1. Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. 2. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. 3. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. 4. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, 5. verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. 6.

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. 7. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa vierashuoneessa. 8. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. 9. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. 10. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: 11. teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. 12. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” 13. Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: 14. ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” 15. Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: ”Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti”. 16. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. 17. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. 18. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. 19. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. 20. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. (Luuk. 2:1-20)

Luuletko ymmärtäväsi?

”Jouluevankeliumi.” Tämä on sana, jonka todennäköisesti suurin osa suomalaisista tuntee. Ehkä se vielä luetaan monissa kodeissa, mutta kokonaan toinen kysymys on miten se ymmärretään. Jouluevankeliumissa on meille muutamia tuttuja termejä: se kuuluisa verollepano, Joosef ja hänen raskaana oleva kihlattunsa Maria, paimenet ja liian täynnä olevat majatalot (joskin viimeinen sana on käännösvirhe). 

Meillä 2000-luvulla elävillä on monesti suuria vaikeuksia lukea tekstiä niin, että me todella ymmärrämme mitä se tarkoittaa. Uskaltaisin väittää, että kun kuulit tämän kertomuksen luettavan, yritit kuvitella tähtitaivaan alle pienen tallin, Marian ja Joosefin, kaksi kanaa, lehmän ja ehkä kissan. Mutta Jeesus ei nähtävästi syntynyt tallissa kuten monissa joululauluissa virheellisesti väitetään. Hän syntyi olohuoneessa, jonkun ystävällisen perheen kodin keskipisteessä. Meillä on suunnattomia vaikeuksia kuvitella elämää ensimmäisen vuosisadan Israelissa, jossa eläimet olivat käytännössä sisällä talossa, jossa ne viettivät aikaansa usein aivan olohuoneen viereisessä tilassa, jossa he söivät olohuoneen nurkkaan asetetuista seimistä ruokaansa. Tämä ei ole nyt kuitenkaan tämän joulutekstin olennaisin osuus, se toimii ainoastaan esimerkkinä siitä, miten me monesti luulemme ymmärtävämme jotain, mutta emme todellisuudessa ymmärrä lainkaan. 

Koska vierashuone oli täynnä, Joosef ja Maria sijoitettiin perheen olohuoneeseen.

Tarkoitukseni on pohtia hetken aikaa tätä kysymystä: miten ensimmäisellä vuosisadalla elänyt lukija ymmärsi jouluevankeliumin? Eri lailla kuin me, uskaltaisin sanoa. Merkittävin ero on varmasti siinä, että he eivät koskaan lukeneet pelkästään näitä jakeita kerran vuodessa unohtaen kaiken muun mitä Luukas kirjoittaa, kuten meillä on tapana tehdä. Yritän nyt avata hieman taustalla vaikuttavia isoja tekijöitä, jotka olivat tuon ajan ihmisille päivänselvää arkipäivää, mutta monille meille tuntematonta todellisuutta. Ilman tätä taustaa Luukkaan teksti jättää meidät raapimaan monella tavalla päätämme. 

Kaksi suurta kertomusta

Jouluevankeliumin tekstin taustalla on itse asiassa kaksi suurta kertomusta, joilla molemmilla oli pitkä ja värikäs historia. Ensimmäinen kertomus on Rooman valtakunnan kertomus, toinen on juutalaisten kertomus. Tarkoitukseni on selittää, että Luukaan ensimmäiset lukijat huomasivat tekstistä muutamat räjähdysherkät sanat, kuten mm. ”keisari”, ”Kristus” ja ”Herra”. Keisari oli tietysti Rooman valtakunnan kuningas ja yksinvaltias, mutta juuri syntynyt poikavauva oli tunnetun Daavidin jälkeläinen jota kutsutaan Kristuksesi ja Herraksi. 

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitä, että juutalaisten joukosta nousi silloin tällöin esiin niin sanottuja kristuksia, messiaita, jotka väittivät olevansa kansan luvattu Mannerheim, joka vapauttaisi kansansa Rooman hallintavallan ikeestä. Historiaa tuntevat tietävät miten tällainen tilanne usein päättyi. Vuonna 70 se päättyi katastrofiin, kun Rooman armeija hakkasi Jerusalemin temppeleineen maan tasalle. Vuonna 135 sama asia toistui, kun Simon bar Kokhba oli pari vuotta aiemmin julistautunut kansan Kristukseksi eli kuninkaaksi. Tässä rytäkässä juutalaiset kokivat Rooman armeijan mahdin viimeisen kerran, jonka jälkeen heillä ei ollut enää mitään asiaa Israelin maaperälle. 

Näin ollen aina kun juutalaisen kansan keskeltä nousi esiin ”Kristus”, eli Jumala voitelema kuningas, asetelma johti aina samaan lopputulokseen: Rooman koulutettu armeija murskasi juutalaiset kapinallisjoukot verisesti. 

Meidän ei siis tule lainkaan yllättyä siitä, että Matteuksen evankeliumia lukiessamme Jeesus-vauvasta yritetään päästä eroon jopa sillä hinnalla, että Beetlehemistä katoaa yhden yön aikana kaikki alle 2—vuotiaat poikalapset. (Uhkana tässä kertomuksessa on tietenkin Herodes Suuri, joka oli monimutkaisessa poliittisessa suhteessa roomalaisiin.) Matteuksen lyhyt kertomus muistuttaa meitä ainakin siitä, että tämä ei ole mikään hauska ja kaunis kertomus, vaan ennenkaikkea vaarallinen kertomus.

On syytä luoda lyhyt katsaus näihin kahteen vastakkaiseen historiaan: Rooman valtakunnan historiaan ja juutalaisten historiaan, joka odotti täytymystään. Aloitamme Roomasta. 

Rooman uusi aikakausi

Kaikki historiaa opiskelleet tietävät, että antiikissa maailmanvallat vaihtuivat yksi toisensa perään. Assyrian, Babylonian, Persian ja Kreikan valtakunnat tulivat ja menivät. Tai mieti aikoinaan niin suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa: tänään suuri ja mahtava valtakunta, huomenna enää vain muisto. Mahtavat valtakunnat ovat siis läpi historian kohdanneet lopulta aina oman tuhonsa. 

Vanhan testamentin sivuilta Uuden testamentin sivuille siirryttäessä asiat ovat muuttuneet. Tällä kertaa hallintavallan oli ottanut Rooma. Rooma oli nyt uusi poliittinen, sosiaalinen ja sotilaallinen mahti. Se oli ollut iso tekijä maailmanlaajuisessa pelissä jo parin sadan vuoden ajan, mutta Julius Caesarin aikana (noin 50 vuotta ennen Jeesuksen syntymää) kaikki kuitenkin muuttui. Julius oli suuri sotapäällikkö, joka meni joukkoineen Roomaan ja asetti itsensä valtakunnan yksinvaltiaaksi. Hän näytti myös antavan itsestään sellaisen kuvan, että hän oli jollain tavalla jumalallinen. Roomalaiset traditionalistit eli niin sanotut vanhan hyvän ajan kannattajat eivät kuitenkaan pitäneet uudesta ideasta, joten he tappoivat Juliuksen. Tässä vaiheessa Rooma ajautui veriseen sisällissotaan, jonka keskeltä nousi lopulta voittajaksi keisarin adoptoitu poika, Octavianus. Octavianus nousi keisariksi ja hänen valtansa kesti aina vuoteen 14 jKr. Juuri Octavianus otti itselleen tittelin ”Augustus”. Koska Jeesuksen syntymä tapahtui tämän kesarin hallintavallan aikana, Luukas kuvaa häntä jouluevankeliumissaan juuri oikella tittelillä: Augustus.  

Tässä vaiheessa asiat menivät hyvin mielenkiintoiseksi ja Jeesuksen myöhempien seuraajien kannalta hyvin vaikeaksi. Augustus nimittäin väitti, että Juliuksesta (hänen isäpuolestaan) oli tullut jumalallinen olento. Tämä oli hyvin tavallista Rooman keisareiden kohdalla ja se on jälleen yksi niistä asioista, joita suomalaisilla on vaikeuksia käsittää. Kekkonon on Kekkonen, mutta eikai hän nyt sentään Jumala ole? Joka tapauksessa, Augustus otti itselleen johdonmukaisesti tittelin ”Jumalan Poika”. 

Jos kysyt keneltä tahansa suomalaiselta kuka on Suomen tasavallan presidentti, vastaus on selvä: Sauli Niinistö. Mutta jos kysyit Jeesuksen syntymän aikoihin keneltä tahansa Rooman valtakunnan asukilta, kuka on Jumalan poika, vastaus oli selvä: keisari Augustus. Jos siis olit joku muu ja väitit olevasi Jumalan poika, kerjäsit todella verta nenästäsi. 

Kun Augustus kuoli, hänen tilalleen asettui keisariksi Tiberius, joka hallitsi vuodesta 14 vuoteen 37 jKr. Hänkin piti käytössään samat tittelit. Luulen, että kaikki teistä muistavat kertomuksen, jossa Jeesukselta kysytään tuleeko meidän maksaa keisarille veroa vai ei. Jeesuksen vastaus on kuuluisa. Ensin hän pyytää nähtäväkseen kolikon ja sitten hän sanoo: Antakaa keisarille mikä kuuluu keisarille, mutta antakaa Jumalalle mikä kuuluu Jumalalle. Haluatko tietää millaista kolikkoa Jeesus piti kädessään? Minäpä kerron. Sen lisäksi, että kolikkoon oli painettu kuva keisarista ylipapin asussa, kolikon kääntöpuolella oli latinankielinen teksti:

AUGUSTUS TIBERIUS CAESAR DIVI AUGUSTI FILIUS

Ja niille joiden latina on päässyt ruostumaan:

AUGUSTUS TIBERIUS KEISARI, JUMALALLISEN AUGUSTIN POIKA

Nämä löytyneet kolikot ovat selvä osoitus siitä mitä Rooman valtakunnassa oli meneillään. Kuollut keisari julistettiin miltei aina jumalaksi ja uusi keisari oli siten Jumalan Poika. Juuri keisarit omasivat tittelit ”Jumalan Poika” ja ”Herra”. Luukas lähtee siis soutamaan vaarallisille vesille väittäessään, että nyt oli syntynyt uusi ja todellinen Herra: Jeesus. 

Juuri tähän samaan asetelmaan liittyy erään toisen sanan määritelmä. Mitä sana ”evankeliumi” oikeastaan tarkoittaa? Kreikankielen sana euangelion tarkoittaa kirjaimellisesti ”hyvät uutiset”. Sana löytyy jo Vanhasta testamentista, mutta myös Rooma oli ottanut sen omaan, joskin poliittiseen käyttöönsä. Kun Rooman poliittinen koneisto ajoi uutta edellä mainittua asetelmaa läpi, he käyttivät propagandassaan sanaa euangelion, Hyvät Uutiset. Hyvät uutiset Rooman valtakunnassa tarkoittivat siis sitä, että nyt kansalla oli keisari, hallitsija, ja heillä oikeudenmukaisuus, rauha ja turvallisuus. Keisari, Jumalan Poika oli tullut maailman kuninkaaksi!  

Itse asiassa Uudessa testamentissa sanalla on juuri tämä merkitys: uusi Kuningas on asetettu hallitsemaan ja sanoma tästä täytyy kertoa kaikille! [2] Näin ollen, jos me todella uskomme jouluevankeliumin sanoman, me joudumme tunnustamaan, että keisari, Putin, Niinistö tai Donald Trump (tai hyvin pian Joe Biden) eivät ole tämän maailman herroja, vaan Jeesus Kristus, joka on asetettu maailman kuninkaaksi. Jos me todella uskomme jouluevankeliumin sanoman, me uskomme Paavalia, joka sanoo, että keisarit, Putin, Niinistö, Trump ja Biden tulevat kerran polvistumaan todellisen Herran edessä. Kuten myös jokainen meistä. 

Tässä vaiheessa me menemme tietysti jo yli sen mitä jouluevankeliumissa on kirjoitettu. Kuitenkin jos vaivaudumme lukemaan Luukkaan teokset kokonaisuudessaan, juuri tämä on koko homman pointti. 

Tässä oli siis lyhyt versio siitä mitä Rooman valtakunnassa oli tapahtunut ja miksi jouluevankeliumin sanoma oli itse asiassa vaarallisempi kuin suomalaiset ovat edes tajunneet. [3] Nyt on syytä sanoa muutama sana toisesta kertomuksesta, juutalaisten historiasta. 

Juutalaisten harras odotus

Tämä osuus on todellisuudessa hieman pidempi ja monimutkaisempi kuin roomalaisten kertomus, mutta sen pääpointti on melko yksinkertainen. Jumalan alkuperäinen suunnitelma oli luoda maailma jossa ihmiset toimivat sen hallitsijoina, heijastaen Jumalan valtaa ja kuninkuutta toimimalla maan päällä hänen kuvinaan. Näin asiat aluksi sujuivatkin. Mutta koska ihmiset eivät halunneet pysyä ihmisenä, vaan he halusivat nousta itsenäiseen, Jumalasta riippumattomaan asemaan, pahuus astui salatulla tavalla maailmaan. Kun ajamme jouluna autolla kirkon hautausmaan ohi, lukuisat kynttilät muistuttavat meitä ikävällä tavalla tästä tosiasiasta. Pahuuden läsnäolo on edelleen meidän kaikkien nähtävillä ja se on monille käsinkosketeltavaa. Jumala kuitenkin aloitti mittavan korjausoperaation kutsumalla Aabrahamin ja tekemällä hänen ja hänen jälkeläistensä kanssa liiton (alkaen. 1. Moos. 12). Kansan tehtävä oli toimia ikään kuin lääkärinä vaarallisen taudin parantamiseksi. Lopulta meillä on käsissämme Israelin kansa ja sen pitkä kertomus. Israel eli suurta kertomusta, joka oli kulkemassa kohti päämäärää. Ongelma oli tietysti siinä, että lääkäri itsekin oli sairas ja lopulta kykenemätön parantamaan potilasta. Tämä on ehkä suurin syy sille miksi Jumala lopulta itse syntyi ihmiseksi. 

Juutalaisten juuret olivat kauempana historiassa kuin Rooman ja heidän tärkeimpiä henkilöitä olivat Aabraham, Mooses ja Daavid. Ero roomalaisten ja juutalaisten kertomuksessa oli erityisesti seuraava: siinä kun roomalaiset katsoivat uudesta kultaisesta ajastaan taaksepäin eli keisarivallan asettamiseen, juutalaiset vielä odottivat erityistä hetkeä, jolloin heidän Jumalansa asettuisi kuninkaaksi ja pelastaisi kansansa. He siis katsoivat eteenpäin eläen toivossa. Toisin kuin roomalaisille, juutalaisten todellinen kultainen aika ei ollut vielä täällä, mutta se oli edessä. Jumala oli luvannut palata takaisin kansansa keskuuteen (lue Malakian kirja). 

Huomaat varmasti, että jouluevankeliumissa Daavid mainitaan nimeltä pariinkin otteeseen. Miksi? Vanha testamentti kertoo meille monista Israelin kuninkaista, mutta voit löytää ainoastaan yhden kertomuksen, jossa Jumala lupaa kuninkaalle, että juuri hänen jälkeläisensä tulisi istumaan Israelin valtaistuimella kuninkaana ikuisesti. Tämä lupaus annettiin tietenkin Daavidille (2. Sam. 7). Siksi Luukas pitää tärkeänä sitä, että Jeesus syntyy nimenomaan Daavidin jälkeläisenä. Jumala piti sanansa. 

Vanha testamentti ei kuitenkaan päätä Israelin kertomusta. Kertomus jää kesken. Jos luemme pelkän Vanhan testamentin, se on ikään kuin lukisimme vain kolme kirjaa Harry Potterin seitsemän teosta kattavasta kirjasarjasta. Miten tarina päättyy? Voittaako pahuus vai hyvyys? Entä miten kaikki tulee tapahtumaan? Jumalan perimmäiset lupaukset odottivat edelleen täyttymystään. Missä on luvattu Daavidin poika, joka nousee Israelin kansan valtaistuimelle? Koska Jumala saapuu kansan keskuuteen vapauttaen sen sortajiensa kynsistä? Vanha testamentti kertoo, että Hän on tulossa. Uusi testamentti kertoo, että Hän on tullut. Jouluevankeliumin ytimessä on siis lyhyesti sanottuna ajatus Israelin kansan historiasta ja sen täyttymyksestä. Jeesuksessa Israelin kansan historia ja liitto saavuttaa huipennuksensa. 

Luomakunnan uudistus on käynnissä

Tähän lopuksi muutama sana suuremmasta kokonaiskuvasta. Meidän olisi hyvä pysähtyä miettimään Luukkaan kirjoittamaa kahta teosta kokonaisuudessaan. Henkilö, joka lukee ainoastaan jouluevankeliumin koskaan muuhun evankeliumiin ja Apostolien tekoihin tutustumatta on kuin pikkupoika, joka opettelee ala-asteella aakkosista ainoastaan vokaalit. Hyvä alku, mutta tällä tavalla poika jää täydellisen kykynemättömäksi kirjoittamaan tulevaisuudessa kokonaisia lauseita, suuria kertomuksia ja kuuluisia kirjoja. Joulukertomus antaa meille vokaalit: Jeesuksen oli synnyttävä tähän maailmaan. Mutta kertomus jatkuu. Me tarvitsemme konsonantit: pääsiäisen. Ilman Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta joulukertomus jää ainoastaan epäonnistuneeksi yritykseksi kirjoittaa selkeä kertomus. Ilman pääsiäistä joulu on vain sekamelska sekalaisia vokaaleja. Nimenomaan pääsiäinen antaa meille loput tarvittavat kirjaimet niin, että kertomus on mahdollista kirjoittaa loppuun.

Kun Jumala loi maailman, Hän teki sen kuudessa päivässä. Hän aloitti sunnuntaina ja päätti asettaa lepopäivän seuraavana lauantaina. Lopulta Uudessa testamentissa me tulemme luomiskertomuksen kahdeksanteen päivään, uuteen sunnuntaihin. Tämä sunnuntai on ylösnousemus-sunnuntai, hetki jolloin Jumala alkaa uudistaa luomakuntaansa. Päämäärä on poistaa maailmaan sisäänastunut pahuus lopullisesti. Uusi luominen tapahtui Jerusalemissa  sijaitsevassa pienessä puutarhahaudassa, jossa sama Jumalan Henki, joka luomisessa liikkui vetten yllä tuoden kaaokseen järjestystä valtasi Jeesuksen kuolleen ruumiin niin, että se heräsi eloon. 

Kyse ei missään nimessä ole asiasta ”Kiva Jeesukselle, mutta entäs me muut?” Päinvastoin, voitaisiin sanoa, että Jeesuksen ylösnousemus oli eräänlainen ”Mainilan laukaukset”. Jeesuksen ylösnousemus oli alku pitkälle tapahtumasarjalle, joka tulee päättymään tämän luomakunnan täydelliseen uudistamiseen, sekä niiden ylösnousemukseen, jotka ovat uskon kautta vastaanottaneet sisimpäänsä saman Hengen, joka herätti Jeesuksen kuolleista. Jeesuksen seuraajia odottaa uusi luomakunta, uusi ruumis, uusi mahdollisuus, ja kaiken huipennuksena se, jota meistä kaikki yrittää kynsin hampain tavoitella: kuolemattomuus. Tämä on sanoma, johon jouluevankeliumi meidät todellisuudessa johdattaa.

Marraskuulla 1939 ammutut Mainilan laukaukset aiheuttivat suuren ja mittavan ketjureaktion Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Samalla tavalla Jeesuksen ylösnousemus oli tapahtuma, joka laittoi liikkeelle merkittävän tapahtumaketjun, joka on vasta tulossa huipennukseen.

Tämä on suurin ja mahtavin kertomus, jota ihmiskunnan historiassa on koskaan kerrottu. Mutta se ei ole toiveunta, se on tosiasia. Turhaan ei siis tunnetussa joululaulussa lauleta:

Tiesikö kukaan, tuo ensi joulu sai muuttaa historian?

Viitteet:

1) Ks. Tästä tulkinnasta tarkemmin suomeksi Kenneth E. Bailey, Jeesus Lähi-idän asukkaan silmin. Suom. Anne Leu (Kauniainen: Perussanoma, 2008), luku 1. (Tekstissä ollut kuva on otettu Baileyn luvusta.) Saman tulkinnan kannalla on evankeliumi-expertti R. T. France, Jesus the Radical: A Portrait of the Man They Crucified (Vancouver: Regent College, 2002 [1989], 40-43. Olen kääntänytkin tekstin alussa jakeessa 7 mainitun ”majatalon” sanalla ”vierashuone”, koska tämä on sanan katalyma todellinen merkitys tässä kohden. 

2) Ks. tästä Youtubessa Bible Projectin avaava video ”Valtakunnan evankeliumi.” Videossa on suomenkielinen tekstitys.  

3) Olen kirjoittanut muualla laajemmin Rooman keisareiden jumalallisesta asemasta. Ks. Janne Saarela, ”Rooman valtakunta & Keisarikultti.” 2018.  

* Tekstissä esitettyyn historiaan voi perehtyä tarkemmin esimerkiksi tarttumalla tunnetun Uuden testamentin tutkija Tom Wrightin kirjaan Simply Jesus (Lontoo: SPCK, 2011). 

Janne Saarela

Janne Saarela on Vammalan helluntaiseurakunnan uusi seurakuntapastori. Koulutukseltaan hän on teologi: B.A. in Theology and Ministry (Iso Kirja / University of Wales) 2013; M.A. in Theological Studies (Regent College, Canada), 2019.

Vastaa