisi täällä ja kristittyjen uskon perusta musertuisi. Meidän on siis luettava Vanhan testamentin profetioita paremmin. On katsottava tarkemmin sitä miten Uusi testamentti asiaa käsittelee.
Lyhyesti sanottuna: Uusi testamentti väittää kirkkaasti, että Daavid-kuningas on saapunut ja Jumala on tehnyt uuden liiton kansansa kanssa. Se myös väittää, että Israelin kansan pakkosiirtolaisuus on päättynyt ja kansan yllä oleva liittokirous on sovitettu. Se myös kertoo siitä miten radikaalilla tavalla pakanakansat ovat päässeet osalliseksi Jumalan uudistetusta kansasta. Tarkoitukseni on nyt käydä läpi muutamia tekstejä, jotka osoittavat Uuden testamentin kirjoittajien ymmärtäneen näiden lupausten toteutumisen. Muistutan lukijaa kuitenkin siitä, että monet tekstiin liittyvät Uuden testamentin toteutumis -jakeet on käsitelty jo Jeremian kirjan 5-osassa, joten en toista niitä pitkästi tässä tekstissä, vaan keskityn sen sijaan muihin teksteihin. Kokonaiskuvan saamiseksi lukijan on siis luettava myös aiempi Jeremian kirjan osuus. Tässä neljä eri tekstiä liittyen Hesekiel 37 toteutumiseen.
(1) Matteus & pakkosiirtolaisuus
Matteuksen evankeliumi alkaa tunnetusti sukuluettelolla, jossa osoitetaan Jeesuksen osallisuus Israel-kertomukseen, joka alkaa Aabrahamista. Suuressa mittakaavassa Matteus jakaa Jumalan kansan historian kolmeen suureen osaan (1:17):
- Aika Aabrahamista Daavidiin
- Aika Daavidista pakkosiirtolaisuuteen
- Aika pakkosiirtolaisuudesta Kristukseen
Matteuksen iso pointti on sanoa, että nyt pakkosiirtolaisuuden ongelma hoidetaan, kun Kristus tulee ja sovittaa Israelin kansallisen synnin (1:21). Itse asiassa näin on tapahduttava, jos me haluamme nähdä profeettojen lupausten täyttymisen. Jeesus itse osoittaa tämän symbolisella teolla, kun hän valitsee ympärilleen 12 opetuslasta. Israelin uudelleenkerääminen on nyt käynnissä!
(2) Jeesus on luvattu Daavid-kuningas eli Israelin kansan todellinen paimen
Kuten kaikki tiedämme, ajatus siitä miten Jeesus on Daavidin jälkeläinen ja siten oikea Israelin kuningas, on laajasti esillä Uuden testamentin teksteissä (mm. Room. 1:1-4; 15:12; Hepr. 7:14; Ilm. 5:5-7). Yksi teksti kuitenkin käsittelee tätä teemaa nimenomaan Hesekielin ennustusten mukaisesti: Johanneksen evankeliumin luku 10. Jeesus väittää olevansa Israelin kansan todellinen paimen ja tässä luvussa on useita viittauksia Hesekielin kirjan lukuihin 34 ja 37. Erityisesti Joh. 10:16 on tärkeä:
Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. (Joh. 10:16)
Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa. (Hes. 34:23)
Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, ja heillä kaikilla on oleva yksi paimen. Ja he vaeltavat minun oikeuksieni mukaan ja noudattavat minun käskyjäni ja pitävät ne. (37:24)
Näin ollen Johanneksen evankeliumin luvun 10 hyvä paimen -opetus on suoranainen väite siitä, että Hesekielin lupaama Daavid-kuningas on lopultakin saapunut.
Saman asian toteaa Heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjeensä vimeisessä luvussa. Huomaa miten ajatus kuninkuudesta ja uudesta liitosta ovat esillä samanaikaisesti:
Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. (13:20-21)
Huomaa (a) ajatus paimenuudesta eli Israelin kuninkaana olemisesta, (b) maininta ikuisesta liitosta (eli uudesta liitosta), jonka Jeesus on tehnyt verellään ja (c) ajatus siitä, että uuden liiton kansa pystyisi nyt noudattamaan Jumalan käskyjä ja ohjeita. Ikään kuin kirjoittaja olisi juuri lukenut Hesekielin luvut 34 ja 37! Ei siis ole yllättävää, että Heprealaiskirjeessä käsitellään kattavasti myös sitä miten vanha liitto on vanhentunut ja heitetty pois ja uusi liitto on tullut tilalle, jonka välimiehenä Jeesus toimii. Toisin sanoen: Hesekielin profetia tulevasta rauhan liitosta on toteutunut. (Heprealaiskirjeestä tarkemmin ks. 15-osainen luentosarjani.)
Hesekiel lupaa vielä pakanakansojen osallisuuden Israelia kohtaavista siunauksista. Katsomme vielä kaksi tekstiä tähän liittyen.
(3) Pakanakansojen osallisuus Jumalan Israelista
On tunnettua, että Paavali oli nimenomaan pakanoiden apostoli. Hän kuitenkin teki työtä pakanoiden hyväksi juuri siksi, että hän ymmärsi kirkkaasti sen miten Jumalan antamat lupaukset Israelille olivat nyt toteutuneet. Näin ollen pakanoiden oli päästävä mukaan Jumalan kansaan! Ei liene parempaa tekstiä aiheen käsittelyyn kuin Efesolaiskirjeen jakeet 2:11-22:
11. Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi — 12 että te siihen aikaan (a) olitte ilman Kristusta, (b) olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja (c) vieraat lupauksen liitoille, (d) ilman toivoa ja (e) ilman Jumalaa maailmassa; 13. mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. 14. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, 15. kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, 16. ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. 17. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; 18. sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. 19. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, 20. apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, 21. jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; 22. ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.
…pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta… (2:11-22; 3:6)
Siinä kun Vanhan testamentin profetiat painottivat sitä miten Jumala keräisi Israelin heimot yhteen, Uudessa testamentissa painopiste muuttuu siten, että nyt Jumala kokoaakin sekä juutalaiset että pakanat yhteen! Tämä näkyy jo Jeesuksen opetuksessa, kun hän sanoo Johanneksen evankeliumin luvussa 10 ”Minulla on myös muita lampaita (=pakanoita), jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen” (10:16). Efesolaiskirjeen 2 luku on ehkä Uuden testamentin voimakkain teksti siitä, miten pakanat ovat tulleet osaksi Jumalan uskollista Israelia ja päässeet siten osalliseksi kaikista Jumalan lupauksista.
Esittelen vielä yhden tekstin, jossa huokuu taustalla Hesekielin ennustuksen sisältö.
Ilmestyskirjan luku 7
Ilmestyskirjan luvussa 7 kuvataan 144 000 Jumalalle uskollista, joiden otsaan painetaan sinetillä merkki. Joukkoa kuvataan siten, että jokaisesta Israelin heimosta on mukana 12 000 henkilöä. Jakeen 14:1 (ja 22:4) mukaan heidän otsassaan lukee karitsan ja Jumalan nimi. Johannes kuvaa tämän joukon Jumalan eskatologisena armeijana, joka on lähdössä sotaan. Vanhassa testamentissa joukkojen laskeminen liittyi nimittäin aina sotatoimiin (4. Moos. 1; 26; 2. Sam. 24). Koska sotaan otettiin mukaan vain aikuisia miehiä, nyt tätä joukkoa kuvataan symbolisesti mies-neitsyiksi (14:4).
Se mikä tässä armeijassa on mielenkiintoista on se, että Juudan heimo listataan yllättäen ensimmäisenä. Syy tähän on löydettävissä Vanhan testamentin ennustuksista. Jo patriarkka Jaakob ennusti/näki, että Juudan heimosta tulisi nousemaan hallitsija eli Israelin kuningas ja muut heimot tulisivat kumartamaan häntä (1. Moos. 49:8-10). Hesekiel 37:15-19 rakentaa tämän lupauksen varaan, koska tekstissä painotetaan sitä miten Israelin ennallistamisen hetkellä kaikki heimot tultaisiin yhdistämään Juudaan. 37:24-25 jatkaa todeten, miten Juudan heimosta tullut Daavid tulisi toimimaan koko Israelin kuninkaana.
Asiaan liittyy kuitenkin yksi mielenkiintoinen huomio. Siinä kun jakeissa 7:4-8 Johannes kuulee sinetillä merkittyjen lukumäärän (144 000), jakeesta 7:9 eteenpäin hän kääntyy katsomaan tätä joukkoa, mutta nyt onkin kyse valtavasta joukosta, jota ei voida laskea, ihmispaljoudesta, jotka edustavat kaikkia maailman kansoja! Sama asia on tapahtunut jo luvussa 5. Siellä Johannes kuuli, että Juudan leijona, Daavidin jälkeläinen on voittanut (5:5). Mutta kun Johannes kääntyi katsomaan tätä leijonaa, hän näkikin teurastetun karitsan (5:6). Kyse on yhdestä ja samasta todellisuudesta – Jeesuksesta – jota kuvataan kahdella eri symbolilla. Nyt jakeen 5:5 Juudan leijona vastaa jaetta 7:5, kun Juudan heimo listataan ensimmäisenä sotaan lähtijöistä ja jakeen 5:6 teurastettu karitsa vastaa jaetta 7:9, jossa lukematon joukko seisoo Jumalan valtaistuimen ja karitsan edessä. On selvää, että lukemattoman joukon taustalla huokuu patriarkoille annettu lupaus, jonka mukaan Aabraham tulisi saamaan lukemattoman joukon jälkeläisiä (mm. 1. Moos. 13:16; 15:5; 16:10; 32:12).
Näin ollen Johannes on kehittänyt Hesekielin luvun 37 ennustusta Israelin ennallistamisesta uudella tavalla, kun hän kuvaa seurakuntaa -juutalaisia ja pakanoita – lopunajan armeijana, joka voittaa paradoksaalisesti kärsimällä ja kuolemalla. Seurakuntaa kuvataan sekä 12 Israelin jälleenkoottuina heimoina että lukemattomana joukkona, joka on kerätty kaikista kansoista. Juuri näin, koska pakanat ovat päässeet osaksi Jumalan uudistettua Israelia. [Viite 1.]
Lopetus
Nämä esimerkit riittäkööt tällä kertaa. Olemme huomanneet, että Hesekelin ennustus on selvästikin toteutunut ja se on toteutunut nimenomaan Jeesuksen toiminnan kautta. Eräässä mielessä teksti koskettaa kuitenkin meitä kaikkia. Me olemme itsessämme luonnollisesti hengellisesti kuolleita ja Jumalan on toimittava elävää tuovalla tavalla, jotta me voisimme päästä suhteeseen hänen kanssaan. Kuten apostoli Paavali sanoo, me kaikki olemme luonnostamme kuolleita rikkomuksiimme ja ainoa toivomme on, että Jumalan käsi murtautuu maan läpi ja nostaa kuolleen ruumiimme ylös tehden sen elväksi (Ef. 2:1-10).
Sarjamme päättyy seuraavaan tekstiin, kun sukellamme lukuihin 40-48.
Viitteet
1) Tästä tulkinnasta ks. G. K. Beale & Sean M. McDonough, ”Revelation”. Teoksessa Commentary on the New Testament Use of the Old Testament. Ed. G. K. Beale & D. A. Carson. (Grand Rapids: Baker Academic, 2007), 1106-10. Asiaa käsittelee erinomaisesta Richard Bauckham, The Theology of the Book of Revelation (Cambridge, 1993), luku 4 ja hän tukee näkemystä muillakin argumenteilla. Suomeksi suosittelen lukemaan erityisesti Marko Jauhiaisen selitystä kyseisestä luvusta (Aika on nyt – opas Ilmestyskirjan lukemiseen [Itätuuli-Kustannus, 2016], 113-18). Pitkän analyysin jälkeen Jauhiainen tiivistää: ”Edellä esitettyjen seikkojen valossa näyttää siis melko ilmeiseltä, että enkelien sinetöimä joukko ei kuvaa nykypäivän juutalaisia tai Israelin heimojen biologisia jälkeläisiä. Todennäköisempää on, että se symboloi Juudan leijonan johtamaa, Jeesuksen seuraajista koostuvaa messiaanista armeijaa, joka on osallisena lopunajan pyhässä sodassa.”
* Luvusta 37 jälleen Daniel Block, The Book of Ezekiel. Chapters 25-48. NICOT (Grand Rapids: Eerdmans, 1998), 367-424 ja Christopher J. H. Wright, The Message of Ezekiel. The Bible Speaks Today -sarja (Nottingham: IVP: 2001), 303-14.
