Johdanto

Meillä on käsissämme Raamattu, Jumalan Sana, joka sisältää 66 kirjaa. Mutta millä tavalla nämä kirjat ovat syntyneet? Miten ne ovat välittyneet meidän päiviimme saakka? Raamatussa on vain ani harvoja tekstejä, joissa tämä asia nousee konkreettisesti esille, mutta Jeremian kirjan luku 36 on yksi tällainen kohta — se tuo valoa siihen millä tavalla Raamatun sisältö syntyi. Luku antaa meille todella mielenkiintoisen näkökulman siihen millä tavalla profeettakirjallisuus päätyi lopulta kirjoitetun tekstin muotoon. 

Ennen kuin sukellamme Jeremian kirjan lukuun 36, on syytä katsoa hieman laajemmin luvun sijaintia laajemmassa kerronnassa. Luvussa 36 eletään vuotta 605 eKr. ja kuninkaana on Jojakim. Jojakim hylkää Herran sanan systemaattisesti ja peruuttamattomasti. Luvun 36 lopussa lukija tietää Juudan tarun olevan lopussa. Luvuissa 37-38 kuninkaana on kuitenkin Jojakimin (ja Jojakinin) seuraaja Sidkia, joka toimi Juudan viimeisenä kuninkaana sen viimeiset kymmenen vuotta 597-587 eKr. Näissä luvuissa Jeremia varoittaa Sidkiaa moneen kertaan, mutta hänellä ei ole rohkeutta kuunnella profeetan neuvoja. Luku 39 on surullinen lopputulema: se kuvaa Jerusalemin valloituksen vuonna 587 eKr. puolentoista vuoden piirityksen jälkeen (39:1-2). Näin ollen:

Lukujen 36-39 logiikka.

 

Katsomme nyt lukua 36 neljässä osassa.

Jakeet 36:1-10: Baaruk kirjoittaa Jeremian sanoman kääröön ja lukee sen kansalle

1. Juudan kuninkaan Jojakimin, Josian pojan, neljäntenä hallitusvuotena [605 eKr.] tuli Jeremialle Herralta tämä sana: 2. »Ota kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki ne sanat, jotka minä olen puhunut sinulle Israelista, Juudasta ja kaikista muista kansoista Josian ajoista [627 eKr.] lähtien tähän päivään saakka. 3. Ehkäpä Juudan heimo kääntyy pois pahalta tieltään kuultuaan, minkä onnettomuuden minä olen aikonut tuottaa tälle kansalle. Silloin minä annan jokaiselle anteeksi hänen syntinsä ja rikkomuksensa.» (36:1-3)

Jakeessa 1 meille kerrotaan jälleen tarkka aika: kyseessä on Jojakimin 4. hallitusvuosi, joka oli samalla Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin 1. hallitusvuosi (25:1). Kyseessä on siten vuosi 605 eKr. Juuri tämän vuoden keväänä Babylonia voitti Egyptin Karkemiksen taistelussa ja otti itselleen kiistattoman maailmanherruuden (ks. Jeremian profetia taistelusta luvusta 46). Tämän jälkeen Babylonian armeija alkoi vyöryä kohti Palestiinaa ja tämä herätti suuren pelon tulevasta tuhosta. Babylonian armeija nimittäin tuhosi Askelonin, tärkeän Filistean kaupungin saman vuoden joulukuussa. Tämä tapahtumasarja selittänee sen miksi Juudan kansa oli jakeen 6 mukaan kokoontunut viralliseen paastoon Jerusalemiin kylmänä joukukuun päivänä tuona kyseisenä vuotena — kansa oli suuren kriisin edessä. Jeremian ennustama ”pohjoisesta tuleva onnettomuus” (4:6; 5:15; 6:1, 22) oli nyt tulossa ja se oli osoittautunut Babyloniaksi. 

Koska Jeremia sai kutsun profeetaksi Joosian hallitusaikana vuonna 627 eKr. (1:1-3), hän on tähän saakka saarnannut 23 vuoden ajan. Nyt hän saa yhtäkkiä uuden ja yllättävän käskyn: sanomat, jotka on tähän saakka julistettu suullisesti, täytyy nyt kirjoituttaa kirjalliseen muotoon. Tuon ajan kulttuuri oli oraalinen eli ihmiset muistivat paremmin pitkienkin puheiden sisällön. Mutta jos sanoma haluttiin esimerkiksi myöhemmän pakkosiirtolaisuudessa elävän juutalaisyhteisön tai 2000-luvun suomalaisen luettavaksi, se oli saatava kirjalliseksi teokseksi. Tiivistettynä tämä muistuttaa meitä siitä, että kirjoitettu Raamattu on perimmiltään Jumalan oma idea, ei ihmisten! [1] Käärön sisältöä on spekuloitu paljon, mutta käytännössä tämä kirjoitettu sanoma sisälsi tavalla lukujen 1-25 ennustuksia. Me tiedämme faktoina vain seuraavat asiat:

  1. Käärö sisälsi Jeremian profetioita ajalta 627-605 eKr.
  2. Käärö ehdittiin lukea yhden päivän aikana kolmesti ja niiden välissä oli ainakin jonkin verran aikaa vievät siirtymät.
  3. Koska Jojakim poltti kääröä aina kolme-neljä palstaa kerrallaan, se on ollut pidempi kuin vain kolme-neljä palstaa.
  4. Sanomien pääkohta oli Babylonian hyökkäys ja Juudan maan tuho. Jollain tavalla käärö siis sisälsi kirjan lukujen 1-25 profetioita (36:29).

 

Yksi asia tulee vielä tähän liittyen huomata. Kirjoitettu sanoma tulee kyllä Jeremialta eli ne ovat ”Jeremian sanona” (j. 10, 18), mutta perimmiltään ne tulevat itse Jumalalta, jonka puhemiehenä Jeremia on, eli ne ovat ”Herran sanoja” (j. 6, 8, 11). (Sama logiikka on huomattavissa Mooseksen kirjoihin liittyen Nehemian kirjan luvussa 8, jakeissa 1, 8 ja 14.) Näin ollen sekä Jeremian kirjoitettu teksti että Raamattu kokonaisuudessaan on peräisin samanaikaisesti kahdesta lähteestä: jumalallisesta ja inhimillisestä. Siksi Raamatun teksti on asetettava korkeampaan asemaan kuin Aku Ankka tai Ristin voitto. Joka tapauksessa Jeremian ei tarvinnut tehdä tätä projektia yksin, vaan hän sai tärkeän apulaisen, Baarukin. Meidän on katsottava lyhyesti sitä, kuka tämä Baaruk on.

Kuka Baaruk..? 

Tämä on aikahistoriallisesti ottaen ensimmäinen kerta, kun Baaruk esiintyy kertomuksessa. Hän oli esillä jo luvussa 32 tilanteessa, jossa Jeremia osti pellon, teki siitä virallisen kauppakirjan ja käski Baarukia säilömään sen saviruukussa tulevaisuuden varalle. Tapahtuma sijoittuu kuitenkin 18 vuotta myöhempään aikaan, vuoteen 587 eKr., vaikka se on sijoitettu lukuun 32. Luvussa 45 me tulemme puolestaan löytämään erityisen sanoman, jonka Jumala antaa suoraan Baarukille luvun 36 tapahtumien yhteydessä. 

Baaruk kuului ylhäiseen perheeseen, joka palveli kuningasta. Baaruk oli Seraijan veli, joka toimi majoituspäällikkönä (51:59). Tästä syystä Baarukilla oli pääsy korkea-arvoisten henkilöiden huoneisiin temppelin sisällä (j. 10). (Jakeen 5 mukaan Jeremia ei itse saanut mennä temppelialueelle ja syy oli ehkä juuri hänen temppeli-saarnansa.) 

Olennaista on kuitenkin huomata, että Baaruk oli koulutettu kirjuri, joka teki työkseen virallisia asiakirjoja, joten hän oli hyvä valinta Jeremian sanomien tallettajaksi. Hän oli päättänyt tukea Jeremiaa vaikka se oli poliittisesti vaarallinen peliliike. Baaruk on siten yksi niistä harvoista, joiden nimi on tallettunut Raamattuun pyhien tekstien kopioitsijana/kirjurina. Tässä hän asettuu samaan veneeseen Tertiuksen (Room. 16:22) ja Silvanuksen (1. Piet. 5:12) kanssa, jotka mainitaan kirjeiden kirjoittajina Uudessa testamentissa.

Jeremian ja Baarukin välinen suhde aikajanana.

Jae 18 kertoo millä tavalla sanoma kirjoitetaan ylös. Lyhyesti sanottuna kaava on seuraava: Jumala —> Jeremia —> sanelee sanoman Baarukille —> kirjoitettu teksti —> luetaan. 

Jeremian kirjakääröön kirjoitettu sanoma oli suunnattu monille eri tahoille ja se luetaan ensin (a) kansalle (j. 10), sen jälkeen (b) pienelle joukolle korkea-arvoisia virkamiehiä (j. 11-19) ja (c) lopulta itse kuninkaalle (j. 20-26). Sanoman tarkoitus oli vielä kerran yrittää saada kansa katumaan rikoksiaan (j. 3, 7). Luvun alussa Jumala on vielä valmis armahtamaan kansaansa. Luvun lopussa tämä mahdollisuus on kuitenkin mennyttä.

Jakeet 36:11-19: Baaruk lukee sanoman Juudan päämiehille

Baaruk luki Jeremian profetiat suurella joukolle Juudan kansaa temppelialueella kylmänä päivänä joulukuussa 605 eKr. Miika-niminen mies kuulee karmaisevat tuomion sanat ja hän juoksee viemään viestin kuninkaan linnaan kirjurin kammioon, jossa on koolla pieni joukko korkea-arvoisia henkilöitä. Jakeissa 11-12 tapaamme nimilistan, jossa on meille jo muutama tuttu nimi:

  • Miika on Gemarjan poika, joka oli Saafanin poika (muista 2. Kun. 22:3—>). Kuten edellisessä tekstissä näimme, Saafanin perhe seisoi Jeremian linjalla eli he kaipasivat kansan keskuuteen uskonpuhdistusta. Ahikam, Miikan setä, oli pelastanut Jeremian kuolemalta luvun 26 lopussa neljä vuotta aiemmin. 
  • Elisama, Delaja, Elnatan, Sidkia [ei se kuningas] + muita päämiehiä.  Näistä henkilöistä emme tiedä juuri mitään. Elnatan mainittiin luvun 26 lopussa: hän joutui kuninkaan käskystä hakea profeetta Uuria Egyptistä rangaistavaksi (tämä ei tarkoita, että hän olisi halunnut tehdä niin). Iso pointti: tämä porukka edusti poliittisesti eri näkemystä kuin kuningas eli kansan ei saisi lähteä kapinaan Babyloniaa vastaan.

 

Kun Miika infoaa päämiehiä juuri kuulemastaan sanomasta, Jehud-niminen mies lähetetään hakemaan Baaruk paikalle, jotta hän voisi lukea sanoman koolla oleville päämiehille. Kun Baaruk saa tehtävän suoritettua, päämiehet pelästyvät kuulemaansa ja ajattelevat, että kuninkaan on pakko kuulla tämä viesti, että hän tajuaisi millaisen virheen hän on tekemässä (j. 16). Mutta kuninkaan paha asenne ja murhanhimo oli tuttu tosiasia (muista Uuria). Päämiehet ymmärtävät, että Baarukin ja Jeremian on syytä piiloutua paikkaan, joka jää mysteeriksi kaikille muille, ettei kuninkaan käsi pääsisi tarttumaan heihin. Edes päämiehet itse eivät halunneet tietää piilopaikkaa, jos joukossa sattui olemaan petturi. 

Jakeet 36:20-26: sanoma luetaan kuninkaalle, joka polttaa sen

Sama Jehud, joka oli hakenut Baarukin päämiesten luo, joutuu nyt hakea kirjakäärön Elisaman kammiosta. Tämän lisäksi juuri hän joutuu toimia tekstin virallisena lukijana kuninkaalle, jonka reaktio on arvaamatonta. Lukijan on hyvä tiedostaa, että sanoma oli talletettu nimenomaan kirjakääröön. Me tiedämme historiasta, että koodeksi eli kirjamuoto keksittiin vasta joskus 100-luvulla jKr.! [2] Näin ollen sen lukeminen oli haastavaa: samalla kun toinen käsi rullasi kääröä auki, toisen käden täytyi rullata kääröä kiinni. Tavallisesti lukija avasi kääröä sen verran, että tekstiä saattoi lukea kolme-neljä palstaa kerrallaan. Juuri näin Jehud tekee. Sitten jae 23 kertoo mitä tapahtuu:

Aina kun Jehudi oli lukenut kolme tai neljä palstaa, kuningas leikkasi ne irti kirjurinveitsellä ja heitti hiillokseen. Näin koko käärö paloi tuhkaksi.

Tämän verran kääröä oli aina auki ennen kuin kuningas leikkasi siitä siivun ja heitti takkatuleen.

Päämiehet yrittävät estää kuningasta. ”Älä tee sitä!” ”Etkö sinä pelkää Jumalaa?!” ”Ajattele nyt kansan parasta!” Mutta mikään ei auta. Jojakim torjuu Jeremian sanat systemaattisesti, päättäväisesti ja lopullisesti. Jakeen 29 mukaan sanoma koski Babylonian tulevaa hyökkäystä ja Juudan tuhoa ja sanoman sisällön voi siis lukea tarkemmin luvuista 1-25. Jakeen 24 maininta siitä miten kuningas ei repäissyt vaatteitaan katuvana on tarkoitus toimia vastakkainasetteluna aiemman hyvän kuninkaan Joosian reaktion kanssa, joka repi vaatteensa katumuksen merkiksi heti, kun kuuli temppelistä löydetyn lain kirjan luettavan itselleen (2. Kun. 22:11). Baarukin hirvittävän vaivalloinen työ oli mennyt hukkaan. Se oli tuhottu. Kuningas etsii Jeremiaa ja Baarukia tappaakseen, mutta he ovat onneksi hyvässä piilossa. Seuraava taulukko osoittaa miten kertomus tulee lukea rinnakkain 2. Kuningasten kirjan luvun 22 kanssa, joka kuvaa vuoden 621 eKr. tapahtumia (eli noin 15 vuotta aiemmin):

 

36:27-32 — uusi ankarampi kirjakäärö

Kuningas voi polttaa profeetan sanat. Mutta hän ei voi polttaa Jumalaa, eikä muuttaa Hänen tarkoitusperiään: Häneen ei veitsi ja tuli pysty. Jeremia saa Jumalalta uuden sanoman: hänen tulee kirjoittaa uusi kirjakäärö, mutta nyt siihen lisättäisiinn tuomio Jojakimille. Jojakimin kohtalo tulisi olemaan kauhistuttava: hän kuolisi ja hänen ruumiinsa jäisi hautaamatta. Kaiken kukkuraksi jae 31 osoittaa, että luvun alun ”ehkä minä annan anteeksi” on nyt menneisyyttä. Jojakimin valinta sinetöi siten kansan kohtalon. Loppupeleissä kaikki kääntyi aivan päälaelleen. Jojakim itse kuoli ja hänet unohdettiin, mutta Jeremian sanoma kirjoitettiin ylös uudelleen, siihen lisättiin uusia sanomia ja tämä kirja on tänäänkin satojen eri kieliryhmien luettavana! 

Sovellusta

Tänään ajattelin nostaa esiin vain yhden sovelluksen, koska se on itsessään tärkeä ja saa monesti liian vähän huomiota osakseen. Raamatussa on nimittin monia olennaisen tärkeitä henkilöitä, vaikka heidän roolinsa ei aina siltä näytäkään. He ovat niitä joiden nimet unohtuvat historian hämärään, mutta joita ilman historia olisi toisenlainen. Mainitsen muutamia näistä henkilöistä.

  • Mooseksen äiti ja hänen sisarensa. Kaikki muistavat Mooseksen ja sen miten hänestä tuli Israelin kansan tunnetuin, ihailluin ja suurin henkilö. Mutta hänen alkunsa oli riippuvainen hänen nimettömästä äidistään ja sisarestaan, joiden päätösten vuoksi Mooses-vauva ajautui Egyptin faraon tyttären käsiin ja lapsen henki pelastui. (2. Moos. 2:1-10.)
  • Sarpatin leski. Profeetta Elian aikana ei satanut kolmeen vuoteen ja tämä toi mukanaan nälänhädän Israelin maahan. Elia itse ajautui lopulta Siidonin alueelle Sarpatiin erään yksinhuoltaja-lesken elätettäväksi. Jauhot ja öljy kestivät ihmeellisen pitkään ja tämä nimeltämainitsematon leski elätti profeettaa hyvän aikaa. (1. Kun. 17:8-16.)
  • Tuntematon israelilainen orjatyttö. Elian seuraajaksi nousi Elisa, jonka käsien kautta tapahtui monia ihmeitä. Aramin kuninkaan sotapäällikkö Naemanilla oli jonkinlainen ihosairaus ja hän parantui vain siksi, että nimeltämainitsematon ja Israelista vangiksi otettu orjatyttö kertoi hänelle israelilaisesta profeetasta, Elisasta. Kertomus huipentuu Naemanin seitsenkertaiseen sukellukseen Jordanissa, jossa ihosairaus paranee. Nyt kertomus on yksi pyhäkouluhiteistä! (2. Kun. 5.)
  • Jeesusta tukeneet naiset. Jeesus oli kiertävä julistaja, joka valitti kerran miten ”Ihmisen Pojalla ei ole paikkaa mihin päänsä kallistaisi”. Jeesus oli monella tavalla riippuvainen muiden ihmisten avusta. Luukas kertoo meille muutamista ylhäisistä naisista, jotka tukivat Jeesusta taloudellisesti. Magdalan Marian lisäksi nimeltä mainitaan Herodeksen taloudenhoitaja Kuusaksen vaimo Johanna ja Susanna. Ilman heitä Jeesuksen toiminta olisi ollut huomattavasti vaikeampaa. (Luuk. 8:1-3.) [3]
  • Paavalin sisarenpoika. Paavali oli monesti hengenvaarassa ja yksi tällainen tilanne kuvataan Apostolien tekojen luvussa 23. Neljänkymmenen hengen joukko juutalaisia miehiä vannoo valan, että he eivät syö ennen kuin he ovat tappaneet Paavalin. He tekevät salaliiton yhdessä sanhedrinin kanssa. Salaliitto tulee kuitenkin ilmi, kun Paavalin sisarenpoika sattuu kuulemaan juonesta ja hän kertoo asiasta Paavalille. Paavali lähettää hänet sadanpäämiehen kanssa roomalaisen komentajan luo, joka siirrättää Paavalin valtavan henkivartijakaartin suojassa Kesareaan. (Ap.t. 23:12-35.)
  • Baaruk. Baaruk liittyy tähän joukkoon, koska ilman häntä meillä ei olisi käsissämme Jeremian kirjaa. Sen lisäksi, että Baaruk kirjoitti Jeremian sanomat ylös, hän pysyi hyvin tiiviisti Jeremian kanssa aina loppuun saakka (ks. 43:3-7). Vaikka lähteemme päättyvät Egyptiin, on mahdollista, että Jeremian kuoleman jälkeen Baaruk matkusti Babyloniaan pakkosiirrettyjen luo, jossa hänen perheensä jo oli (51:59-64). Tämä selittäisi myös sen miten kokonainen Jeremian kirja saavutti pakkosiirtolaiset Babyloniassa. 

 

Seuraavassa tekstissä tarkastelemme lähemmin kirjan lukuja 30-33, joita kutsutaan yleisesti Lohdutuksen kirjaksi. [4]

 

Viitteet

1) Jos lukija on kiinnostunut siitä miten suullinen asioiden kertominen ja niiden kirjoittaminen tapahtuivat Vanhan testamentin ajan maailmasta, yksi hyvä teos on John H. Walton & D. Brent Sandy, The Lost World of Scripture: Ancient Literary Culture and Biblical Authority (Dawners Grove: IVP), osa 1.

2) ”Koodeksit eivät esiinny historiassa ennen ensimmäisen vuosisadan jälkipuoliskoa jKr. Ainoatakaan koodeksia ei ole löydetty Qumranista tai Pompeijista tuon vuosisadan alkupuolelta, eikä niistä ole mainintoja historiallisissa lähteissä ennen roomalaista runoilijaa Martialista vuonna 84 jKr. Roomalaisessa maailmassa koodeksit alkoivat korvata kääröjä vasta vuoteen 300 mennessä.” Näin tutkimusta tiivistää Iain Provan, The Reformation and the Right Reading of Scripture (Waco. Texas: Baylor University Press, 2017), 31-32. On mielenkiintoista huomata miten erityisesti kristityt alkoivat käyttää koodeksi-muotoa omissa pyhissä kirjoituksissaan ja tämä oli jopa niin selkeää, että ei-kanonisia teoksia kopioitiin kääröihin koodeksien sijaan. Aiheesta tarkemmin: Larry W. Hurtado, The Earliest Christian Artifacts: Manuscripts and Christian Origins (Grand Rapids: Eerdmans, 2006), luku 2. 

3) Lue kohdasta tarkemmin tekstini, joka löytyy Eksegeettiseltä safarilta.

4) Teksti perustuu jälleen kokonaisuudessaan vahvasti Christopher J. H. Wrightin kommentaariin The Message of Jeremiah. The Bible Speaks Today -sarja (Nottingham: IVP: 2014).

Janne Saarela

Janne Saarela on Vammalan helluntaiseurakunnan uusi seurakuntapastori. Koulutukseltaan hän on teologi: B.A. in Theology and Ministry (Iso Kirja / University of Wales) 2013; M.A. in Theological Studies (Regent College, Canada), 2019.

Vastaa