Johdanto

Olemme nyt käyneet Jeremian kirjaa läpi riittävästi sen huomioimiseksi, että profeetan viesti oli hyvin tuomiopainotteinen. Koska Juudan kansa on rikkonut Jumalansa liiton, sitä odotti Jerusalemin ja sen temppelin tuhoutuminen ja pakkosiirtolaisuus Babyloniassa. Tuomio todella tuli ja se oli erittäin raju. 

Mutta oliko tässä kaikki? Onko tuomio ja Jumalan viha lopullinen sana? Se ei voi olla. Eikä se olekaan. Yksi profeettakirjallisuutta leimaava piirre onkin juuri siinä, että lopulta tuomion jälkeen koittaa armo ja uudenlainen toivo. Aurinko tulisi nousemaan uudelleen taivaanrantaan. 

Jeremian kirjassa toivo alkaa pilkahtaa esiin konkreettisesti luvussa 29, jossa on talletettu Jeremian kirje pakkosiirtolaisuuteen vuonna 597 eKr. joutuneille juutalaisille. Jeremian mukaan pakkosiirtolaisuus kestäisi niinkin kauan kuin 70 vuotta, mutta sen jälkeen kansa saisi palata takaisin omaan maahansa (29:10-14). Sillä aikaa kansan oli asetuttava tukevasti Babyloniaan, rakentaa sinne oma yhteiskunta ja ajaa oman asuinpaikkansa hyvinvointia. 

Jeremian kirjassa toivo näkyy kuitenkin erityisen syvällisesti nk. Lohdutuksen kirjassa, joka koostuu kirjan luvuista 30-33. [1] Luvut sisältävät sanomia, jotka Jeremia sai vuosien  597-587 eKr. välillä, mutta niiden lopullinen kohdeyleisö oli Jerusalemin tuhon jälkeen pakkosiirtolaisuudessa elävä kansa, joka sai lukea Jeremian kirjaa (=kääröä) kokonaisuudessaan. (Näin siksi, että luvun 30 alussa Jerusalemin tuho on vielä edessä.) Jumala tulisi todella tekemään jotain uutta ja Jeremia kuvaa erittäin pitkästi sitä miltä tulevat siunaukset näyttävät. Suurin teema, joka näissä luvuissa esiintyy on pakkosiirtolaisuuden päättyminen eli kansan palaaminen omaan maahansa: kaikki muu seuraa perässä! Lukijan onkin hyvä huomata miten luvuissa 30-33 toistuu seitsemän kertaa termi ”Minä käännän kansani kohtalon” (30:3, 18; 31:23; 32:44; 33:7, 11, 26). Tämä kannattaa merkata omaan Raamattuun. Tämän termi esiintyy puolestaan jo 5. Mooseksen kirjan luvussa 30, jossa Jumala lupaa kääntää kansansa Israelin kohtalon sitä kohdanneiden liittokirousten jälkeen (30:3). Käytännössä Lohdutuksen kirjan sisältö on laajennus siitä mitä on jo sanottu 5. Mooseksen kirjan luvussa 30, joten lukijan on syytä lukea kyseinen Mooseksen kirjan luku huolella. Tässä tekstissä keskityn kuitenkin enemmän Lohdutuksen kirjan lukuihin 30-31, mutta ennen tekstiin sukeltamista on syytä sanoa muutama sana kolmesta eri tulkinta-horisontista. On nimittäin selvää, että monet lupaukset eivät yksinkertaisesti koskaan toteutuneet Vanhan testamentin aikana. 

Kolme erilaista tulkintahorisonttia

Kristitty lukija joutuu aina Raamattua lukiessa pitämään mielessään kolme erilaista tulkintahoristonttia, jotka esittelen alla. Nämä kolme tulkintahorisonttia edustavat kolmea eri aikaa. Aina ei ole täysin selvää, minkä horisontin sisällä kukin teksti tulisi täyttymään.

  • Horisontti 1 = Vanhan testamentin aikajakso. Tietyllä tavalla jotkut lukujen lupaukset täyttyivät jo Vanhan testamentin aikana. Esimerkiksi, kun Persian kuningas Kyyros antoi juutalaisille luvan palata kotimaahansa 539 eKr. (ks. Esra 1:1-4), osa Juudassa asuneista kahdesta heimosta todella palasi takaisin maahan. Tietenlainen pakkosiirtolaisuuden ”päättyminen” siis koettiin, vaikka se ei missään mielessä ollut lopullinen täyttymys.
  • Horisontti 2: Uuden testamentin aikajakso. Monet näissä luvuissa annetut lupaukset täyttyvät erityisesti Jeesuksen toiminnassa (kuten näemme sarjamme viimeisessä tekstissä). Selkeimpiä esimerkkejä on hengellisen pakkosiirtolaisuuden päättyminen, Daavid-kuninkaan tuleminen ja uuden liiton ja siten tuoreen anteeksiantamuksen asettaminen. 
  • Horisontti 3: Jeesuksen paluu & uudistettu luomakunta. Tietyt lupaukset ovat niin radikaaleja, että niiden toteutuminen odottaa aina siihen saakka, kunnes Jeesus palaa takaisin ja luomakunta asetetaan ennalleen. Jumalan uudistettu kansa elää uudessa taivaassa ja uudessa maassa ikuisesti. 

 

Tämä tulee pitää visusti mielessä, kun alamme lukemaan Jeremian antamia lupauksia. Siirrymme nyt katsomaan mitä Jeremia tarkalleen ottaen sanoo luvuissa 30-31. Sen sijaan, että me etenisimme jae jakeelta, parempi strategia muistamisen kannalta on jakaa Jumalan lupaamat asiat eri teemoihin.

 

Lohdutuksen kirjan neljä lupausta

Lohdutuksen kirjassa Jumala lupaa Jeremian kautta kolme asiaa, mutta ennen sitä on vielä kerran muistutettava tulevasta tuomiosta. Näin ollen tekstin sisältö voidaan jakaa neljään erilaiseen teemaan.

(1) Tuomio on välttämätön — pakkosiirtolaisuus

Ensimmäinen asia, joka on tullut jo selväksi luvuista 1-25, mutta joka mainitaan lyhyesti luvun 30 alussa on tämä: tuomio on tulossa ja se johtaisi kansan pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Erityisesti jakeet 30:5-7 tiivistävät lyhyesti sen, millainen Jerusalemin tuhon hetki tulisi olemaan (vuonna 587 eKr.). Rauha olisi poissa, pelko olisi saanut vallan (j. 5) ja miesten armeija pitelisi vatsaansa kuin raskaana oleva nainen (j. 6). Suuri, ennennäkemätön ahdistus on tulossa (j. 7). Jakeet 12-15 puolestaan kuvaavat metaforisesti kansaa, joka on jo joutunut pakkosiirtolaisuuteen — kansa on (hengellisesti ja fyysisesti) pahasti haavoilla. Jakeet 23-24 puolestaan kuvaavat tulevaa tuomiota rajuna pyörremyrskynä, joka tuhoaisi kansan. 

Luvussa 31 kansan pakkosiirtolaisuutta kuvataan myös Raakelin avulla, joka itkee tuhoutuneita lapsiaan Raamassa (31:15). Raakelin kerrotaan itkevän Raamassa, joka oli noin 7km Jerusalemista pohjoiseen ja se toimi pakkosiirtolaisuuteen joutuvien juutalaisten kokoontumispaikkana (ks. jae 40:1). Raakel oli patriarkka Jaakobin vaimo ja hän synnytti Joosefin ja Benjaminin (1. Moos. 30:22-24; 35:16-20). Nyt häntä kuitenkin kuvataan symbolisesti koko kansan ”Äitinä”, joka itkee Raamassa tuhoutuneita lapsiaan, siis lähellä sitä paikkaa, jonne hänet oli haudattu. Pakkosiirtolaisuus oli siis niin kova rangaistus, että sitä voitiin kuvata jopa kuolemalla! Luvun 32 jakeet 26-35 kuvaavat tarkemmin tulevaa tuhoa. Tuleva toivo on toivoa vain, kun ymmärrämme ensin miten suuri rangaistus pakkosiirtolaisuus oli. 

Pakkosiirtolaisuudesta tulee kuitenkin ymmärtää eräs tärkeä asia. Se ei nimittäin ole pelkästään fyysinen ongelma. Ongelma ei siis ole ainoastaan se, että Israel on fyysisesti poissa maasta, tuhansien kilometrien päässä kotoaan. On olemassa syvempi ongelma, joka itse asiassa johti tähän fyysiseen ongelmaan ja tämä ongelma on teologinen: Israel rikkoi Jumalansa liiton ja sai näin ylleen liittokirouksen. Juuri tämä on Mooseksen kolmannen puheen pointti 5. Mooseksen kirjan luvuissa 27-30. Jos luet nämä luvut läpi, huomaat, että Jumala asettaa kansan eteen elämän ja kuoleman tien, siunauksen ja kirouksen. Sana ”siunaus” esiintyy luvuissa 10x ja sana ”kirous” jopa 28x! Kun Israel rikkoo liiton, se vetää ylleen liittokirouksen ja tästä pahin mahdollinen rangaistus on pakkosiirtolaisuus (ks. 28:36-37, 63-64). Tämä johdtaa meidät seuraavaan päätelmään: jotta pakkosiirtolaisuus voisi aivan oikeasti päättyä, liittokirous on sovitettava. Mutta miten? 

Kaikki tämä tulisi kuitenkin muuttumaan. Luvuissa 30-33 esiintyy seitsemästi lause ”Minä käännän kansansi kohtalon”. Katsomme nyt tarkemmin mitä tämä kohtalon kääntäminen tarkoittaisi.

(2) Pakkosiirtolaisuuden päättyminen

Kaikki lähtee siitä, että kansan pakkosiirtolaisuuden on päätyttävä. Jokainen lukija huomaa helposti miten lupaus siitä, että kansa palaisi omaan maahansa, on laajasti esillä näissä luvuissa (30:2-3, 10-11, 18; 31:6-9, 16-18, 21, vrt. 32:37-38; 33:7). Jumala tulisi palauttamaan kansansa siihen maahan, jonka Hän on vannonut heidän isillensä ja tämä maa tulisi olemaan heidän perintönsä (30:3). Palaavien joukossa olisi kaikenlaista kansaa ja Jumala itse johdattaisi heitä, koska he ovat nöyrtyneet (31:9-9). Herra itse paimentaisi kansaansa kuin lampaita (31:10; 32:37-38). Kun kansa olisi palannut maahansa, se saisi elää rauhassa ja turvassa (30:10). Tämä tarkoittaisi samalla Jerusalemin jälleenrakentamista ja kansa voisi lisääntyä rauhassa (30:18-19; 33:7). Silloin ei vartija enää huutaisi vihollisen lähestymisestä, vaan siitä miten kansa lähtisi viettämään juhlaa Jerusalemiin (31:6). 

Lupaus on kuitenkin tätäkin suurempi. Aina Salomon ajoista lähtien pohjoinen Israel ja eteläinen Juuda olivat olleet erossa toisistaan ja Israel oli tuhoutunut 720-luvulla eKr. Luvun 31 alussa Jeremia kuitenkin nostaa valokeilaan neitsyt Israelin (vrt. Aamos 5:2) ja Samarian ja Efraimin vuoret (31:4-6). Nyt Israel, jota on aiemmin luvussa 3 haukuttu huoraksi sen uskottomuuden tähden (3:3, 6, 8, 11) tulisi nyt olemaan neitsyt, joka loistaa puhtaudellaan (31:4). Lisäksi Israelin tuhon jälkeen ei ollut olemassa israelilaisia, jotka olisivat voineet lähteä juhlimaan Jerusalemiin, mutta pakkosiirtolaisuuden päätyttyä Efraimin vuorilla ei julistettaisikaan vihollisen saapumisesta, vaan Jerusalemiin  juhlille lähtemisestä (31:6). Profetia siis ennustaa, että Israelin kahtiajakaantuminen tulisi päättymään!

Pakkosiirtolaisuuden päättymiseen liittyy kuitenkin eräs tärkeä teologinen aspekti. Pakkosiirtolaisuuden päättyminen tulisi olemaan uusi exodus. Erityisesti luvun 31 alku kuvaa kansaa, joka löytää armon erämaassa. Taustalla kaikuu Hoosean kirjan jakeet 2:14-23, jossa Jumala lupaa viedä kansansa uudelleen erämaahan uudistaakseen liittonsa heidän kanssaan. Juuri näin oli tapahtunut ensimmäisessä exoduksessa: Egyptistä vapautumisen jälkeen kansa teki Jumalan kanssa liiton erämaassa. Tämä teema ei näy kovin selvästi luvuissa 30-31, mutta se on ollut selvästi esillä luvussa 16:

Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: ’Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta’ [=1. exodus], vaan: ’Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin hän oli heidät karkoittanut’ [=2. exodus]. Sillä minä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isillensä. (16:14-15)

Näin ollen Jumalaa ei tulevaisuudessa tultaisi tuntemaan ensimmäisen exoduksen vuoksi, vaan toisen exoduksen vuoksi, kun Israelin pakkosiirtolaisuus päättyisi! Lukijan on tärkeä tiedostaa, että ajatus siitä miten pakkosiirtolaisuus ei todellisuudessa koskaan päättynyt, näkyy selvästi useissa juutalaisissa teksteissä vielä satoja vuosia myöhemmin ennen Uuden testamentin aikaa. [Ks. aiheesta viite 2.] Mutta kun se päättyisi, seuraava asia tapahtuisi: Daavid-kuningas tulisi nousemaan!

(3) Daavid-kuninkuus

Kun kansa olisi palannut takaisin omaan maahansa ja eri heimot yhdistyisivät yhdeksi yhtenäiseksi kansaksi, Jumala antaisi heille jälleen Daavid-kuninkaan hallitsemaan, juuri kuten Hän oli luvannut (2. Sam. 7; Jer. 30:9, 21; 33:15-17, 21-22, 26). Pakkosiirtolaisuus oli katkaissut lopullisesti Juudan kuningaskunnan itsenäisyyden, eikä Vanhassa testamentissa koskaan enää noussut Daavidin jälkeläistä valtaistuimelle. Jumala kuitenkin herättäisi kansalle Daavid-kuninkaan (30:9). Vielä Jerusalemista nousisi esiin ”valtias”, joka hallitsisi (30:21). Tämä jae on lainaus 5. Mooseksen kirjan jakeesta 17:15, jonka mukaan Israelin kuninkaan on oltava oman kansan jäsen. Jae kuitenkin olettaa, että tämä kuningas saisi uudenlaisen ja ennennäkemättömän tehtävän, koska hän saisi lähestyä Jumalaa myös pappina. 2. Aikakirja 26:16-23 kertoo kuningas Ussiasta, joka otti itselleen papillisen tehtävän vastoin lakia ja sai siitä rangaistuksen. Mutta nyt Jumala itse sanoo, että tulevalla hallitsijalla tulisi olemaan tämänkaltaisia oikeuksia! Kuten tutkija D. Kidner on sanonut, ”tässä meillä on jotain uutta, kuningas, joka tekisi asioita, joita muut kuninkaat eivät ole saaneet ennen häntä tehdä. Tämä on yksi rohkeimpia, mutta samaan aikaan vähiten tunnettuja messiaanisia profetioita.” [3] Jakeet 33:15-17 tiivistävät tämän teeman hyvin:

Niinä päivinä ja siihen aikaan minä kasvatan Daavidille vanhurskauden vesan, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Niinä päivinä Juuda pelastetaan, ja Jerusalem asuu turvassa, ja tämä on se nimi, jolla sitä kutsutaan: ’Herra, meidän vanhurskautemme’. Sillä näin sanoo Herra: Aina on mies Daavidin suvusta istuva Israelin heimon valtaistuimella. 

On tärkeä huomata, että Daavid-kuninkaan tulemisen ajoitus on linkitetty laajemmin siihen miten Juuda tultaisiin pelastamaan. Tekstissä on kuitenkin sama jännite, joka löytyy myös Hesekielin kirjasta: vaikka Jumala tulisi nostamaan Daavidin kansan Paimeneksi (eli kuninkaaksi), toisaalta Jumala itse tulisi olemaan kansan Paimen (31:10, vrt. Hes. 34:11-16, 23-24). Miten tämä jännite ratkaistaan? (Palaamme tähänkin sarjan viimeisessä osassa.)

(4) Uuden liiton saapuminen

Vanhassa testamentissa on ainoastaan yksi teksti, joka mainitsee suoranaisesti termin ”uusi”, kun puhutaan tulevasta uudesta liitosta. Tämä teksti löytyy nimenomaan Jeremian kirjan luvusta 31, jakeista 31-33. (Hesekiel lupaa samaa asian, mutta hän ei käytä sanaa ”uusi”,  vaan ”rauhan liitto” ja ”iankaikkinen liitto”, ks. Hes. 16:60; 37:26.) Mutta ennen kuin katsomme näitä jakeita tarkemmin, on syytä muistaa mitä Jeremia on sanonut luvussa 11 (jakeet 1-14). Jeremia syyttää luvussa 11 kansaa siitä, että se on rikkonut Jumalan kanssa tehdyn liiton. Liiton rikkomisesta puolestaan seuraa kirous (j. 3). Sitten teksti jatkaa syyttämällä Juudan kansaa siitä miten he ovat konkreettisesti rikkoneet liiton heidän ja Jumalan välillä (j. 10). Koska liitto on rikottu, kansan ylle tulee kirous ja se huipentuu pakkosiirtolaisuuteen (j. 11). Pointti on selvä: jos Israel/Juuda haluaa, että niille on olemassa tulevaisuus, Jumalan on tehtävä jotain radikaalisti uutta. Vastaus tähän tulee jakeissa 31:31-33:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ’Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.

Tekstistä voidaan nostaa esiin kuusi huomiota.

1) Uusi liitto tarvitaan välttämättä, koska Israel/Juuda ovat rikkoneet ensimmäisen liiton. Tästä todisteena oli heidän ylleen tullut liittokirous ja sen myötä pakkosiirtolaisuus. Mutta tämä liitto oli rikottu myös aiemmin, erämaassa, kun kansa rakensi itselleen kultaisen sonnin (2. Moos. 32-34)! Silloin Mooseksen väliintulo pelasti kansan tuholta. Mutta uuden liiton kohdalla ei puhuta kenekään väliintulosta — se on puhtaasti Jumalan oma armoteko. 

2) Uusi liitto tultaisiin tekemään Jumalan ja Hänen kansansa Israelin ja Juudan kanssa. Kaksi asiaa on tärkeä huomata. (A) Israelin kansa on nyt yhdistynyt, koska Israel ei ole jäänyt pakkosiirtolaisuuteen. Uusi liitto tehdään siis yhtenäisen kansan kanssa. (B) Teksti ei sano, että uusi liitto tehtäisiin pakanoiden kanssa — kuten meidän — vaan Israelin kanssa. Toki 31:7 näyttää viittavan siihen suuntaan, että hyödyt tästä menevät vain Israelin jäännökselle (joka on iso teologinen teema muuallakin VT:ssa), mutta kyse on joka tapauksessa Jumalan ja Hänen kansansa välisestä liitosta. 

3) Uusi liitto tulisi olemaan monella tavalla erilainen kuin vanha liitto. Jo jakeessa 3:16 ennustettiin, että liitonarkki unohtuisi, vaikka sillä oli olennaisen tärkeä rooli temppelin kaikkeinpyhimmässä. Tätäkin aiemmin 5. Mooseksen kirjan jae 30:6 puhui siitä miten Jumala tulisi ympärileikkaamaan kansan sydämen. Tämä käy yhteen sen kanssa mitä tässä tekstissä luvataan: ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä.”

4) Lupaus ”minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” osoittaa, että silloin Jumalan ja Hänen kansansa välit olisivat taas ennallaan.

5) Jumalan tunteminen on jo määritelty aiemmin Jeremian kirjassa, eritoten jakeissa 9:23-24 ja 22:16. Herran tunteminen on olennaisesti oikeanlaista elämää eli ihminen arvostaa sitä mitä Jumala arvostaa: oikeutta ja vanhurskautta. 

6) ”Sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” Israelin syyllisyys on käsiteltävä. Ellei sitä käsitellä, uutta tulevaisuutta ei voi tulla. Jumala tulisi tekemään jotain, joka sovittaisi Israelin/Juudan synnit ja ne unohdettaisiin lopullisesti. Mielenkiintoista kyllä, syntien sovitus mainitaan ilman minkäänlaista mainintaa temppelistä tai eläinuhreista. Lisäksi tekstin logiikka olettaa, että jatkossa täytyy olla jokin, joka käsittelisi kansan jatkuvat synnit.

 

Summa summarum

On selvää, että vaikka osa Juudan kansaa palasi maahan, rakensi temppelin ja aloitti uudelleen (lue Esran ja Nehemian kirjat), luvut lupaavat asioita, jotka eivät todellakaan toteutuneet Vanhan testamentin aikana. Daavid-kuningas ei koskaan noussut esiin enää Vanhassa testamentissa, eikä se ollut edes mahdollista valtavan Persian valtakunnan aikana. Israelin 10 heimoa olivat edelleen poissa. Uuden liiton saapumista ei mainita missään. Näin ollen, me tarvitsemme horisontti 1:n lisäksi horisontteja 2 ja 3 ymmärtääksemme mistä on kysymys ja miten lupaukset oikeastaan täyttyvät. Seuraavassa ja viimeisessä tekstissä me huomaamme, miten horisontti 2:ssa lupaukset alkavat toden teolla täyttyä.

Lainaan vielä lopuksi Jeremian kirjan jakeet 32:36-41, jotta lukija voisi vielä rautalangasta vääntäen nähdä millä logiilalla tapahtumat tulisivat etenemään:

Mutta nyt sanoo Herra, Israelin Jumala, näin tästä kaupungista, jonka te sanotte joutuvan Baabelin kuninkaan käsiin miekan, nälän ja ruton pakosta: Katso, minä kokoan heidät jälleen kaikista maista, joihin minä heidät vihassani, kiivastuksessani ja suuressa suuttumuksessani karkoitan, ja palautan heidät tähän paikkaan ja annan heidän asua turvassa. Silloin he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Ja minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua kaiken elinaikansa, ja niin heidän käy hyvin ja heidän lastensa heidän jälkeensä. Ja minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, niin etten käänny heistä pois, vaan teen heille hyvää; ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he minusta luovu. Ja minä iloitsen heistä, siitä että teen heille hyvää; minä istutan heidät tähän maahan uskollisesti, kaikesta sydämestäni ja kaikesta sielustani.

Tämä teksti osoittaa selvästi mikä on lupauksien täyttymyksen logiikka. Ensin kansan pakkosiirtolaisuuden on päätyttävä ja vasta siteen muut lupaukset seuraavat perässä. Toisin sanoen: jos pakkosiirtolaisuus olisi edelleen käynnissä, Daavid-kuningas ei olisi saapunut ja uusi liitto olisi tekemättä. Onko asia todella näin? Vai miten Uuden testamentin kirjoittajat tätä aihetta käsittelevät?

Seuraavaa tekstiä odotellessa.

Viitteet

1) Jotkut tutkijat rajaavat Lohdutuksen kirjan pelkästään lukuihin 30-31, mutta Thompson (s. 29, 551) ja Wright ( s. 300) rajaavat sen lukuihin 30-33. Luvut 30-31 ovat kuitenkin pääosin runollista tekstiä, kun taas luvut 32-33 ovat proosaa eli kertovaa tekstiä. 

2) Juutalaisilla oli edelleen Jeesuksen aikana syvään juurtunut ajatus siitä, että pakkosiirtolaisuus ei todellisuudessa ollut vielä päättynyt. Tämä asia tulee selväksi, kun lainaamme Nehemian kirjan lisäksi sellaisia juutalaisia tekstejä, jotka on kirjoitettu hieman ennen ajanlaskumme alkua.

Nehemia (9:36-37) sanoo näin:

Katso, me olemme nyt orjia; siinä maassa, jonka sinä meidän isillemme annoit, että he söisivät sen hedelmiä ja antimia, siinä meidän täytyy orjina olla. Sen runsas sato tulee niille kuninkaille, jotka sinä meidän syntiemme tähden olet pannut meitä hallitsemaan; he vallitsevat meitä ja meidän karjaamme, niinkuin tahtovat, ja me olemme suuressa ahdistuksessa.

Nehemia on siis palannut maahan monien muiden tavoin, mutta hän ymmärtää tilanteen olevan edelleen surkea. Huomaa linkki valituksen ja 5. Mooseksen kirjan luvun 28 jakeiden 38 ja 51 välillä.

Tobitin kirja (14:5-7), joka on kirjoitettu noin 200 eKr., tekee selväksi, että pakkosiirtolaisuus on edelleen käynnissä:

Mutta jälleen Jumala armahtaa heidät ja tuo heidät takaisin Israelin maahan. Jälleen he rakentavat temppelin, eikä se ole edellisen kaltainen vaan pysyy pystyssä aikojen loppuun saakka. Silloin kaikki saavat palata vankeudestaan, Jerusalem rakennetaan täyteen loistoonsa ja Jumalan temppeli pystytetään sen mukaisesti kuin profeetat ovat ilmoittaneet. Silloin kaikki ihmiset, koko maailman kaikki kansat kääntyvät ja alkavat koko sydämestään kunnioittaa ja palvella Jumalaa. Kaikki he hylkäävät jumalankuvansa, jotka vilpillisyydessään johtivat heidät harhaan, ja he kiittävät ikiaikojen Jumalaa, niin kuin oikein on. Noina päivinä vapautetaan kaikki israelilaiset, koska he ovat aidosti uskoneet Jumalaan ja pitäneet hänet mielessään, ja he kokoontuvat yhteen ja tulevat Jerusalemiin. Tästä alkaen he ajasta aikaan elävät rauhassa Abrahamin maassa, jonka he nyt saavat omakseen. Niille, jotka todella rakastavat Jumalaa, koittaa ilon aika, mutta ne, jotka elävät synnissä ja vääryydessä, katoavat maan päältä.

Erityisen merkittävää on huomata pakanoiden osallisuus siunauksista niiden täyttymyksen hetkellä!

Sama asia on esillä Baarukin kirjassa (1:21-2:8; 3:6-8), joka on kirjoitettu noin 100 vuotta eKr.:

Me emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä, niiden profeettain kaikkien sanojen mukaan, jotka hän on meidän tykömme lähettänyt,vaan me olemme menneet pois, kukin pahan sydämemme aivoituksessa, palvellaksemme muita jumalia ja tehdäksemme sitä, mikä on pahaa Herran, meidän Jumalamme, silmissä. Ja Herra toteutti sanansa, jonka hän oli puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka Israelia tuomitsivat, ja kuninkaitamme ja ruhtinaitamme vastaan ja Israelin ja Juudan miehiä vastaan.Ei koko taivaan alla ole tapahtunut senkaltaista, kuin hän antoi tapahtua Jerusalemissa, aivan niinkuin Mooseksen laissa on kirjoitettuna,että me joutuisimme syömään kukin poikansa lihaa ja kukin tyttärensä lihaa. Ja hän antoi heidät kaikkien niiden valtakuntain vallan alle, jotka olivat meidän ympärillämme, pilkaksi ja karttamukseksi kaikille ympärillä oleville kansoille, joiden sekaan Herra heidät hajotti.Ja heidän täytyi aina vain aleta, eivätkä he voineet yletä, sillä me olemme syntiä tehneet Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan, emmekä ole kuulleet hänen ääntänsä. Herran, meidän Jumalamme, on vanhurskaus, meidän ja meidän isiemme on häpeä, niinkuin se on tänäkin päivänä.  Mitä Herra on puhunut meitä vastaan — kaikki se onnettomuus on tullut meidän päällemme. …Sinä olet Herra, meidän Jumalamme, ja me ylistämme sinua, Herra. Sinä laskit pelkosi sydämeemme, ja siksi me huudamme avuksi sinun nimeäsi ja ylistämme sinua täällä vieraassa maassa. Me olemme puhdistaneet sydämemme kaikesta vääryydestä, jolla isämme rikkoivat sinua vastaan. Mutta täällä me yhä olemme, vieraassa maassa [pakkosiirtolaisuudessa], jonne meidät hajotit. Meitä pilkataan ja kirotaan ja syytetään kaikkien niiden vääryyksien vuoksi, joihin isämme syyllistyivät hylättyään sinut, Herran, meidän Jumalamme.

Huomaa erityisesti se miten kirjoittaja valitaa sitä miten pakkosiirtolaisuus on tapahtunut siksi, että kansa on rikkonut liiton. Liittokirous on edelleen kansan yllä.

Salomon Psalmit-nimisessä teoksessa odotetaan tulevan Daavid-kuninkaan nousua ja Israelin jälleenkokoamista (17:21-26):

Herra, nosta heille kuningas, Daavidin poika, hallitsemaan palvelijaasi Israelia ajalla, jonka sinä tiedät. Varusta hänet voimalla tuhoamaan jumalattomat hallitsijat ja puhdistamaan Jerusalem pakanoista, jotka tallaavat ja tuhoavat sitä; vanhurskaassa viisaudessa ajamaan syntiset pois perintöosasta; hajottamaan syntisten ylimielisyyden kuin saviastian; murskaamaan rautaisella sauvalla heidän koko perustansa; tuhoamaan laittomat kansat hänen suunsa sanalla; hänen varoituksestaan ajamaan pakanakansat pakoon hänen edestään ja tuomitsemaan syntiset heidän sydäntensä ajatusten perusteella. Hän kokoaa pyhän kansan, jota hän johtaa vanhurskaudessa, ja hän hallitsee Israelin heimoja, jotka Herra, heidän Jumalansa on pyhittänyt.

Mansikkana kakun päällä on 2. Makkabilaiskirja (1:27-29), jossa Joonatan rukoilee sitä, että Jumala vielä kerran kokoasi kansansa yhteen ja vapauttaisi orjuudessa elävät juutalaiset:

Kokoa jälleen meidät, jotka olemme hajotetut, vapauta ne, jotka ovat orjuudessa pakanain seassa, ja katso niitten puoleen, jotka ovat halveksittuja ja inhottuja, niin että pakanat tietäisivät, että sinä olet meidän Jumalamme. Rankaise sortajat ja ne, jotka ylimielisyydessään meitä pahoin kohtelevat.  Istuta kansasi pyhään paikkaasi, niinkuin Mooses on sanonut.

Näin ollen meillä on monia juutalaisia teoksia hieman ennen Uuden testamentin aikaa, joiden mukaan Jeremian lupaukset odottavat edelleen täyttymystä. N. T. Wright, joka on yksi tämän hetken tunnetuimpia Uuden testamentin tutkijoita, toteaa aiheesta seuraavaa:

Suurin osa, elleivät kaikki, toisen temppelin ajan juutalaiset toivoivat siten uutta exodusta, joka tulisi olemaan lopullinen pakkosiirtolaisuudesta palaaminen. Israelin kertomus saavuttaisi huipennuksensa, tulisi olemaan suuri taistelu, Israel tulisi todella ’palaamaan’ maahansa, pelastettuna ja vapautettuna ja Herra itse palaisi takaisin Siioniin. (Wright, Jesus and the Victory of God. Christian Origins and the Question of God, Volume 2. [Minneapolis: Fortress Press, 1996], 209.)

Juutalaiset siis odottivat edelleen Uuden testamentin ajan kynnyksellä, että Jumala päättäisi kansan pakkosiirtolaisuuden. Koska kansan synti oli aiheuttanut pakkosiirtolaisuuden, se oli saanut ylleen liittokirouksen (muista 5. Moos. 27-30). Näin ollen, tämän kirouksen sovittaminen päättäisi pakkosiirtolaisuuden. Toisin sanoen: pakkosiirtolaisuudesta paluu olisi samalla varma merkki kansallisesta syntien anteeksiantamisesta! 

 

Janne Saarela

Janne Saarela toimi Vammalan helluntaiseurakunnan seurakuntapastorina vuoden 2019 heinäkuusta vuoden 2021 joulukuuhun. Koulutukseltaan hän on teologi: B.A. in Theology and Ministry (Iso Kirja / University of Wales) 2013; M.A. in Theological Studies (Regent College, Canada), 2019.

Vastaa