Olemme käyneet seurakunnassa viime viikkojen aikana läpi evankeliumia Luukkaan mukaan. Jaamme nyt yhden osan tästä kokonaisuudesta seurakuntamme blogiin kaikkien luettavaksi. Tässä tekstissä käydään lyhyesti läpi Jeesuksen ensimmäistä julkista saarnaa, jonka tapahtumapaikkana on hänen oma kotikaupunkinsa Nasaret. 

Luukas on asettanut kertomuksen Jeesuksen puheesta Nasaretin syngogassa heti Jeesuksen julkisen julistustoiminnan alkuun. kertomus seuraa välittömästi Jeesuksen kastehetkeä ja 40 päivää erämaassa vietettyä aikaa. Kertomus on erittäin oleellinen ymmärtääksemme Luukkaan tarkoitusta, koska tämä on ensimmäinen hetki, jossa Jeesus alkaa toimia julkisesti.

Ennen kuin alamme analysoida tekstiä tarkemmin, huomaa miten kertomuksessa on mahdollista nähdä juutalaisille tyypillinen kiastinen rakenne: tämä painottaa sitä, että nimenomaan Jeesuksen lainaus Jesajan kirjan sanomasta on kertomuksen ytimessä.

A Synagoga mainitaan (4:16)

  B Jeesus seisoo (4:16)

    C Jeesukselle annetaan kirjakäärö (4:17)

      D Jeesus avaa kirjakäärön (4:17)

        E Jeesus lukee Jesajan kirjan jakeet 61:1-2 ja 58:6

      D Jeesus sulkee kirjakäärön (4:20)

    C’ Jeesus antaa kirjakäärön pois (4:20)

  B’ Jeesus istuu alas (4:20)

A’ Synagoga mainitaan (4:20)

Luukas painottaa Jeesuksen tehtävää ennen kaikkea Israelin vapauttajana. Hän kertoo miten Jeesus lukee Nasaretin synagogassa tekstin Jesajan kirjasta, mutta teknisesti ottaen Jeesus yhdistää kaksi Jesajan kirjan tekstiä toisiinsa, 61:1-2 ja 58:6:

Herran Henki on minun päälläni,

sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille;

hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta

ja sokeille näkönsä saamista,

päästämään sorretut vapauteen [Jes. 58:6]

saarnaamaan Herran otollista vuotta. (4:17-18)

Jesajan kirjan luku 61 seuraa loogisesti kirjan lukuja 58-60. Luku 61 kuitenkin esittelee yksilön, joka tulisi olemaan Hengen toiminnan alainen. Tämä hahmo myös korreloi läheisesti aiemmin luvuissa 40-55 mainitun Jumalan Palvelijan kanssa. Luvun 61 onkin sanottu olevan lukujen 40-55 tulkinta.Jesajan kirjan jakeen 58:6 osittainen lainaus tulee puolestaan kontekstista, jossa Israelia kehotetaan tuomaan oikeudenmukaisuus maailmaan (Jes. 58:6-9). Jo Qumranin teksteissä (4Q521) samat Jesajan kirjan jakeet oli linkitetty toisiinsa ja ne nähtiin eskatologisina lupauksina kuvaamassa Messiaan toimintaa.

Kun Jeesus jakeessa 4:21 sanoo ”tänään tämä raamatunkohta on toteutunut teidän kuultenne”, lukija tietää, että Jeesus on Hengellä voideltu Palvelija-hahmo, jonka tehtävänä on vapauttaa Israel. Jesajan kirjan teksti linkittyy odotukseen Israelin kansan pakkosiirtolaisuuden päättymisestä.  Jesajan teksti itsessään heijastelee vahvasti aiempaa exodusta, tilannetta, jossa Jumala vapautti Israelin Egyptistä (huomaa 58:8, jossa vanhurskaus kulkee Israelin edellä ja Jumalan kunnia seuraa heitä, ks. 2. Moos. 13:21-22; 14:19-20; Jes. 52:12).

On mielenkiintoista, että Jeesus/Luukas katkaisee lainauksen Jesajan kirjan jakeesta 61:2 kesken. Lauseesta jää pois sanat ”ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia”. Jotkut ovat tulkinneet tämän siten, että Luukas haluaa jättää pois ajatuksen Jumalan kostonpäivästä ja siirtää sen tulevaisuuteen. Tämä tulkinta ei kuitenkaan ole vakavasti otettava, koska Luukas olettaa muualla tekstin laajemman kontekstin. Väärämielisten tuomio teemana ei ole lainkaan tuntematon evankeliumissa (ks. 1:51-53; 3:7-9; 6:20-26; 12:13-21; 13:1-19, 22-30; 16:19-31; luku 21 kokonaisuudessaan). Näin ollen Jeesuksen Hengellä täytetty Palvelijan rooli on kaksiteräinen miekka: se on hyvä uutinen toisille, mutta se ei tule olemaan hyvä uutinen niille, jotka ovat sortajia! Tämä on toki sanottu jo jakeessa 2:34. Nasaretin juutalaiset itse ovat saamassa osakseen vain tuomion, koska he eivät hyväksy Jeesuksen sanomaa.

Koska Jeesus ottaa pätkän Jesajan kirjan jakeesta 58:6, koko lainauksessa esiintyy kahdesti sana ἄφεσις, vapautus. ”Herran otollinen vuosi” on viittaus 3. Mooseksen kirjan lukuun 25 (25:10), joka 50. vuosi vietettyyn suureen juhlaan, jolloin kaikki velat tulisi antaa anteeksi ja orjat tulisi päästää vapaaksi. ”Riemuvuosi”, tai ”vapautuksen vuosi” oli konkreettinen muistutus siitä, että Jumala oli suvereeni Luvatun maan haltija ja Hän halusi tuoda ennenkaikkea vapauden. On merkillepantavaa, että jo Qumranissa Riemuvuosi tulkittiin eskatologisesti eli ainakin yksi juutalainen ryhmittymä odotti eskatologista eli lopunajallista Riemuvuotta (11QMelch). Suurin ero Luukkaan ja Qumranin teologian välillä on kuitenkin siinä, että Qumranissa vialliset henkilöt eivät voineet edes lähtökohtaisesti päästä yhteisön jäseniksi, kun taas Jeesuksen sanoma on avoin aivan kaikille!

Näin ollen tässä lyhyessä tekstissä on siis useampi kerros tapahtumia: Israelin uusi exodus, joka päättää Babylonian pakkosiirtolaisuuden (Jesaja), Riemuvuosi, jonka Mooses sääti Israelille (3. Moos. 25) ja ensimmäinen exodus eli Egyptistä vapautuminen (2. Moos.). Kaikki nämä kolme eri tapahtumaa ovat tulkinnallisia avaimia Jeesuksen toimintaan.

Kertomus kuitenki jatkuu, kun Luukas kuvaa Jeesuksen ja hänen kotikaupunkinsa juutalaisten yhteenottoa. Jeesus selvästi ärsyttää kuulijoitaan vetoamalla kahteen Vanhan testamentin tekstiin, joissa molemmissa teemana on pakanoita kohtaava armo: Elia vierailee nälänhädän aikana Sarpatin lesken luona ja myöhemmin parantaa naisen pojan (1. Kun. 17:1-24). Elisa puolestaan parantaa Israelin viholliskansan Aramin kuninkaan sotapäällikkö Naemanin ihosairaudesta (2. Kun. 5:1-14). Nämä kaksi viittausta näiden kahden profeetan toimintaa tuo esiin tärkeän teologisen teeman eli evankeliumin leviämisen pakanoille (joka on teemana läsnä jo VT:n kerronnassa). Kun ottaa huomioon sen miten Elia joutuu jatkuvasti paeta Israelin kuningas Ahabia, lukija voi odottaa Israelin kokonaisuudessaan hylkäävän Jeeusuksen siinä kun pakanat tulisivat ottamaan hänet ilolla vastaan. Jeesus selvästi näkee tehtävänsä Jesajan kirjan jakeen 49:6 valossa, jossa Jumalan Palvelijan tehtävään ei kuulu vain palvelu Israelin parissa, vaan hänen tulee toimia valona pakanoille. (Paavali soveltaa myöhemmin saman jakeen omaan toimintaansa pakanoiden parissa, ks. Ap. t. 13:47.)

Nasaretilaiset siis suuttuvat Jeesukselle niin pahasti, että he yrittävät repiä hänen päänsä irti. Miksi?! Ainakin kahdesta syystä. 1) Kun nasaretilaiset kuulevat Jeesuksen väittävän, että Israel ei ole erikoisasemassa Jumalan uudessa eskatologisessa pelastusoperaatiossa, he eivät halua uskoa kuulemaansa. 2) Lisäksi heidän virhearvioitaan lisää se, että he luulevat Jeesuksen olevan Joosefin poika (4:22 vrt. 3:23) ja täten ”oman kylän mies”, mies joka ajaisi varmasti ennenkaikkea heidän etuaan! Jeesus ei kuitenkaan ole Joosefin poika, vaan Jumalan Poika, eikä hän seuraa Paholaisen antamia ohjeita (4:1-13), eikä myöskään oman kylänsä mielipiteitä (4:16-30). Vanha Simeon oli oikeassa: moni juutalainen tulisi kompastumaan Jeesukseen (2:34-35). Jeesus siis samaan aikaan allekirjoittaa Israelin uudistumisen, mutta hän ei hyväksy yleistä näkemystä siitä miten tämä tulisi rajaamaan pakanoita ulkopuolelle.

Janne Saarela

Janne Saarela on Vammalan helluntaiseurakunnan uusi seurakuntapastori. Koulutukseltaan hän on teologi: B.A. in Theology and Ministry (Iso Kirja / University of Wales) 2013; M.A. in Theological Studies (Regent College, Canada), 2019.

Vastaa