Johdanto

Olen viime aikoina istunut melko pitkiä tunteja tuolilla (ja välillä maannut sängyllä ja sohvalla) pienen kirjakasan edessä. Pöydälläni (ja sängylläni) on ollut ennen kaikkea avoina islamin pyhä kirja Koraani. Tämän lisäksi olen kävellyt kirjahyllyilleni ja etsinyt esiin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Tämä teksti on yksi hedelmä tästä prosessista ja päätin jakaa sen edes hieman suuremmalle yleisölle.

Tekstini tarkoitus on melko yksinkertainen. Sen jälkeen, kun olen hieman avannut mikä asema Koraanilla islamissa on, nostan sieltä esiin yhden tekstikohdan, jossa Koraani esittää historiallisen väitteen liittyen Jeesuksen kuolemaan. Tarkoitukseni on sitten analysoida miten hyvin tämä historiallinen väite kestää kaivamista. Tekstini johtopäätös on tämä: yksi Koraanin massiivisimpia historiallisia virheitä on väittää, että Jeesus Nasaretilainen ei kuollut ristillä. Filosofisesti ottaen tästä seuraa, että Koraanin asema Jumalan sanana tulee kyseenalaiseksi, koska tämä sana johtaa lukijaa pahasti harhaan.

Mutta nyt asiaan. Mikä on Koraani? Ja mitä se väittää Jeesuksesta ja rististä?

Mikä on Koraani?

Lienee parasta tiivistää tavallinen islamilainen näkemys Koraanista erilaisiin väitelauseisiin.

(1) Muslimeille todellinen Koraani on olemassa vain arabiaksi. Kaikki käännökset ovat periaatteessa ainoastaan kommentaareja. (Näin siitä huolimatta, että vain alle 20% maailman muslimeista on arabeja.)

(2) Koraani on lyhyempi kuin Uusi testamentti (sen teksti on noin 60% Uuden testamentin pituudesta). Koraanin teksti koostuu 114 luvusta, joita kutsutaan Suuraksi ja jokainen luku puolestaan jakautuu jakeisiin (aya).

(3) Koraani itse väittää, että sen alkuperä on taivaallinen ja tämä on tavallinen muslimeiden uskomus. Niin ihmeellinen on sen sanoma, että se ei selity pelkästään inhimillisillä tekijöillä (17:88; 10:37-38). Koraanissa on konkreettinen väite (13:39), jonka mukaan Allahin luona on alkuperäinen Pyhä Kirja. Koraani on siis vain tämän taivaallisen Koraanin maanpäällinen vastine. Sunnalaiset ovat 900-luvulta saakka painottaneet sitä, että Koraani on luomaton ja pre-eksistentti, yksi Jumalan ominaisuuksista, Hänen Sanansa. Koraani on erottamattomalla tavalla osa Allahia.

(4) Yleisen islamilaisen käsityksen mukaan Koraani on siis aina ollut olemassa Jumalan luona. Mutta kun aika koitti, Allah lähetti sen alimpaan taivaaseen, josta enkeli Gabriel (2:97) toi sen ilmoituksena profeetta Muhammadille pala kerrallaan hänen profeetallisen uransa aikana vuosina 610-632. Sanomat tuluvat tarpeen niin vaatiessa. Tämä sanoma tuli auditiivisena eli Muhammad kuuli sen. Muhammadin rooli on siis täydellisen passiivinen. Koraani on Allahin sanaa, eikä sillä ole mitään inhimillisiä ominaisuuksia. Muhammadin omia puheita on puolestaan talletettu haditheissa, profettojen perimätiedossa. 

(5) On melko yleistä, että ihmiset rinnastavat Koraanin Raamattuun. Tämä on virhe. Koraania ei islamilaisen käsityksen mukaan voida verrata muihin Kirjoituksiin. Toisin sanoen olisi väärin esittää, että muslimeilla on Koraani, mutta kristityillä on Raamattu. Oppinut Yusuf K. Ibish on tiivistänyt asian seuraavasti:

En ole vielä tavannut länsimaalaista ihmistä, joka todella ymmärtäisi mikä Koraani on. Se ei ole kirja sen tavallisessa merkityksessä, eikä se ole verrattavissa Raamattuun, ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin. Se on Jumalallisen tahdon Ilmentymä. Jos sinä haluat verrata sitä johonkin kristinuskossa, sinun tulee verrata sitä Kristukseen itseensä. Kristus oli Jumalisuuden ilmentymä ihmisten keskuudessa, Jumalallisen tahdon ilmestys. Tämä on se mikä Koraani on. (Geisler & Saleeb 2012, 99-100)

Voidaan siis sanoa, että siinä kun kristinuskon mukaan Alussa oli Sana ja Sana tuli lihaksi, islamin mukaan alussa oli Sana ja Sana tuli kirjaksi! Näistä huomioista seuraa mm. se, että Koraanin tekstin pitäisi olla totta. Sen tulisi kyetä antamaan tarkka kuvaus todellisuudesta, myös historiaan liittyvissä kysymyksissä. On kuitenkin aiheita, joissa Koraani epäonnistuu tässä tehtävässä. Lopputeksti käsittelee näistä ehkä merkittävintä.

Testi: kuoliko Jeesus ristillä?

Koraanissa on ainoastaan yksi kohta, joka kieltää Jeesuksen kuolleen ristillä pääsiäisenä vuonna 30:

…Ja [juutalaiset] sanoivat: ´Me tapoimme Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään’. Mutta eivät he surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä. Ne, jotka kiistelevät Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he vain arvailevat. Eivät he tosiaan häntä tappaneet, vaan Jumala korotti hänet luokseen.” (4:157-59a.)

Jeesuksella on Koraanissa merkittävä rooli. Hän oli Jumalan lähettämä profeetta, hän syntyi neitsyestä, hän oli synnitön, hän tulee palaamaan takaisin jne. Mutta on ainakin kaksi asiaa mitkä eivät missään tapauksessa pidä Jeesuksen kohdalla paikkansa: hän ei ole jumalallinen Jumalan Poika (kolminaisuusoppi heitetään roskikseen), eikä hän kuollut ristillä (ristinkuoleman teologiset seuraukset + ylösnousemus lentävät roskikseen). [1] Mitä tästä tulisi ajatella?

Esiin täytyy nostaa ainakin seuraavia huomiota.

(1) Tämä jae on ainoa jae koko Koraanissa, jossa Jeesuksen ristiinnaulitseminen kielletään. Väitettä ei argumentoida, se vain heitetään ilmaan. Jos asiaa kysyttäisiin tavalliselta kaduntallaaja-muslimilta, he selittäisivät, että joku muu – Juudas Iskariot tai Simon Kyreneläinen – ristiinnaulittiin Jeesuksen sijaan. Samaan hengenvetoon on todettava, että tämä näkemys ”joku muu meni Jeesuksen sijaan ristille” ei virallisesti perustu Koraaniin eikä islamin viralliseen tulkintatraditioon, joskin se on heidän keskuudessaan laajallelevinnyt ajatus.

(2) Hadithissa eli myöhemmässä islamilaisessa tulkintatraditiossa ei ole mitään selitystä tälle jakeelle. Tavallisesti ottaen iso osa Koraanin sisällöstä saa paljon tarkennusta myöhemmässä traditiossa, kun asioita selitetään pitkästi auki. Tämän jakeen kohdalla me kuitenkin törmäämme täydelliseen hiljaisuuteen! Tämä on jokseenkin kummallista.

(3) Asia on itse asiassa tätäkin kummallisempi. Koraani nimittäin kahdesti vahvistaa sen tosiasian, että Jeesus todella kuoli:

Jumala sanoi: ”Jeesus, Minä otan sinut ja korotan sinut luokseni, puhdistan sinut uskottomista ja asetan seuraajasi ylösnousemuksen päivään asti uskottomien yläpuolelle. Sitten teidän on palattava Minun luokseni, ja Minä tuomitsen teidän kiistanne.” (3:55)

”Rauha minulle [Jeesukselle] päivänä, jona synnyin, ja päivänä, jona kuolen, ja päivänä, jona minut herätetään henkiin.” Tällainen oli todellakin Jeesus, Marian poika, jota he epäilivät. (19:33)

Jakeessa 3:55 ”minä otan sinut” tarkoittaa Jeesuksen kuolemaa. Jakeen 19:33 kuvaus Jeesuksen kuolemasta on puolestaan samanlainen kuin kuvaus Johannes Kastajan kuolemasta aiemmassa jakeessa 19:15. Näin ollen: jos Koraanissa ei olisi jaetta 4:157, ei olisi mitään epäselvää siinä, että Jeesus kuoli. Mystisellä tavalla 4:157 on paikallaan yksin, ilman selitystä traditiossa ja aiheuttaen hankaluuksia sille kysymykselle miten Jeesus oikeastaan kuoli. Kaikesta tästä huolimatta, tämän jakeen 40 arabiankielistä sanaa — jotka on kirjoitettu 600 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen(!) — on ainoa syy muslimeille kieltää Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus.

(4) Lukijan on tässä kohden hyvä tiedostaa, että tällainen väite perustuu lopulta muslimien ennakko-oletukseen, jonka mukaan Jumalan profeetta ei voi koskaan kokea näin häpeällistä kuolemaa. Argumentti on siis seuraava:

  • Todellinen profeetta ei voi koskaan kokea häpeällistä kuolemaa
  • Jeesus oli todellinen profeetta
  • Niinpä Jeesus ei kokenut häpeällistä kuolemaa ristillä.

Stephen Neil  selittää tätä asiaa näin:

On mahdotonta, että Jumala antaisi tällaisen palkkion lähetystehtäväänsä täyttämässä olleelle profeetalle. Olisi hänen oikeamielisyyttään vastaan, että hän sallisi syyttömän miehen kärsiä toisten puolesta. Olisi hänen kaikkivaltiuttaan vastaan, ettei hän pystyisi pelastamaan vaarassa olevaa profeettaansa. Siksi Jeesus ei voinut jäädä avuttomana vihollistensa käsiin. (Neil 1971, 84)

Muslimit siis kieltävät Jeesuksen ristiinnaulitsemisen filosofisista/teologisista syistä. Mutta kysymys kuuluu: mikä on tämän väitteen historiallinen painoarvo? Juuri tämä kohta tarvitsee tarkempaa analyysiä.

(5) Tässä kohden ei ole juuri väliä sillä, onko lukija kristitty, muslimi, ateisti, agnostikko, laihialainen tai ”joku muu”. Tosiasia on se, että Jeesus Nasaretilaisen ristiinnaulitseminen pääsiäisenä vuonna 30 on varma historiallinen fakta. Se on osa tapahtunutta historiaa. Se muutti historiaa. Se oli historiallinen tapahtuma.

Vaikka monia Uuden testamentin tekstikohtia on tunnetusti epäilty skeptikoiden työpöydillä ahkerasti, vakavastiotettavassa tutkimuksessa Jeesuksen ristiinnaulitsemista ei ole koskaan epäilty. Uuden testamentin tutkija Timo Eskola tiivistää:

Aino asia, jota ei ole koskaan asetettu radikaaleissakaan tulkinnoissa kyseenalaiseksi, on Jeesuksen kuolema ristillä. (Eskola 2011, 172)

Jopa John Dominic Crossan, joka tunnetaan melko skeptisenä Uuden testamentin tutkijana, on todennut näin:

Ei ole pienintäkään epäilystä siitä tosiasiasta, että Jeesus ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen valvonnan alaisena. (Crossan 1991, 375)

Syy tähän on melko yksinkertainen: Jeesuksen ristinkuolema on vahvistettu niin monessa itsenäisessä historiallisessa lähteessä. Tässä kohden on ehkä syytä selittää mitä tarkoitetaan itsenäisellä lähteellä.

Kuvittele, että Maija menee grillikioskille. Hänen edessään seisoo kaksi paikallista ja tunnettua miestä, jotka alkavat tappelemaan. Pian toinen viedään paikalta pois ambulanssilla. Samoihin aikoihin Matti ajaa ohi vanhalla Opelilla ja näkee kuka laitetaan ambulanssin kyytiin. Hän kuulee jotain aiemmasta nujakasta. Kun tunnin päästä Maija ja Matti saapuvat erikseen ja eri aikaan samaan osoitteeseen, he kertovat siellä oleville mitä krillillä tapahtui. Tässä tapauksessa kuulijoilla on käsissään kaksi itsenäistä lähdettä, koska Matti näki itsenäisesti saman asian kuin Maija, eikä Matti saanut tietoa Maijalta. Historiantutkimuksessa useamman itsenäisen lähteen olemassaolo on aina kultaa kalliimpaa, koska silloin voidaan suuremmalla varmuudella olla todellisen tapahtuman jäljillä. Mainittakoon, että antiikin historian kohdalla monen asian kohdalla asioita tiedetään, koska tutkijoilla on käsissä yksi ainoa lähde, joskus harvoin kaksi.

Mutta miten Jeesuksen ristinkuolema selviää, kun alamme vaatia itsenäisiä historiallisia lähteitä sen tueksi? Erityisen hyvin!

En mene asiaan kovin syvälle, koska en halua täyttää tekstiä lukemattomilla jaeviittauksilla. Jeesuksen ristinkuolema vahvistetaan itsenäisesti ainakin (a) synoptisissa evankeliumeissa (=Matteus, Markus, Luukas), (b) Johanneksen evankeliumissa, (c) Apostolien teoissa, (d) Paavalin kirjeissä, (e) Heprealaiskirjeessä, (f) 1. Pietarin kirjeessä, (g) Ilmestyskirjassa, (h) varhaisissa juutalaisissa traditioissa, (i) Lukianos Samosatalaisen teoksessa Peregrinoksen polttoitsemurha, kuten myös (j) juutalaisen historioitsijan Josefuksen ja (k) roomalaisen historioitsija Tacituksen teoksissa. Paavalin kohdalla pullat ovat itse asiassa varsin hyvin uunissa, koska traditio Jeesuksen kuolemasta on syntynyt jo vain muutaman kuukauden kuluessa Jeesuksen kuolemasta (1. Kor. 15:3-8) – joka on miltei ennennäkemättömän varhainen traditio antiikin historiassa. Koska kaksi viimeksimainittua lähdettä – Josefus ja Tacitus – ovat Uuden testamentin ulkopuolisia kirjoittajia, sanon heistä muutaman sanan.

(5a) Juutalainen Josefus

Josef bar Matthias, joka tunnetaan myöhemmin nimellä Josefus, syntyi ylhäiseen pappisperheeseen vuonna 37. Hän oli mukana juutalaisten sodassa roomalaisia vastaan, joka puhkesi vuonna 66 ja joka päättyi Jerusalemin totaaliseen tuhoon vuonna 70. Josefus päätyi monimutkaisen tapahtumasarjan seurauksena keisarin kaverina Roomaan, jossa hän kirjoitti neljä tärkeää teosta. Juutalaisten muinaishistoria -teos tuli valmiiksi vuosien 93-94 paikkeilla. Sen lisäksi, että Josefus mainitsee Johannes Kastajan teloituksen ja Jaakobin, Jeesuksen veljen, hän mainitsee yksityiskohtia Jeesuksesta, joka oli lopulta tapettu ristiinnaulitsemalla Pontius Pilatuksen käskystä (18:63-64).

(5b) Roomalainen Tacitus

Roomalainen Cornelius Tacitus eli vuosina 56-118 jKr. Hän toimi Aasian prokonsulina vuosina 112-113. Häntä pidetään hyvin yleisesti yhtenä parhaana antiikin ajan historioitsijoista. Hän on esimerkiksi kaikkein olennaisin lähde, kun haluamme tietää Rooman valtakunnan varhaisista vaiheista. Tacitus kirjoitti kaksi merkittävää teosta: Keisarillisen Rooman historia (lat. “Annales”) ja “Taistelu keisarivallasta” (lat. “Historiae”). Kirjoittaessaan Rooman tulipalosta (joka tapahtui vuonna 64) ja sitä seuranneista tapahtumista, Tacitus antaa erittäin tärkeän historiallisen lausunnon:

Mutta ihmisapu, keisarin lahjoitukset tai jumalien lepyttely eivät pystyneet hälventämään ikäviä huhupuheita jotka väittivät, että tulipalo oli tahallisesti sytytetty. Lopettaakseen nämä puheet Nero teki syntipukeiksi kansan kristityksi nimittämät, rikostensa takia vihatut henkilöt, ja rankaisi heitä valikoiduin kidutuksin. Nimitys oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloittanut Tiberiuksen aikana. Turmiollinen taikausko talttui hetkeksi mutta levisi sitten uudelleen, ei ainoastaan Juudeaan, jossa paha oli saanut alkunsa, vaan jopa Roomaankin. Kaikki inhottava ja hävettävä näet kerääntyy tänne ja viihtyy täällä. (Keisarillisen Rooman historia 15:44)

Tacitus, joka vihasi kristinuskoa, viittaa tässä hyvin yleiseen tietoon siitä, että Pontius Pilatus teloitutti Kristuksen Juudeassa. Näin ollen meillä on kaksi erityisen tärkeää, hyvää ja varhaista historiallista lähdettä, jotka vahvistavat Jeesuksen kuolleen ristillä.

(6) Kaikkien 1. Korinttilaiskirjettä lukeneiden pitäisi myös ymmärtää miten hankala teologinen kokonaisuus syntyi, kun apostolit julistivat nimenomaan ristiinnaulittua Messiasta. Lähteitä tutkimalla me joudumme päättelemään, että kukaan ei koskaan olisi keksinyt ristiinnaulittua Messiasta! Kukaan ei odottanut ristiinnaulittua Messiasta. Kun se tapahtui, sen sanoman julistaminen oli hankalaa ja se maksoi.

(7) Lopuksi johdonmukaisuuden nimessä on mainittava, että jos me kieltäisimme Jeesuksen ristinkuoleman kaiken tämän historiallisen aineiston edessä, me joutuisimme käytännössä heittämään roskikseen kaikki tietomme antiikin ajan maailmasta. Näin siitä yksinkertaisesta syystä, että miltei kaikki mitä me tiedämme antiikin ajan maailmasta perustuu laskennallisesti ottaen harvempiin historiallisiin lähteisiin.

Johtopäätös

Todellinen kysymys ei lopulta ole kuoliko Jeesus ristillä. Kuten kunnioitettu Uuden testamentin tutkija James Dunn (2003, 784) huomauttaa, todellinen kysymys on “miksi Jeesus kuoli ristillä?”. Jos asia esitetään toisessa muodossa, voimme sanoa näin: historioitsijat voivat halutessaan kyseenalaistaa Jeesuksen ristinkuoleman teologisen merkityksen (eli sen, että se hoiti ihmiskunnan syntikysymyksen), mutta he eivät kyseenalaista Jeesuksen ristinkuoleman historiallisuutta (Groothuis 2011, 607).

Tämä on asia, joka repii Koraaniin ammottavan historiallisen repeämän. Koraani on historiallisen todistusaineiston mukaan auttamatta väärässä esittäessään teologisen väitteen, jonka mukaan Jeesus ei olisi kuollut ristillä. Mutta juuri näin kävi.

Janne Saarela, nuorisopastori

Viitteet

  1. Tarkemmin sanottuna muslimit kieltävät tässä tapauksessa kolme erilaista asiaa. (1) He kieltävät historiallisesti sen, että Jeesus olisi koskaan kuollut ristillä. (2) He kieltävät Jeesuksen ristinkuoleman moraalisella tasolla eli he eivät voi pitää sitä mahdollisena edes teoriassa: profeetta ei voi kokea tällaista kohtaloa. (3) Muslimit kieltävät ristinkuoleman opillisen välttämättömyyden. Koska ihminen ei tarvitse pelastusta synneistään, kenenkään ei tarvitse kuolla hänen puolestaan. Jokainen on vastuussa itsestään, ristin sovitusta ei tarvita. (Sproul & Saleeb 2010, 63-64.)

 

Pöydällä ollutta kirjallisuutta:

Crossan, John. Dominic. 1991. The Historical Jesus: The Life of a Mediterranean Jewish Peasant. San Francisco: Harper San Francisco.

Dunn, James D. G. 2003. Jesus Remembered. Christianity in the Making, Volume 1. Grand Rapids: Eerdmans.

Eskola, Timo. 2011. Uuden testamentin narratiivinen teologia. Kauniainen: PerusSanoma.

Geisler, Norman L. & Saleeb, Abdul. 2002. Answering Islam: The Crescent in Light of the Cross. 2. painos. Grand Rapids: Baker Books. 

Groothuis, Douglas. 2011. Christian Apologetics. A Comperehensive Case for Biblical Faith. Downers Grove, IL: IVP Academic / Nottingham England: Apollos.

Hämeen-Anttila, Jaakko.

  • 1997. Johdatus Koraaniin. Helsinki: Gaudeamus.
  • 2004. Islamin käsikirja. Helsinki: Otava.

Keisarillisen Rooman historia. Annales. Latinan kielestä suomentanut Iiro Kajanto. Helsinki: Werner Söderström.

Koraani. Kääntänyt Jaakko Hämeen-Anttila 2015. Helsinki: Basam Books.

Neil, Stephen. 1971. Kristillinen usko ja muut uskonnot. Suom. Leena Brummer. Suomen Lähetysseura.

“Peregrinoksen polttoitsemurha.” Teoksessa Lukianos: Jumalatarten kauneuskilpailu ja muita satiireja. 1983. Kreikan kielestä suomentanut Kaarle Hirvonen. Kustannus Oy Littera.

Qureshi, Nabeel. 2015. Etsin Allahia löysin Jeesuksen. Suom. Kirsi Nisula. Kauniainen: PerusSanoma. (Osa 8.)

Sproul, R. C. & Saleeb, Abdul. 2010. Muslimien ja kristittyjen Jumala. Suom. Anne Leu. Kauniainen: PerusSanoma.

The Works of Josefus. 1996. [1987.] 12. painos. New Updated Edition. Translation William Whiston. Hendrickson Publishers.

White, James. R. 2013. What Every Christian Needs to Know About the Qur’an. Minnesota: Bethany House Publishers. (Luvut 10 & 11.)

Janne Saarela

Janne Saarela on Vammalan helluntaiseurakunnan uusi seurakuntapastori. Koulutukseltaan hän on teologi: B.A. in Theology and Ministry (Iso Kirja / University of Wales) 2013; M.A. in Theological Studies (Regent College, Canada), 2019.

Tällä artikkelilla on 2 kommenttia

  1. tietäjä

    Kirjoituksessasi yhdistät ja tulkitset asioita perin kummallisella tavalla: ensinnäkin islamin opetusten mukaan Jeesus nimenomaan ei ole kuollut vaan odottaa paluuta maanpäälliseen elämään Jumalan luona. Tulkintasi jakeesta 3:55 ”minä otan sinut” tarkoittavan Jeesuksen kuolemaa taitaa olla yksinomaan oma väkinäinen tulkintasi sillä kohtaan sellaisen tulkinnan asiasta ensimmäistä kertaa.

    Toinen lainaamasi jae vielä vahvistaa sen ettei Jeesus kuollut ristillä sillä siinä käytetty sana ”kuolen” viittaa tulevaan, ja kun Koraanin ilmestys on tapahtunut satoja vuosia myöhemmin kuin Jeesuksen väitetty ristiinnaulitseminen niin se tarkoittaa sitä ettei hän tullut surmatuksi silloin.
    ”Rauha minulle [Jeesukselle] päivänä, jona synnyin, ja päivänä, jona kuolen, ja päivänä, jona minut herätetään henkiin.” Tällainen oli todellakin Jeesus, Marian poika, jota he epäilivät. (19:33)

    Kohdassa (5) esität väitteesi ristiinnaulitsemisesta historiallisena faktana vedoten itsenäisiin lähteisiin vaikka Koraanissa on painotettu nimenomaan että silloin paikallaolijoista vain harhaisesti näytti siltä eivätkä he tiedä mistä puhuvat väittäessään niin. Tämän tapahtuman väärään tulkintaan kaikki mainitsemasi ”itsenäiset” lähteet perustuvat, joten ei ole väliä vaikka lähteitä oli satakertaisesti kun perustuvat samaan harhaluuloon. Eli he uskoivat aidosti Jeesuksen surmaamiseen loppuun asti, minkä Koraani osoittaa vääräksi tiedoksi ja todellisuudessa Allah on ottanut profeetta Jeesuksen luokseen.

    Suosittelen lukemaan vielä uudestaan tarkasti ja usemman kerran osuvasti lainaamasi Koraanin jakeen:
    ”Ne, jotka kiistelevät Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he vain arvailevat. Eivät he tosiaan häntä tappaneet, vaan Jumala korotti hänet luokseen.” (4:157-158.)

    Tässä syy minkä takia Koraani kieltää lyhyesti ja yksiselitteisesti ristiinnaulitsemisen jotta siitä ei synny muslimeille kiistelyn aihetta. Tällä viitataan sopivasti myös jatkuvaan monologiseen kiistelyyn totuudenvastaisesti asiasta johon myös tämä kirjoituksesi kuuluu kuten kaikki muut vakuuttelut Jeesuksen surmaamisesta ristillä.

    Hyvää talven jatkoa!

    1. Janne Saarela

      Hei ikuisen totuuden tietäjä! Kyseenalaistat siis otsikon ”Kuoliko Jeesus ristillä?” otsikon pointin numero 3. Islam ei ole yksimielinen siitä mitä Jeesukselle tapahtui. Ahmadiyya-muslimit uskovat, että Jeesus todella kuoli Intiassa, ja että hänen hautansa on edelleen siellä. Jos nimiä heitetään, niin Muhammad Asad on yksi niistä, jotka uskovat Koraanin todella sanovan, että Jeesus kuoli. Aihe on debatoitu, kuten tämä käsittely osoittaa: https://en.wikipedia.org/wiki/Islamic_views_on_Jesus%27_death . Joka tapauksessa, tällä ei ole juurikaan väliä pääväitteeni osalta, koska Koraanin tietolähde on valovuoden verran kyseenalaisempi kuin Uuden testamentin sisältämät lähteet.

      Mitä tulee kolmanteen kappaleeseesi, jossa syytät minua siitä miten pyrin käyttämään itsenäisiä historiallisia lähteitä, niin jos me seuraisimme sinun metodiasi, silloin koko historiantutkimus romahtaisi. Me siis (a) tiedämme, että Jeesuksen kuolema perustuu vain harhaluuloon ja (b) me tiedämme tämän, koska 600-luvun Koraani väittää näin, joten (c) me emme usko mitään lähteitä huolimatta siitä, että ne ovat 500 vuotta vanhempia ja niitä on kasapäin. Oma uskoni tämän argumentin kestävyyteen on heikko. Ongelmia on toki muitakin, kuten se suurempi kuva mitä UT sanoo Jeesuksen hautaamisesta, ylösnousemuksesta ja ylösnousemusilmestyksistä. Olen käsitellyt näitä aiheita kohtuu kattavasti seurakuntamme YouTube-kanavalla ”Ajatuksia ylösnousemuksesta” -sarjassa. En keksi ainoatakaan hyvää syytä seurata näissä asioissa Koraania.

      Hyvää kevään jatkoa!

Vastaa käyttäjälle Janne Saarela Peruuta vastaus