Jeesuksen kärsimys – Raija Makkosen pääsiäisruno
Luin kärsimystä Jeesuksen Raamatusta
sitä lukiessa alkoi tuntumaan minusta,
kuin kulkisin Golgatalle Via Dolorosaa pitkin
minä aivan murruin, kyynelsilmin itkin.
Kun katselin ristiä kantavaa miestä,
joka kauttaaltaan oli märkänä, verestä ja hiestä
pilkkahuudot kuului, ei jaksa ristiään kantaa,
vaikka ihmeitä tekee, näön sokeille antaa
Kädet, jalatkin puuhun lyötiin, sattui kovasti se varmaan,
kruunu piikkinen painettiin, päähän Jeesuksen armaan.
Risti pystyyn lyötiin, tärähti maaperä kivinen
vapaaksi julistettiin vanki Barrabas niminen
Kaksi muutakin ristiä oli kummulla tuolla
toinen Jeesuksen oikealla, toinen vasemmalla puolla
ryöväri paatunut herjas, pilkkasanat tuli suusta.
Jos poika oot Jumalan, astu alas tuosta puusta.
Muista minua Jeesus, ryöväri nöyrtynyt sanoi,
Tänään paratiisissa oot kanssani Jeesus hänelle sanoo,
Sotamiehet pilkkasivat ja kaikki ohitse menevät.
Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät
Repes esirippu kahtia, tuli täydellinen pimeys.
Katkes isältä poikaan hetkeksi yhteys.
Koko maailman synnit on harteillani,
miksi hylkäsit minut oi Jumalani?
Sinun käsiisi Isä jääköön henkeni tää
painui ristillä kuolohon viaton pää.
Minun tähteni Hän kuoli, sydän täynnä on kiitosta
synnin orja on vapaa ylistys uudesta liitosta.
© Raija Makkonen
