Johdanto

Kun me astumme sisälle Jeremian kirjaan, me astumme samalla sisään kaikkein vaikeimpaan Vanhan testamentin osa-alueeseen — profeettoihin. Vaatii satoja tunteja sitkeää työtä, ennen kuin joku voi sanoa osaavansa sijoittaa kaikki Vanhan testamentin profeetat historialliselle aikajanalle ja väittää tietävänsä edes suurinpiirtein jokaisen kirjan pääsisällön ja merkityksen. Vanhan testamentin profeettakirjat, joihin kuuluu (juutalaista jakoa seurataksemme) Jesaja, Jeremia ja Hesekiel ja 12 nk. pikkuprofeettaa, sijoittuvat noin 400 vuoden mittaiselle ajanjaksolle Israelin historiassa, riippuen siitä mitä kirjaa me haluamme lukea. Varhaisin olisi Aamoksen kirja, sijoittuen 760-luvun eKr. pohjoiseen Israeliin ja myöhäisin olisi Malakian kirja 400-luvulta eKr., joka on puolestaan kirjoitettu aivan erilaiseen tilanteeseen. Jeremian kirja voidaan sijoittaa historiallisesti näiden kahden ääripään väliin. (Ks. kuva.)

Kysymys siitä millä tavalla profeettakirjallisuutta tulisi lukea olisi oman pitkän tekstin aihe. (Gordon Feen ja Douglas Stuartin Kirjojen kirja [Keuruu: Aikamedia, 2014] on loistava apu tässä kysymyksessä!) Yleissääntö on kuitenkin tässä: profeetat toimivat ikään kuin bestmanin roolissa, jonka tehtävä on muistuttaa avioliiton solminutta osapuolta liiton säädöksistä ja niiden pitämisestä. Toisin sanoen profeetat seisovat vankasti Moosesen lain varassa vaatien Israelin kansaa pitämään Jumalalle antamansa lupaukset. Profeetat eivät siten ole ketä tahansa: he olivat erityisiä Jumalan lähettämiä puhemiehiä kansalleen. Yllättävää on kuitenkin se, että profeetat eivät usein halunneet toimia virassaan ja monet heistä jopa vastustelivat kutsumustaan. Jeremia oli yksi heistä. Myöhemmin uransa aikana hän jopa kirosi syntymäpäivänsä, kun kutsumus alkoi käydä liian raskaaksi (20:14-18). Jumala kuitenkin valitsi heidät kysymättä miltä heistä mahtaa tuntua. Sama oli tapahtunut Moosekselle aiemmin (2. Moos. 3) ja sama tapahtuisi Paavalille myöhemmin, joka luki selvästi itsensä profeettojen jatkumoon (Gal. 1). 

Jokainen, joka päättää lähteä luennoimaan profeettakirjallisuudesta — ja tässä tapauksessa Jeremian kirjasta — joutuu päättää mistä aloittaa. Mitä tulee kirjan pituuteen, niin Psalmien jälkeen Jeremian kirja on Raamatun toiseksi pisin, eli siinä on järjettömän paljon sisältöä (tarkasti ottaen 42 659 sanaa). Miten ymmärtää sitä edes osakseen? Olen valinnut aloitustavaksi seuraavan mallin: me sukellamme syvälle Jumalan kansan historiaan ja katsomme millä tavalla se soljui eteenpäin alkaen hieman ennen Jeremian syntymää ja päättyen Jeremian saarnauran loppuvaiheille. Luvassa on siis paljon infoa, monia vuosilukuja ja hankalia nimiä. Mutta valittaa ei voi: Jumala päätti antaa meille Raamatun, joka on tiukasti sidottu kiinni historiaan. Sukellamme siis Jeremian kirjan taustalla olevaan elintärkeään historiaan ja me teemme sen lukemalla kirjan ensimmäiset kolme jaetta.

Kirjan aloitussanat 

Tässä Jeremian kirjan ensimmäiset kolme jaetta. Olen lisännyt tekstiin vuosilukuja asian helpottamiseksi. Ne kannattaa kirjoittaa omaan Raamattuun: 

1. Jeremian, Hilkian pojan, sanat. Jeremia oli pappissukua, kotoisin Anatotista, Benjaminin heimon alueelta. 2. Herran sana tuli hänelle Juudan kuninkaan Josian [640-609 eKr.], Amonin pojan, kolmantenatoista hallitusvuotena [627 eKr.]. 3. Herra puhui hänelle vielä kuningas Jojakimin [609-597 eKr.], Josian pojan, aikana ja sen jälkeen aina kuningas Sidkian [597-587 eKr.], Josian pojan, yhdenteentoista hallitusvuoteen saakka [587 eKr.], jonka viidentenä kuukautena [heinäkuulla] jerusalemilaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen. (Jer. 1:1-13, 1992-käännös.)

Lyhyesti sanottuna: Jeremian ura alkoi vuonna 627 eKr. erittäin hyvän kuninkaan, Joosian aikana. Jos Jeremia oli noin 16-18-vuotias aloittaessaan toimintansa, hän oli syntynyt joskus vuoden 645 eKr. paikkeilla aivan toisenlaisen kuninkaan, Manassen aikana, joka johti Juudan kansan hirvittävään epäjumalanpalvelukseen. Jeremian julistustoiminta jatkui kauan, aina Juudan viimeisen kuninkaan Sidkian aikaan saakka. Laajemmin katsottuna Jeremian julistustoiminnan alkupuolella suuri maailmanvalta Assyria oli kulkemassa nopeasti kohti tuhoaan ja uusi maailmanvalta Babylonia oli astumassa sen tilalle. Toisin sanoen: nyt me jatkamme siitä mihin me kuningasten kirjojen luennossa lopetimme. 

Jeremian ajan maailman ymmärtäminen — viisi askelta

Jeremiaa edeltänyt ja hänen aikaisensa maailmanaika voidaan käydä läpi viiden askeleen avulla. Loppu teksti on omistettu tälle asialle. Meidän on katsottava jokaista näistä viidestä ajanjaksosta ja yhdistettävä ne kirjan sanomaan. [1]

 

ASKEL 1: Juudan historia jakautuneen valtakunnan aikana kuningas Joosiaan saakka (kauan Assyrian alaisena)

Kuten Kuningasten kirjoista muistamme, Salomon kuolema merkitsi yhtenäisen kansakunnan kuolemaa: kansa jakautui pohjoiseen Israeliin (10 heimoa) ja eteläiseen Juudaan (2 heimoa). Pohjoisessa pääkaupungiksi nousi ajan kanssa Samaria, etelässä se oli koko ajan Jerusalem. Molemmilla alueilla oli eri kuningassuvut: pohjoisessa ne vaihtelivat, etelässä hallitsivat Daavidin suvun kuninkaat. Noin 200 vuoden ajan nämä kaksi aluetta elivät rinnakkain. Joskus heillä meni keskenään hyvin (eli elettiin rauhan aikaa), toisinaan ei niin kovin hyvin (elettiin sodassa keskenään). Lopulta suurvalta Assyria alkoi levittää valtaansa lännessä ja pian se seisoi Israelin ja jopa Juudan porteilla. Tämä alkoi tapahtua 700-luvun eKr. lopulla, noin sata vuotta ennen Jeremian syntymää. Vuonna 732 eKr. Juudasta tuli Assyrian vasalli (eli poliittinen alamainen) ja tämä suhde jatkui seuraavat sata vuotta aina Assyrian tuhoon saakka. Tämä oli kuningas Ahaksen (hallitsi 735-716 eKr.) aikaa ja tämä poliittinen suhde alkoi näkyä automaattisesti myös uskonnollisissa menoissa, kun Ahas käski teetättää Damaskossa näkemänsä epäjumalan alttarin Jerusalemiin temppelin läheisyyteen (lue tästä tapahtumasta 2. Kun. 16:10-20). 

Ahaksen jälkeen kuninkaaksi nousi hänen poikansa Hiskia (2. Kun. 16:20; 18:1—>), joka hallitsi vuodet 716-697 eKr. Hänestä tulee muistaa kaksi asiaa: hän pyrki puhdistamaan jumalanpalvelusta oikeaan suuntaan ja hän pyrki hakemaan itsenäisyyttä Assyrian vallan alaisuudesta, koska monet muutkin kansat olivat kapinan tiellä. Assyrian kuningas Sanherib hyökkäsi Juudaan ja alisti Hiskian alaisuuteensa, josta hän joutui maksaa korkean verorahan alistumisen merkiksi. Tämä on se hetki, jolloin Jumalan enkeli löi Assyrian armeijaa ja Jerusalemin piiritys loppui Sanheribin poistumiseen (kerrottu 2. Kun. 18:9-19:37). Hiskia ei kuitenkaan saanut Juudaa itsenäiseksi. 

Kun Hiskia kuoli, kuninkaaksi nousi hänen poikansa Manasse, joka oli pahimmista pahin Juudan kuningas (2. Kun. 20:21; 21:1—>). Hän hallitsi pitkään vuodet 697-642 eKr. Manasse pysyi lojaalina Assyriaa kohtaan, koska ei ollut vaihtoehtoa. Juudassa alkoi ennennäkemätön epäjumalanpalvelus. Monet hyvät uudistukset, jotka hänen isänsä Hiskia oli saanut aikaan, hävisivät. Luetaanpas mitä 2. Kun. 21:2-7, 16 sanoo tilanteesta:

2. Manasse teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Hän harjoitti samoja iljettävyyksiä kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä. 3. Hän rakensi jälleen kukkuloille uhripaikat, jotka hänen isänsä Hiskia oli hävittänyt, hän pystytti alttareita Baalille ja teki Israelin kuninkaan Ahabin tavoin myös asera-tarhan. Hän kumarsi ja palveli taivaan tähtiä 4. ja rakensi vieraita alttareita Herran temppeliin, vaikka Herra oli sanonut: »Jerusalemista minä teen nimeni asuinsijan.» 5. Herran temppelin molempiin esipihoihinkin hän rakensi alttareita taivaan tähdille. 6. Manasse pani poikansa kulkemaan tulen läpi, hän harjoitti noituutta ja ennustamista ja otti palvelukseensa henkienmanaajia ja enteidenselittäjiä. Hän teki paljon sellaista, mikä on väärää Herran silmissä, ja herätti näin hänen vihansa. 7. Hän teetti Astarten patsaan ja asetti sen temppeliin, josta Herra oli sanonut Daavidille ja hänen pojalleen Salomolle: »Tästä temppelistä ja Jerusalemista, jonka olen Israelin heimojen kaikista kaupungeista valinnut, minä teen nimeni ikuisen asuinsijan… [Seuraus] Sen lisäksi, että Manasse johdatti Juudan synnintekoon, tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, hän syyllistyi myös niin moneen verityöhön, että Jerusalem oli hänen aikanaan ääriään myöten täynnä viatonta verta. (—> Tämä kaikki oli anteeksiantamatonta ja sille tuli kallis lasku, ks. 2. Kun. 24:3-4.)

Nyt tarkkana: Manassen pitkän hallinon aikana rehottamaan lähteneen epäjumalanpalvonnan aikana syntyi Jeremia, ja kun hänet kutsuttiin profeetaksi 16-18-vuotiaana, tilanne oli juuri edelläkuvatun kaltainen. 

Manasse kuoli vuonna 642 eKr. ja hänen poikansa Amon tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. Poika ei kuitenkaan ehtinyt hallita kuin muutaman vuoden (642-640 eKr.), kun hänet salamurhattiin. Salamurhasta oli todennäköisesti vastuussa porukka, joka oli poliittisilta näkemyksiltään Assyria-vastaisia. Salamurhaat kuitenkin teloitettiin ja kansa asetti kuninkaaksi hänen 8-vuotiaan poikansa Joosian (2. Kun. 21:18-26; 22:1–>). Historiallisen katsauksen ensimmäinen askel on nyt ohi. Me siirrymme toiseen askeleeseen.

  • Askeleen 1 tiivistys: Assyria aiheutti Juudalle ongelmia ja kansa oli poliittisesti jakautunut siinä, tuliko pysyä alamaisena vai nousta kapinaan. Jeremia syntyi pahan kuninkaan Manassen aikana, joka ajoi kansan syvään epäjumalanpalvontaan. Uusi toivo pilkahtaa, kun kuninkaaksi nousee 8-vuotias Joosia.

ASKEL 2: Joosian hallitusaika 640-609 eKr. ja Assyrian lopullinen tuho

Vaikka Joosia oli pahan Manassen pojanpoika, hänestä tuli käytökseltään ja Jumala-uskollisuudeltaan aivan päinvastainen henkilö. Siinä kun Manasse ajoi kansan syvään epäjumalanpalvonnan pimeyteen, Joosian myötä aurinko nousi jälleen ja epäjumalien alttarit alkoivat katoamaan. Joosian hallitusaikana tapahtui erityisesti neljä tärkeää asiaa.

  1. Hänen kuninkuutensa aikana Juuda sai kuin saikin itselleen itsenäisyyden, kun Assyrian suurvalta tuhoutui Babylonian käsissä. Koska aihetta on käsitelty aiemmin Kuninkaiden kirjojen opetuksessa numero 5, emme sukella aiheeseen tarkemmin.
  2. Hallitusaikansa 12. vuotena (eli 20-vuotiaana) hän aloitti ennennäkemätön uskonpuhdistuksen kansan keskuudessa (2. Aik. 34:3).
  3. Jeremia aloitti pitkän julistustoiminansa profeettana Joosian 13. hallitusvuotena.
  4. Vuonna 622 eKr., viisi vuotta Jeremian julistustoiminnan alkamisen jälkeen, Jerusalemin temppelistä löydettiin lain kirja, nähtävästi 5. Mooseksen kirja (2. Kun. 22:8-13). Tämä valoi bensaa uskonpuhdistuksen liekkeihin.

Kuitenkin, vaikka uskonpuhdistus oli mittava, Jeremian kirjan sisältö osoittaa, että monen kansalaisen sydän ei muuttunut, vaan se oli edelleen todellisen parannuksen teon tarpeessa. Esimerkiksi Jeremian kirjan luvun 7 alussa profeetta toden teolla varoittaa kansaa, koska sen arkipäiväinen elämä ei ole muuttunut sellaiseksi kuin sen olisi pitänyt. Ulkoisten epäjumalankuvien tuhoaminen ei vielä takaa, että ihmisten sydämet muuttuisivat. 

Samaan aikaan, kun Joosian uskonpuhdistus oli meneillään, Assyria oli vaipumassa hautaan. Tässä monimutkaisessa maailmanpoliittisessa pelissä Egypti lähti auttamaan Assyriaa vihollista eli Babyloniaa vastaan Harraniin ja Joosia pyrki estämään kuningas Nekon suunnitelman. [2] Kuten totesin Kuningasten kirjojen luentojen loppuvaiheessa, vuonna 609 eKr. Juudan kansan rakastama kuningas Joosia tapetaan yllättäen taistelussa ja hänet tuodaan Jerusalemiin hevosvaunuilla haudattavaksi (2. Kun. 23:24-30). 2. Aikakirjan mukaan Jeremia sepitti Joosiasta itkuvirren (35:25). Tämä ei ole yllättävää, koska Jeremia oli varmasti hyvä tuki Joosian reformille. Tähän surkeaan kuvaan päättyy askel 2:n tutkiminen. 

  • Askeleen 2 tiivistys: Joosian aikana Juuda sai itsenäisyyden Assyrian kukistuessa. Alkoi mittava uskonpuhdistus, jota tuki 5. Mooseksen kirjan löytyminen temppelistä. Jeremia nousi samoihin aikoihin profeetaksi kansan keskuuteen. Ikävä kyllä Joosia kuoli yllättäen 609 eKr.

ASKEL 3: Joosian kuolemasta Jerusalemin 1. antautumiseen (587 eKr.)

Juudan parikymmentä vuotta kestänyt poliittinen itsenäisyys haudattiin Joosian mukana. Vaikka Assyria oli nyt taputeltu pois poliittiselta pelikentältä, Juuda ajautui hetkellisesti Egyptin vallan alaisuuteen. Joosian kuoltua maan kansa voiteli hänen poikansa Joahaksen kuninkaaksi, mutta hänen hallitusaikansa jäi vain kolmen kuukauden mittaiseksi, koska Egyptin farao otatti hänet vangiksi ja vei Egyptiin, jonne hän kuoli (2. Kun. 23:31-34). Jeremia oli itse asiassa ennustanut tämän:

Älkää itkekö kuollutta, älkää valittako hänen kohtaloaan! Itkekää häntä, joka viedään pois, joka ei enää palaa, ei näe enää synnyinmaataan.» Näin sanoo Herra Sallumista [=Joahaksesta], Juudan kuninkaasta, josta tuli hallitsija isänsä Josian jälkeen ja joka vietiin pois tästä maasta: »Hän ei enää palaa tänne! Hän kuolee siellä, minne hänet on vankina viety, eikä hän koskaan enää näe tätä maata.» (Jer. 22:10-12)

Tässä profetiassa Jeremia reagoi Joosian kuolemaan ja toteaa, että kansan ei nyt kannata surra häntä, vaan heidän tulee itkeä Joosian poikaa Joahasta (Sallumia), joka tulee kulkemaan vankeuteen, jossa hän tulee kuolemaan.

Farao asetti uudeksi Juudan kuninkaaksi Joosian toisen pojan, Eljakimin ja muutti hänen nimensä Jojakimiksi (hallitsi 609-597 eKr.). Hän joutui maksaa raskaan alamaisuusveron Egyptille (2. Kun. 23:34-35). Ikävä kyllä Jojakimin aikana Joosian uskonpuhdistusta alettiin tehdä tyhjäksi (lue mm. Jer. 11:9-13; Hes. 8). Kuninkaiden kirjojen kirjoittaja toteaa hänen olleen paha kuningas (2. Kun. 23:37). Jeremian kirjassa todetaan miten Jojakim jopa tapatti Uuria-nimisen profeetan, joka ennusti tuomiota Jerusalemille. Ainoastaan Ahikam-nimisen miehen toiminta estää Jeremiaa kokemasta samaa kohtaloa (Jer. 26:20-24). Yllälainatussa Jeremian kirjan luvussa on myös ennustus Jojakimista, jossa häntä verrataan isäänsä Joosiaan:

13. Voi sinua [=Jojakim], joka rakennat talosi vääryydellä, yläsalisi ilman oikeutta, joka panet miehet työhön mutta et maksa heille palkkaa! 14. Sinä sanot: »Minä teen itselleni ison palatsin, avarat yläsalit, laitan talooni ikkunat, paneloin sen setripuulla ja maalaan punavärillä.» 15. Siinäkö sinä näytät kuninkuutesi, että sinulla on komeat setrilaudat? 

Kyllähän isäsikin [=Joosia] söi ja joi kyllikseen, mutta silti hän huolehti siitä, että maassa vallitsi oikeus ja vanhurskaus. Siksi hänen kävi hyvin. 16. Hän puolusti kurjan ja köyhän oikeutta, ja siksi kaikki oli silloin hyvin. Joka näin tekee, hän tuntee minut, sanoo Herra.

17. Mutta sinun silmäsi ja sydämesi eivät tavoittele muuta kuin omaa voittoasi, viattomien veren vuodatusta, sortoa ja väkivaltaa! 18. Sen tähden Herra sanoo Juudan kuninkaasta Jojakimista, Josian pojasta, näin: 

– Ei hänelle pidetä valittajaisia, ei kuulu huutoja: »Voi veljeni! Voi sisareni!» Kukaan ei häntä itke, ei huuda: »Voi herraamme! Voi hänen loistoaan!» 

19.  Hänet kuopataan kuin aasi, hänen ruumiinsa raahataan pois ja paiskataan Jerusalemin porteista ulos. (Jer. 22:13-19)

On hyvä tiedostaa, että juuri Jojakimin aikana Jeremia joutui kokemaan kovia. Kuningas ei pitänyt Jeremiasta, mutta Jeremiakaan ei liiemmin pitänyt Jojakimista! Myöhemmin luvussa 36 meille kerrotaan, miten tämä sama kuningas polttaa kallisarvoiset Jeremian sanomia sisältäneet kirjakääröt yksi toisensa perään takkatulessa. Näin ollen jos luku 36 kertoo mitä Jojakim ajatteli Jeremiasta, yllälainatut jakeet kertovat mitä Jeremia ajatteli Jojakimista. 

Egypti sai muutaman vuoden ajan hallittua Palestiinan aluetta, mutta pian Babylonian ylivoimaiset joukot valuivat paikalle. Egypti koki raskauttavan tappion erityisesti Karkemiksen taistelussa, joka käytiin 605 eKr. Jeremia itse asiassa käsittelee tätä tapahtumaa kirjansa luvussa 46 (j. 1-12), joka on jakeessa 2 kirjattu Jojakimin 4. hallitusvuodeksi eli vuoteen 605 eKr. Kun Babylonia tässä taistelussa hakkasi Egyptin, se varmisti asemansa kiistämättömänä suurvaltana. Juudalle tämä tarkoitti sitä, että oli pakko alistua Babylonian alaisuuteen. Juuri näin Jojakim teki (lue 2. Kun. 24:1). Toiston vuoksi mainittakoot, että Juuda oli siis ollut Assyrian alaisena, sitten hetken itsenäisenä, sitten hetken Egyptin alaisuudessa ja nyt Babylonian alaisuudessa. Olisiko itsenäisyys vielä mahdollista saavuttaa..? 

Ikävä kyllä Jojakim laskelmoi, että hän voisi Egyptiin turvautuen ravistella itsensä irti Babylonian otteesta. Hän sai kapinanhaluunsa uutta motiivia, kun Babylonia pyrki vuonna 601 eKr. valloittamaan Egyptin, mutta kokikin taistelussa yllättävän tappion. Tappio oli niin paha, että Nebukadnessarin oli palattava kotimaahansa varustamaan joukkojaan. Edes seuraavana vuonna (600 eKr.) hän ei vielä kyennyt lähtemään uudelleen sotaan. Tämä hämäsi Jojakimia luulemaan, että nyt olisi turvallinen hetki kapinoida Babyloniaa vastaan. Virhe. Nebukadnessar ei pitänyt ajatuksesta, joten se lähti sotaan Juudaa vastaan. Sitten tapahtui jotain kummallista ja Jojakim kuoli yhtäkkiä, tilanteessa, kun Babylonian armeija oli vielä tulossa! Ei ole selvää mitä tapahtui, mutta ehkä joku joukkio tapatti kuninkaan, koska jerusalemilaiset toivoivat Nebukadnessarin säästävän kaupungin. 

Tässä tilanteessa uudeksi kuninkaaksi nousi Jojakimin 18-vuotias poikansa Jojakin (hallitsi 598-597 eKr., ks. 2. Kun. 24:6–>). Hän ei ehtinyt olla kuninkaana kuin kolme kuukautta, kunnes Jerusalem joutui antautumaan ja Jojakin vietiin perheineen Babylonian pakkosiirtolaisuuteen, jonne päätyi myös iso joukko kansan kermaa. Päivämäärä oli 15.3.597 eKr. (Aikamäärä mainitaan Babylonialaisissa lähteissä.) [3] Yksi tässä rytäkässä pakkosiirtolaisuuteen joutuneista oli Hesekiel-niminen pappi, jonka Jumala kutsuisi myöhemmin profeetakseen pakkosiirrettyjen keskuuteen. Nebukadnessar teki tässä tilanteessa saman, jonka Egyptin farao oli tehnyt aiemmin: hän asettaa Juudalle uuden kuninkaan, tällä kertaa Jojakinin sedän Mattanjan ja muuttaa hänen nimensä Sidkiaksi (2. Kun. 24:17-18; Jer. 37:1). Sidkian kuninkuudesta alkaa uusi vaihe, joka kestää vuodesta 597 vuoteen 587 eKr.

  • Askeleen 3 tiivistys: Joosian kuoleman mukana hautautui samalla Juudan poliittinen itsenäisyys. Kansa on hetken Egyptin vasallina, mutta ajautuu vuonna 605 eKr. Babylonian alaisuuteen. Jeremia ja kuningas Jojakim (609-597 eKr.) eivät tule lainkaan toimeen keskenään. Juuda nousee kapinaan ja Babylonia tulee saartamaan Jerusalemin 598 eKr. Uudeksi kuninkaaksi nousee Jojakin, joka kuitenkin viedään pakkosiirtolaisuuteen. Juudaa jää hallitsemaan Mattanja, jonka nimi muutetaan Sidkiaksi.

 

ASKEL 4: Vuodesta 597 Jerusalemin tuhoon 587 eKr. Sidkian aikana

Lyhyesti sanottuna Sidkian hallitusaika näytti, ettei Juuda ollut oppinut läksyään. Juudan kansa oli jatkuvasti kiusauksessa ryhtyä kapinaan muiden naapurivaltioiden kanssa. Kymmenen vuoden kuluttua Jerusalem olisi tuhottu, koska se nousisi kapinaan Babyloniaa vastaan. Vuoden 597 eKr. pakkosiirto oli merkittävä, koska koko kansan kerma vietiin Babyloniaan. Tämä tarkoitti sitä, että kuningasta oli nyt ohjaamassa melko kokematon joukko miehiä. Kuninkaalle antoi nyt neuvoa porukka, joka kaipasi kipeästi itsenäisyyttä, ja joka oli kokematonta. Jeremian kirjasta me opimme, että Sidkia haki neuvoa Jeremialta useammin kuin kerran (21:1-7; 37:17-21; 38:7-28). Tässä jae 37:17:

Eräänä päivänä kuningas Sidkia käski noutaa Jeremian luokseen palatsiin ja kysyi häneltä kahden kesken: »Onko sinulle tullut sanaa Herralta?» »On», vastasi Jeremia. »Sinä joudut Babylonian kuninkaan käsiin!» (Jer. 37:17).

Luvun 38 jakeet 5, 19 ja 24 osoittavat, että Sidkia oli luonteeltaan heikko eli hän pelkäsi vastapuolta liikaa. Asiaa ei auttanut se, että monet pitivät Jojakinia edelleen aitona kuninkaana ja väärät profeetat lupasivat, että parin vuoden kuluttua pakkosiirretyt saisivat palata takaisin omaan maahansa. Tästä kertoo selvästi Jeremian kirjan jakeet 28:1-4:

Saman vuoden viidennessä kuussa – Juudan kuninkaan Sidkian hallitusajan alkupuolella, hänen neljäntenä hallitusvuotenaan – astui profeetta Hananja, Asurin poika Gibeonista, Jeremian eteen Herran temppelissä. Pappien ja kansanjoukon kuullen Hananja sanoi: Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo: Minä särjen Babylonian ikeen! Ennen kuin kaksi vuotta on kulunut, minä tuon tähän paikkaan takaisin kaikki Herran temppelin esineet, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar vei täältä mukanaan Babyloniaan. 4. Myös Juudan kuninkaan Jekonjan [=Jojakimin], Jojakimin pojan, ja kaikki muut Juudan pakkosiirtolaiset, jotka joutuivat Babyloniaan, minä tuon tänne takaisin. Minä särjen Babylonian ikeen, sanoo Herra.»

Jeremia oli eri mieltä. Hänen mukaansa pakkosiirtolaisuus tulisi kestämään niinkin pitkään kuin 70 vuotta (29:10). 

Tässä vaiheessa meidän kannattaa tehdä vähän tarkempi vierailu kirjan lukuun 27. Luvun alussa kuvataan tilanne, kun Sidkia on kutsunut koolle naapurikansojen, kuten Edomin, Mooabin, Ammonin, Tyyron ja Siidonin edustajia ja he suunnittelevat yhteistä kapinaa. Kuvittele tämä tilanne! Korkean tason diplomaattinen kokous, jossa on koolla kravattimiehiä eri kansoista ja eri uskonnoista. Pimeydessä ja Babylonialta piilossa he tekevät suunnitelmaa siitä miten he nousisivat kapinaan tätä suurvaltaa vastaan. Yhtäkkiä kokouksen kulku muuttuu: sisään juoksee rähjääntyneen näköinen mies, joka kantaa härkien ikeitä niskassaan! Hän kertoo tulleensa tuomaan sanomaa, jonka mukaan on olemassa vain yksi Jumala — Israelin Jumala — joka hallitsee maailmaa ja jonka sanoman diplomaattien tulee nyt ymmärtää! Koska Jumala on luonut myös Israelin maan, Hän voi antaa sen kenelle hän haluaa ja nyt Hän on antanut sen Babylonialle(!). Tämä valta kestäisi kolmen sukupolven verran (j. 7). Koska näin on, kukaan ei saa kapinoida Babyloniaa vastaan, ettei tule suuria ja mittavia seurauksia. Muut profeetat ja muiden kansojen jumalien viestintuojat kertovat muita uutisia (j. 9-10), mutta he ovat väärässä. Jakeen 11 mukaan kapina Nebukadnessaria vastaan on itse asiassa kapinaa Jumalaa vastaan. Tämän sanoman teologinen anti on mittava: Jumala ei käsittele vain omaa kansaansa, vaan Hän liikuttelee koko maailmaa nin kuin Hän haluaa. 

Kapinahanke laitettiin hetkeksi syrjään. Mutta sitten, pian, vuonna 589 eKr. Sidkia lähti avoimeen kapinaan (2. Kun. 25:1). Nyt Babylonian vastaus oli vahva. Syksyllä 589 eKr. Babylonian armeija oli Palestiinassa ja tammikuulla 588 eKr. Jerusalem oli piiritettynä. Kaupunkia ei haluttu heti valloittaa, vaan se pyrittiin piirrittämään näännyksiin (Jer. 34). Kesällä kansa sai hetkellisen helpotuksen tunteen, kun farao saapui armeijansa kanssa Babyloniaa vastaan, mutta Jeremian sanoma oli tiukka: Egyptistä ei olisi apua (37:1-10). Kun Babylonia sai käsiteltyä Egyptin, Jerusalemin piiritys jatkui vielä vajaa vuodella. Valitusvirsien luku 4 kertoo osakseen mitä tämän piirityksen aikana tapahtui (jotkut naiset mm. keittivät lapsensa ruuaksi, j. 10). Luvusta 38 voimme lukea, että Jeremia käski kaupunkia antautumaan ja Sidkia olisi ollut myöntyväinen, mutta hän ei uskaltanut tehdä oikeaa päätöstä. Lopulta heinäkuulla 587 eKr. kaupunki valloitettiin tilanteessa, kun ruokakin oli täydellisen lopussa. Sikdia perheineen yritti paeta, mutta hän jäi kiinni. Sidkian viimeinen näky ennen kuin hänen silmänsä puhkaistiin oli nähdä miten hänen poikansa teurastettiin. Sidkia itse vietiin vankina Babyloniaan, jonne hän kuoli. Kuukautta myöhemmin Nebukadnessarin henkivartija-päällikkö Nebusaradan poltti kaupungin tulella ja repi maahan Jerusalemin muurit. Jerusalemin loppu oli tullut. (Lue Jer. 52).

  • Askeleen 4 tiivistys: Jerusalemin päättäjät tekevät virheen ja nousee kapinaan Babyloniaa vastaan, vaikka Jeremia varoittaa heitä. Väärät profeetat lupaavat pakkosiirtolaisuuden pikaista päätöstä, mutta Jeremia toteaa sen kestävän 70 vuotta. Jerusalem piiritetään viimeisen kerran ja kaupunki ja sen temppeli tuhotaan kesällä 587 eKr. Sidkian kohtalo on hirvittävä.

ASKEL 5: Vuoden 587 eKr. jälkeen 

Kun Jerusalem tuhoutui, Jeremia oli noin 57-vuotias ja hän oli saarnannut 40 vuoden ajan, osakseen saamatta minkäänlaista vastakaikua. Tämän jälkeen Jerusalem ei aiheuttanut hankaluuksia, koska jäljelle jätettiin vain kansan rupusakkia, köyhiä. Nebukadnessar asetti Gedalja-nimisen miehen johtamaan aluetta Mispasta käsin (Jer. 40). Jeremian kirjan luvut 40-41 kertovat miten Gedalja lopulta murhataan ja asiat menevät jälleen hankaliksi. Jeremian oma ura loppuu siihen, että tietty joukko pakottaa hänet mukaansa Egyptiin, jonne hän lopulta kuolee.

Se mitä tapahtui Juudassa tämän jälkeen, me emme tiedä, koska ei ole olemassa kirjallisia lähteitä. Tämän jälkeen me emme noin 40 vuoteen kuule mitään mitä Juudassa tapahtuu. Raamatullinen kertomus jatkuisi eteenpäin vasta, kun Babylonian valtakunta sortuisi ja Persia nousisi sen tilalle Kyyros Suuren johdolla. Tämä tapahtumasarja veisi meidät Esran kirjan alkuun, mutta se on oma kertomuksensa.  

  • Askeleen 5 tiivistys: Jeremia on Jerusalemin kaatuessa vajaa 60-vuotias ja hänellä oli takanaan 40 vuoden saarnaura. Hänet pakotetaan myöhemmin Egyptiin, jonne hän tietojemme mukaan myös kuolee. Seuraa historiallinen katkos, joka jatkuisi eteenpäin vasta Esran kirjan luvusta 1.

 

Lopetus

Olemme nyt käyneet läpi Jeremian kirjan taustalla vaikuttavan pitkän ja monimutkaisen historian viidellä askeleella. Ymmärrätkö nyt vähän paremmin miksi profeettakirjallisuutta on hankala lukea? Syy on juuri se, että monet profetiat on annettu tiettynä historiallisena hetkenä ja lukijan olisi hyvä olla perillä siitä mitä on meneillään. Toivottavasti tämä lyhyt rullaus auttaa kuitenkin hahmottamaan suurinpiirtein millaisessa ajassa ja maailmassa Jeremia joutui julistamaan Herran sanaa. 

 

Viitteet

1) Olen seurannut melko tarkasti J. A. Thompsonin kommentaaria: Jeremiah. The New International Commentary on the Old Testament (Grand Rapids: Zondervan, 1980), 9-27. Ks. ajasta myös P.-A. Beaulie, ”History of Israel 7: Babylonian Period.” Teoksessa Dictionary of the Old Testament Historical Books. Ed. Bill. T. Arnold & H. G. M. Williamson (Leicester / Downers Grove: IVP, 2005), 478-85.

2) Babylonian kuningas Nabopolassar yhdessä medesläisten liittolaistensa kanssa valloittivat Harranin kaupungin 610-09 eKr. Siellä Assyrian viimeinen kuningas Assur-Uballit II yritti epätoivoisesti tehdä viimeisen hyökkäyksen palauttaakseen paikan itselleen. Tähän taisteluun farao Neko 2 lähti Assyrian avuksi ja Joosia pyrki estämään sen, tuloksetta.

3) Kirjalliset lähteet antavat erilaisia lukumääriä liittyen siihen montako henkilöä pakkosiirtolaisuuteen vietiin. 2. Kun. 24:14, 16 antavat määräksi pyöreät 10 000 ja 8000, kun taas Jeremia antaa 3023 (52:58). Kertooko Jeremia vain miesten osuuden? (Thompson, s. 24.)

Janne Saarela

Janne Saarela on Vammalan helluntaiseurakunnan uusi seurakuntapastori. Koulutukseltaan hän on teologi: B.A. in Theology and Ministry (Iso Kirja / University of Wales) 2013; M.A. in Theological Studies (Regent College, Canada), 2019.

Vastaa