Johdanto

Gerhard Lohfink kirjoitti vuonna 1984, että Jeesus ei tullut perustamaan seurakuntaa siitä yksinkertaisesta syystä, että 1. vuosisadalla oli jo olemassa seurakunta: Israelin kansa. Jeesuksen tarkoitus oli pikemminkin uudistaa tämä olemassaoleva seurakunta — Jumalan Israel — ei niinkään luoda jotain täydellisesti uutta. Juuri tähän päätelmään Jeremian kirja meitä ohjaa. Ei Jumalan tule keksiä vaihtoehto B:tä, vaan Hänen tulee pelastaa se kansa, jonka kanssa Hän on jo tehnyt liiton! [1] 

Edellisessä tekstissä tutkimme Jeremian kirjan lukuja 30-33, joita kutsutaan Lohdutuksen kirjaksi. Huomasimme, että Jeremia lupasi erityisesti kolme asiaa: (1) pakkosiirtolaisuus tulisi päättymään, (2) Daavid-kuningas tulisi nousemaan ja (3) uusi liitto tultaisiin tekemään. Tässä tekstissä päätämme sarjamme Jeremian kirjan äärellä, kun me katsomme millä tavalla kaikki nämä kolme teemaa toteutuvat Jeesuksen toiminnassa. Tarkoitukseni ei ole esitellä kaikkia mahdollisia tekstejä, koska se vaatisi useamman tekstin. Sen sijaan esittelen olennaisimmat tekstit, jotka tekevät selväksi kaikkien kolmen teeman läsnäolon Uuden testamentin teologiassa. (Suosittelen tästä teemasta Markku Kumpulaisen uudehkoa kirjaa Lupauksista luottamukseen. Hän tuo pitkälti esiin samoja asioita kuin allekirjoittanut.)

 

(1) Israelin pakkosiirtolaisuus päättyy Kristuksessa

Ajatus siitä miten Israelin kansan pakkosiirtolaisuus päättyy Kristuksessa ei ole teema, jota oltaisiin painotettu helluntailiikkeessä. Se on kuitenkin teema, joka (a) on selvästi läsnä Uuden testamentin sivuilla ja (b) se on noussut suuresti esiin viimeaikaisessa Uuden testamentin tutkimuksessa. Teema on niin merkittävä, että se on itse asiassa läsnä jo Uuden testamentin ensimmäisellä sivulla! Aloitamme siis Matteuksen evankeliumin sukuluettelosta. 

(A) Matteuksen sukuluettelo

Matteuksen evankeliumi — ja täten koko Uusi testamentti  — alkaa sukuluettelolla. Vaikka moni ohittaa sen tylsänä extrana, Matteuksella on iso teologinen totuus kerrottavanaan. Hän jakaa koko Vanhan testamentin historian kolmeen osaan: aika Aabrahamista Daavidiin, aika Daavidista pakkosiirtolaisuuteen ja aika pakkosiirtolaisuudesta Kristukseen. Kaikki nämä mainitut asiat (Aabraham, Daavid, pakkosiirtolaisuus, Kristus) ovat Israelin kansan ydintapahtumia ja jokaisessa teemassa aina jotain uutta astuu kuvaan mukaan! Seuraava taulukko osoittaa Matteuksen logiikan: [2]

Matteukselle Israelin kansan pakkosiirtolaisuus on iso teema, koska hän mainitsee sen peräti neljästi  jakeissa 1:1-18 (1:11, 12, 17[x2]). Kuten Richard Hays toteaa, jae 17 osoittaa selvästi, että Jeesus päättää Israelin pakkosiirtolaisuuden. [3] Matteus painottaa siis sitä, että pakkosiirtolaisuuden jälkeen tarvitaan yksinkertaisesti uusi alku ja Jeesus on tämä uusi alku! Siksi hän aloittaa seitsemännen seitsemän sarjan (kolme neljäntoista saraketta tarkoittaa kuutta seitsemän saraketta, eli Jeesus on seitsemäs seitsemäs!). Jae 21 puolestaan muistuttaa, että Jeesuksen tärkein tehtävä oli tulla hoitamaan Israelin kansallinen synti. Luvun asiayhteys vaatii meitä tulkitsemaan synnin nimenomaan Israelin kansalliseksi synniksi, joka johti pakkosiirtolaisuuteen. Kyse ei siis ensisijaisesti ole yksilöiden omista synneistä, vaan Israelin kansallisesta ongelmasta. 

(B) Jeesus kokoaa 12 opetuslasta

Yksi selvimpiä merkkejä tai symboleita siitä, että Jeesus päättää Israelin kansan pakkosiirtolaisuuden, on hänen valintansa koota ympärilleen erityinen 12 opetuslapsen ryhmä (huom. ”ne kaksitoista” jakeissa Mark. 3:16; 4:10; 6:7; 9:35; 11:11; 14:17, 20, 43; Joh. 6:67, 70-71; 1. Kor. 15:5 jne.). Jeesus halusi tällä toimenpiteellä osoittaa konkreettisesti ja symbolisesti miten Israelin 12 heimoa uudistetaan Messiaan ympärillä (ks. VT-taustasta 1. Moos. 35:22-26; 49; 4. Moos. 1; 26). 12 opetuslasta edustavat näin ollen lopunajallista Israelin kansan jäännöstä. 

On myös tärkeä ymmärtää, että Jeesus ei ole yksi näistä 12:sta, vaan hän toimii tämän joukon kokoajana. Vanhassa testamentissa Israelin kokoajana toimii näet monesti Jumala, joskin uudelleenkootun Israelin johtajana tulisi toimimaan Daavid-kuningas (Jer. 31:10; 33:14-26; vrt. Hes. 34:11-16, 23-24). Tunnettu Uuden testamentin tutkija Richard Bauckham vääntää 12 opetuslapsen asemaa rautalangastasta:

Yksi kaikkein tärkeimpiä Jeesuksen symbolisia tekoja oli koota ympärilleen 12 opetuslasta erityistä tehtävää varten. Lukumäärä 12 ei voinut olla muistuttamatta 12:sta Israelin heimosta. Jeesuksen 12 opetuslasta eivät voineet kirjaimellisesti edustaa jokaista eri heimoa, koska mukana oli kaksi paria veljeksiä, mutta symbolisesti tämä ryhmä muistutti Israelin kansan 12 heimon perustamista. …Jeesus valitsi heidät olemaan messiaanisen ajan uudistettu Israel. [4]

(C) Minä teen teistä ihmisten kalastajia…

Kaikki tuntevat kertomuksen siitä miten Jeesus tekee Pietarista ihmisten kalastajan. Juuri kukaan ei kuitenkaan tiedä mikä Vanhan testamentin teksti huokuu taustalla:

Jeremia puhuu ensin siitä miten Jumala tulisi vielä kerran tuomaan uuden exoduksen, kun Hän päättäisi kansan pakkosiirtolaisuuden. Kuitenkin seuraavat jakeet puhuvat kalastajista ja metsästäjistä, jotka keräisivät Israelin tuomiolle. Evankeliumissa heidän tehtävänsä kääntyy kuitenkin siunaukseksi eli tuomio kääntyy siunaukseksi. ”Ihmisten kalastajan” tausta on joka tapauksessa juuri pakkosiirtolaisuuden päättyminen. [5]

(D) Kadonneiden lampaiden etsintää

Koska pakkosiirtolaisuus oli tapahtunut, Israelin kansa oli kuin lammaslauma, joka oli hajaantunut kaikkialle. Profeetat kuitenkin ennustivat, että Jumala tulisi kokoamaan lampaat jälleen yhteen (lue Jer. 31:10; 50:4-6, 17-20; Hes. 34). Nyt kun Jeesus väittää etsivänsä Israelin kadonneet lampaat, hän tarkoittaa pakkosiirtolaisuuden päättyvän:

Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: ”Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. (Matt. 10:5-6)

…Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö…” (Matt. 15:24)

Tätä isoa teemaa siitä miten Israel on hajallaan oleva lammaslauma ja Jeesus on sen todellinen kokoaja ja paimen, avataan laajasti Johanneksen evankeliumin luvussa 10. Ajatus tulee myös esiin Johanneksen evankeliumin jakeissa 11:51-52, jossa Johannes puhuu Jeesuksen kuolemasta, joka tapahtuisi siksi, että hän voisi koota hajallaan olevat Jumalan lapset yhteen. 

Näin ollen meillä on monia evankeliumi-tekstejä siitä miten Jeremian lupaama pakkosiirtolaisuuden päättyminen toteutuu Jeesuksen toiminnassa. Ja koska näin tapahtuu, me voimme odottaa löytävämme tekstejä myös kahdesta seuraavasta teemasta: Daavid-kuninkuudesta ja uudesta liitosta. 

 

(2) Daavid-kuninkuus

Ensimmäisellä vuosisadalla Messiaaninen odotus puhkesi huippuunsa. Tänä aikana todistettiin monien Messiashahmojen esiinnousua Israelin kansan keskuudesta. [6] Jopa roomalaiset historioitsijat Tacitus ja Suetonius mainitsevat suuresta juutalaisesta odotutuksesta, jonka mukaan Juudeasta nousisi hallitsija, joka alkaisi hallita koko maailmaa. [7] 300-luvulla elänyt Eusebius puolestaan kertoo Kirkkohistoria-teoksessaan miten keisari Vespasianus käski teloituttaa kaikki Daavidin jälkeläiset Jerusalemin tuhon jälkeen, ettei kansan keskuuteen jäisi ketään kuninkaalliseen sukuun kuuluvaa juutalaista. [8]  Uusi testamentti pursuaakin jakeita, joissa Jeesusta kuvataan todellisena ja odotettuna Daavid-kuninkaana. Juutalainen odotus todella täyttyy, mutta se täytyy yllättävällä tavalla. Olen valinnut lyhyen pikaskannauksen siten, että katsomme lyhyesti kolmen eri kirjoittajan tekstejä.

(A) Matteus

Tämä teema alkaa myös jo Uuden testamentin ensimmäiseltä sivulta. Matteus esittelee Jeesuksen heti jakeessa 1:1 Kristukseksi, joka on kreikankielinen käännös hepreankielen sanasta Messias eli Voideltu, joka oli termi Israelin kuninkaalle (ks. mm. Ps. 2). Sama teema toistuu luvussa 2, kun idän tietäjät tulevat kyselemään missä on se hiljattain syntynyt Israelin kuningas (2:2). Jeesuksen kasteessa (3:17) sen sijaan Jumala itse kutsuu Jeesusta omaksi Pojakseen eli Jeesus on Jumalan Poika, eli Israelin Kuningas. Koko Jeesuksen toiminta tulee tulkita tämän valossa: hän on se kauan odotettu Daavid-Kuningas! Siksi jopa ristillä Jeesuksen pään päällä on selittävä teksti: juutalaisten kuningas (27:37). Näin ollen tämä teema loistaa Matteuksen evankeliumissa alusta loppuun saakka.

(B) Paavali

Paavalin teologia hajoaisi kasaan ilman oletusta Jeesuksen Daavid-kuninkuudesta. Tämä ei ole mikä tahansa teema, vaan se on Paavalin evankeliumin ytimessä oleva julistus:

Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa, hänen Pojastansa — joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa. (Room. 1:1-4)

Lyhyesti sanottuna: Paavalin mukaan Jeesus on Daavidin jälkeläinen eli Israelin kauan odotettu Kuningas, mutta samaan aikaan hän jakaa Jumalan oman ainutlaatuisen identiteetin, koska hän on Herra (eli Jahve). Ylösnousemuksessa Jeesus on jättänyt taakseen maalliset heikkoudet, koska hänet on nyt osoitettu Jumalan Pojaksi voimassa. Jeesuksen ylösnousemus oli Jumalan julkinen hyväksyntä sille, että Jeesus todella oli se kuka hän väitti olevansa. Jeesuksen toiminta oli merkittävää kuitenkin siksi, että hän todella oli Daavidin jälkeläinen ja siten Israelin todellinen kuningas. Itse asiassa Roomalaiskirjeen suuri argumentti tulee päätökseen juuri jakeessa 15:12, joka toimii inclusiona jakeille 1:3-4. Paavali lainaa Jesajaa (11:10), joka ennusti tulevasta Iisain juurivesasta, joka tulisi hallitsemaan pakanoita. Näin ollen, vaikka Jeesus on nimenomaan Israelin Daavid-kuningas, hänen hallintansa alla ovat myös pakanat, jotka tulevat osaksi Jumalan kansaa evankeliumin kautta. Myös viimeiseksi jääneessä kirjeessään Paavali kehottaa Timoteusta muistamaan ”Jeesusta Kristusta, Daavidin jälkeläistä, joka on herätetty kuolleista” (2. Tim. 2:8). 

(C) Ilmestyskirja

Monet pelkäävät lukea Ilmestyskirjaa, koska sen sanoma vaikuttaa sekavalta ja hämmentävältä. On totta, että kirje sisältää asioita, joita on hankala ymmärtää, mutta onneksi ainakin käsittelemämme teema on esillä sen sivuilla yksinkertaisessa muodossa. Kirjeen luvuissa 4-5 Johannes nousee näyssä taivaalliseen todellisuuteen, jossa hän näkee erityisiä asioita Jumalan valtaistuimen lähettyvillä. Valtaistuimella istuu Israelin Jumala, jonka kädessä on käärö, jota kukaan ei voinut avata. Lyhyen itkun jälkeen Johannes kuitenkin kuulee, että on sittenkin olemassa yksi arvollinen, jolla on valta avata kirjakäärö:

Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: ”Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä”. Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan. Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä. (Ilm. 5:5-7)

Kuten jo todettu, ensimmäisellä vuosisadalla juutalaisten keskuudessa oli laajalle levinnyt odotus Messiaan saapumisesta. Tarkemmin sanottuna suurin osa juutalaisista odotti sotaisaa Daavid-kuningasta, joka sotisi Israelia alistavia kansoja vastaan miekalla. Nämä odotukset näkyvät erityisen hyvin myös Ilmestyskirjassa, mutta Johannes on radikaalisti uudelleentulkinnut odotuksen täyttymyksen. 

Ilmestyskirjaa luettaessa on tärkeää huomioida se, että monesti Johannes ensin kuulee asioita, ennen kuin hän näkee asioita. Kyseisessä teksissä Johannes kuulee, että Juudan sukukunnasta on noussut leijona, joka on Daavidin jälkeläinen. Tämän leijonan odotettiin nousevan sotaan Israelin vastustajia vastaan. Mutta kun Johannes kääntyy katsomaan tätä leijonaa, hän näkeekin teurastetun karitsan! Tässä me siis kohtaamme kristillisen tulkinnan juutalaisesta messiasodotuksesta. Jeesus on todella Daavidin jälkeläinen (22:16), mutta tapa, jolla hän on voittanut ratkaisevan taistelun ei ollutkaan juutalaisten odotusten mukainen, koska Israelin kuningas (vahva leijona) voittikin sodan kuollessaan ristillä (teurastettu karitsa). Juutalaiset odotukset ovat siis täyttyneet Jeesuksessa, mutta eri tavalla kuin monikaan osasi odottaa. [9]

Näin ollen myös toinen Jeremian lupaamista asioista on saanut täyttymyksen Jeesuksessa. Jäljellä on enää yksi teema, uuden liiton saapuminen. 

 

(3) Uusi liitto

Viimeinen huomio on meille jo tutumpi: Jeesus teki Israelin kansan kanssa uuden liiton. Selvimmin tämä näkyy Jeesuksen viimeisellä aterialla, jossa hän on koolla kahdentoista opetuslapsensa kanssa (eli Israel on jälleenkoottu Daavid-kuninkaansa ympärille). Lainaamme nyt Matteuksen versiota viimeisestä ehtoollisesta:

Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini”. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, (a) liiton veri, (b) joka monen edestä vuodatetaan (c) syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” (Matt. 26:26-29)

Jeesuksen sanoissa viitataan kolmeen Vanhan testamentin tekstiin:

  1. ”Liiton veri” tulee kahdesta tekstistä. Ensinnäkin tausta on selvästi 2. Mooseksen kirjan jae 24:8. Tämä oli hetki, kun Israel teki Jumalan kanssa liiton Siinailla. Jeesus tulkitsee oman kuolemansa uhrina, joka saa aikaan uuden ja paremman liiton. (Huomaa myös jakeessa 2. Moos. 24:4 kaksitoista patsasta symbolina kahdestatoista Israelin heimosta  ja ateria jakeissa 9-11!)
  2. ”Joka vuodataan monien edestä” tulee Jesajan kirjan jakeesta 53:12, jossa käsitellään Kärsivän Palvelijan toimintaa. Hänen toimintansa tulisi kantamaan monen israelilaisen synnit.
  3. ”Syntien anteeksiantaminen” tulee Jeremian kirjan jakeesta 31:34 eli tekstijaksosta, jossa luvataan uuden liiton saapuminen. [10]

 

Tästä syystä Paavali tietää hyvin Jeesuksen ehtoollisasetussanat ja niiden merkityksen uuden liiton solmimisena. Hän jakoi tradition kaikkiin perustamiinsa seurakuntiin, kuten 1. Korinttilaiskirjeen jakeet 11:23-26 osoittavat:

Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni”.  Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni”. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.

Vaikka edellinen 1. Korinttilaiskirjeen jaejakso on seurakuntalaisille tutumpi, Paavali saattoi myös soveltaa Jeremian ennustuksen uudesta liitosta Korinttin pakanavoittoiseen seurakuntaan. Hän nimittäin lainaa useampaa Vanhan testamentin tekstiä 2. Korinttilaiskirjeen luvussa 6, jonka jakeessa 16 hän kirjoittaa ”Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani”. Tämä on lainaus Jeremian kirjan jakeesta 31:33, joka on uuden liiton ennustava teksti. Näin ollen: vaikka uusi liitto tehtiin juutalaisten kanssa, nyt pakanat ovat päässeet siitä osalliseksi. Jereman uuden liiton lupaus on myös pitkästi lainattuna Heprealaiskirjeen luvussa 8. Koska olen käsitellyt aihetta tarkemmin Heprealaiskirjettä käsittelevässä videossa, en avaa kohtaa tässä sen tarkemmin. 

Tämä herättää kysymyksen. Jos Jeesus teki uuden liiton ja hän halusi toiminnallaan päättää Israelin pakkosiirtolaisuuden, mitä meidän tulisi ajatella liittokirouksesta, joka oli kansan yllä? Katsomme lopuksi kahta Uuden testamentin tekstiä, jotka väittävät Jeesuksen kantaneet liittokirouksen ristille. 

(A) Heprealaiskirje 9:15-22

Koska olen käsitellyt aihetta tarkemmin muualla, annan tässä vain lyhyen tiivistyksen. [11] Israel oli tehnyt Jumalan kanssa liiton, mutta Israel päätyi rikkomaan tämän liiton, kuten Jeremia oli sanonut (muista Hepr. 8:9). Tässä Heprealaiskirjeen jaejaksossa ei siten ole kyse liitosta, vaan rikotusta liitosta! Liiton rikkomisesta oli kuitenkin seurauksena liiton tekijöiden eli israelilaisten kuolema. Toisin sanoen, koska liitto rikottiin, se yksinkertaisesti vaatii israelilaisten kuolemaa. Mutta nyt Jeesus — Israelin todellinen Kuningas ja Jumalan ikuinen Poika — onkin ottanut Israelin yllä lepäävän kuoleman kirouksen omille hartioilleen ja hän on omalla verellään kantanut kirouksen ristillä ja tehnyt uuden liiton. Tässä viimeaikaiseen tutkimukseen perustuva parempi käännös näistä jakeista:

15. Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikaisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön. 16. Sillä missä on (rikottu) liitto, siinä sen tekijän kuolema on välttämättä kannettava. 17. Sillä vasta kuolemien perusteella (rikottu) liitto on validi, sillä se (=rikottu liitto) ei milloinkaan ole voimassa jos sen tekijä vielä elää. 18. Sentähden ensimmäistä (liittoa) ei vihitty ilman verta. 19. Sillä kun Mooses oli kaikelle kansalle julkilukenut kaikki käskyt, niinkuin ne laissa kuuluvat, otti hän vasikkain ja kauristen veren ynnä vettä ja purppuravillaa ja isopin ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan, 20. sanoen: ”Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt” [2. Moos. 24:8]. 21. Ja samoin hän verellä vihmoi myös majan ja kaikki palvelukseen kuuluvat esineet. 22. Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista. 

Sama teema on esillä hieman tutummassa tekstissä, Galatalaiskirjeen luvussa 3.

(B) Galatalaiskirje 3:10-14

Paavali sanoo saman asian kuin Heprealaiskirjeen kirjoittaja. Israelin yllä lepää liittokirous ja se on sovitettava. Galatalaiskirjeen jakeissa 3:8-14 on selvästi esillä siunaus (3x) ja kirous (5x) eli tämä tuo vahvasti mieleen 5. Mooseksen kirjan luvut 27-30. Paavalin aiheena on siis Vanhan testamentin liittoteologia, varsinkin 5. Mooseksen kirjan luvut 27-30. Näissä luvuissa on kyse lain tuomasta liittokirouksesta, kansan pakkosiirtolaisuudesta, ja sen tulevasta päättymisestä. Paavalin mukaan Jeesus  on hoitanut kaiken tämän ristinkuolemallaan:

10. Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee” [5. Moos. 27:26]. 11. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska ”vanhurskas on elävä uskosta” [Hab. 2.4]. 12. Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: ”Joka ne täyttää, on niistä elävä” [3. Moos. 18:5]. 13. Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme — sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” [5. Moos. 21:23] — 14. että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. (Gal. 3:10-14)

Paavalin argumentti on lyhyesti sanottuna seuraava:

  1. Kaikki, jotka pitävät kiinni Mooseksen laista, pitävät kiinni Israelin kansan elämäntavasta.
  2. Israelin kansa on kuitenkin joutunut kärsimään liittokiroukset, joista Mooseksen laki varoitti.
  3. Tämän vuoksi kaikki, jotka pitävät kiinni Mooseksen laista, ovat liittokirouksen alla.

 

Israelin kansa tiesi Paavalin aikana elävänsä pakkosiirtolaisuudessa ja liittokirousten alla. Jeesus kuitenkin kuoli ristillä sovittaen tämän kirouksen. Tämän seurauksena pakkosiirtolaisuus päättyi ja Jumala uudisti liittonsa kansansa kanssa. Jumalan lupaus Aabrahamille toteutui ja siunaus alkoi virrata koko maailmaan pakanat alkoivat päästä siitä todella osalliseksi (muista 1. Moos. 12:1-3). Tästä erityisenä merkkinä oli Pyhän Hengen vuodattaminen. [12]

 

Johtopäätös

Me olemme nyt löytäneet kaikki Jeremian Lohdutuksen kirjasta esiinnousseet odotukset toteutuneena Uudessa testamentissa. Koska Jeesus on Israelin kuningas, mutta samaan aikaan Jumala inkarnoituneena ihmiseksi, hän kykenee päättämään Israelin pakkosiirtolaisuuden, sovittamaan sen kirouksen ja tekemään uuden liiton kansansa kanssa. Tämä selittää kokonaisuudessaan myös sen, miksi Jeesuksen toiminnan keskiössä oli syntien anteeksiantaminen. Kuten N. T. Wright on tiivistänyt, ”syntien anteeksiantaminen on toinen tapa sanoa ’pakkosiirtolaisuus on päättynyt’”. [13]

 

Viitteet

1) Lohfinkiin viittaa N. T. Wright, Jesus and the Victory of God (Minneapolis: Fortress Press, 1996), 275. Sanaa seurakunta, kreik. ἐκκλησίᾳ, käytetään Vanhassa testamentissa noin 80x Israelin kansasta. 

2) Taulukko otettu: Francis Watson, The Fourfold Gospel. A Theological Reading of the New Testament Portraits of Jesus (Grand Rapids: Baker Academic, 2017 [2016]), luku 1. 

3) Richard Hays, Echoes of Scripture in the Gospels (Waco: Baylor University, 2016), 110 (”1:17 unmistakably signals that the coming of Jesus portends the end of Israel’s exile”). Hays käsittelee sivuilla 109-39 laajasti pakkosiirtolaisuuden päättymistä Matteuksen evankeliumissa. Kirja on ehdottomasti suosituksen arvoinen, koska se antaa hyvää perspektiiviä siihen miten Uuden testamentin kirjoittajat käyttävät Vanhan testamentin tekstejä. 

4) Richard Bauckham, Jesus — A Very Short Introduction (Oxford: Oxford University Press, 2011), 50. Kuuluisa Jeesus-tutkija Ben F. Meyer toteaa kirjassaan The Aims of Jesus ([Eugene: Pickwick Publications, 2002], 154), että asettaessaan 12 opetuslasta, Jeesus teki heistä ”tulevaisuuden merkin”, jonka tehtävä oli osoittaa se, miten Israel uudistettiin Jeesuksen toiminnan kautta. Aiheesta tarkemmin Janne Saarela, ”12 opetuslasta: historiallisuus, merkitys ja nimilistat.

5) Ks. tarkemmin Hays, Echoes, 24-25, joka käsittelee lyhyesti sitä miten tämä tuomionpainotteinen teksti muuttuu Markuksen evankeliumissa siunauksen ajaksi.

6) Aiheesta kirjoittaa laajasti N. T. Wright, The New Testament and the People of God (Lontoo: SPCK, 1992), luku 7.

7) Suetonius kirjoitti teoksessaan Rooman keisarien elämäkertoja (Vespasianus 4.5.) näin: ”Kaikkialle itämaihin oli levinnyt vanha ja varma usko, jonka mukaan kohtalo oli säätänyt että Juudeasta tulisi siihen aikaan maailman hallitsijoita.” Hän jatkaa todeten miten juutalaiset sovelsivat ennustuksen väärällä tavalla omaan kansaansa, kun todellisuudessa kyse oli keisarista. 

8) Eusebius, Kirkkohistoria 3.10.12. (Suom. Ivar A. Heikel 1937, Helsinki: Otava). Myöhemmin Eusebius lainaa Hegesippusta, joka kertoo Domitianuksen kuulustelleen Jeesuksen sukulaisia, koska he olivat Daavidin jälkeläisiä (3.20.1-7.).

9) Ilmestyskirja on täynnä symboliikkaa myös nimien/titteleiden osalta: sana ”Jeesus” esiintyy teoksessa 7x, sana ”Kristus” 7x ja ”lammas” 28x (eli 7×4). Näin Richard Bauckham, joka on kirjoittanut parhaan olemassa olevan johdanto-kirjan Ilmestyskirjaan (The Theology of the Book of Revelation [Cambridge: Cambridge University Press, 1993]). Suomeksi Ilmestyskirjaan kannattaa tutustua Marko Jauhiaisen uudehkon kirjan Aika on nyt: opas Ilmestyskirjan lukemiseen (Itätuuli kustannus, 2016) avulla. 

10) Christopher J. H. Wright, The Message of Jeremiah. The Bible Speaks Today -sarja (Nottingham: IVP: 2014), 336-37. Tarkemmin kohtaa käsittelee Hays, Echoes, 133-39. 

11) Janne Saarela, ”Mistä jakeissa Hepr. 9:15-22 on todellisuudessa kyse?

12) Ks. kohdasta tarkemmin N. T. Wright. The Climax of the Covenant. Christ and the Law in Pauline Theology. (Minneapolis: Fortress Press, 1991), luku 7. 

13) Wright, Jesus and the Victory of God, 268. 

Janne Saarela

Janne Saarela on Vammalan helluntaiseurakunnan uusi seurakuntapastori. Koulutukseltaan hän on teologi: B.A. in Theology and Ministry (Iso Kirja / University of Wales) 2013; M.A. in Theological Studies (Regent College, Canada), 2019.

Vastaa