35 tuli mittariin. Iso luku. Vaikka se ei ole edes pyöreä luku, huomasin jotain: mieleeni hiipi jostain ajatus, että puolivälipiste on saavutettu. En silti oikeasti usko, että tästä eteenpäin mennään jyrkkää, liukasta alamäkeä kohti sitä ainoaa asiaa, joka (verojen maksamisen ohella) on kuulemma elämässä varmaa. Päinvastoin, monella tavalla tuntuu, että elämä on vasta alkanut. Aion elää juuri niin pitkään kuin Jumala tahtoo ja antaa minun täällä maan päällä mesota. Mutta jäin miettimään sitä. Mistä, ja minkä takia minulle tuli tällainen olo?
“Your three score and ten”
Englannissa saattaa kuulla termin ”three score and ten”. ’Score’ tarkoittaa 20, eli koko termi tarkoittaa lukua 70. Tätä termiä käytetään joskus, kun puhutaan ihmisen elämästä osana suurempaa kokonaisuutta, yhtenä pilkkuna jatkuvassa aikavanassa. Siitä on tullut tavallaan synonyymi eliniälle. Jos ihminen kuolee vaikka 74-vuotiaana, joku saattaa kuullessaan tästä sanoa – ikään kuin lohdutukseksi ja positiivisena asiana – että hän sentään ylitti oman ”three score and ten” lukemansa. Tämän ajattelutavan mukaan oli siis tavallaan jo odotettua, että 74-vuotias siirtyi tuonpuoleiseen. Olen ilmeisesti kuullut tämän tyyppisiä lausahduksia useammankin kerran – jostainhan se 70 vuotta minun mieleeni ilmestyi. Ja koska termi tarkoittaa – tai on ainakin joskus tarkoittanut – elinikää, se sisältää väistämättä tietynlaisen oletuksen: eliniän ’kuuluu’ olla 70 vuotta. Sen iän ylittävät ovat saavuttaneet jotain epätavallista. Siihen tähdätään. Se on jonkinlainen mittapuu. [Vanhan numeraalisen termin käyttö elinikään viitaten juurtaakin itse asiassa Raamatusta, Ps. 90 – kts. linkki alla*]
Mistä minut on tehty?
Tämä sai minut pohtimaan näkemyksiäni ja ajatusmaailmaani laajemmin. Näistä 35 vuodesta noin 20 olen asunut Englannissa. En ainoastaan asunut, vaan elänyt; ei nimittäin ole kyse vain asuinpaikasta, vaan kokemuksista. Kaikesta mitä aistit ottavat vastaan, järki prosessoi, muisti säilyttää ja tunteet peilaavat. Kielestä, ihmisistä, sukulaisista, ystävistä – hymyistä, konflikteista, huumorintajusta, sarkasmista. Kaikenlaista… Koulupuku. Enid Blytonin kirjat. Mummo ja hänen kotinsa lähellä merenrantaa. Kadut, autot, liikenne. Kuumat kosteat kesähelteet ja rannikon tuuli. Lukemattomat teekupposet erilaisten ihmisten kanssa. Koulumatkat painavan repun kanssa, sama iso mäki puolelta toiselle (eli kirjaimellisesti ylämäkeä molempiin suuntiin!). Ensimmäinen autoni 17-vuotiaana. Opiskeluajan juna- ja metromatkat yliopistolle. Pitkät työpäivät Lontoon liikenteessä. Listaa ei millään saa tyhjentäväksi – moni oleellinen asia on jäänyt muistin sopukoihin, syvälle alitajuntaan, eikä niitä edes muistaisi jos yrittäisi. Ne vain ovat osa ’minuuttani’.
Englishman in Sastamala
Kyllä, olen siis asunut Englannissa. Se ei kuitenkaan ollut minulle vain asuinpaikka; se oli identiteettiä muodostava kokonaisuus. Ne vuodet, 8-vuotiaasta aikuisuuteen, olivat ilmeisesti formatiivisesti elämäni tärkeimpiä vuosia. Niinä vuosina tapahtui suurin kehitys ajatusmaailmassani, sosiaalisissa taidoissani, maailmankuvassani, käsityksessäni seurakunnasta ja kristinuskosta… oikeastaan kaikessa.
Laulaja Sting lauloi joskus kauan sitten erilaisuudestaan uudessa paikassa kappaleessa ”Englishman in New York”. Sting, I know the feeling… ”I’m an alien, I’m a legal alien – I’m an Englishman in Sastamala.”** Miksi pohdiskelen tätä kaikkea julkisesti seurakunnan blogipalstalla? Koska tämä kaikki liittyy mielestäni erottamattomasti seurakuntaan ja sen toimintaan.
Seurakuntalaiset eivät kaikki ole samanlaisia!
Meillä jokaisella on samanlainen lista, täytetty hyvin erilaisilla asioilla. Joskus käy niin, että jaamme elämämme sellaisten henkilöiden kanssa, joiden listat ovat aikalailla samannäköisiä kuin omamme. Sellaiset ihmiset ehkä ymmärtävät meitä, meidän näkökulmiamme ja meidän arvojamme helpommin kuin joku muu. Joskus taas elämä on täynnä ihmisiä joilla on aivan erinäköinen lista. Sellaisen ihmisen näkökulma voi olla meistä tosi kummallinen… Tällä kaikella on siis selvä, suora vaikutus seurakuntakulttuuriin. Kristillisessä mediassa puhutaan joskus seurakuntakulttuurista ikään kuin muusta erillään olevasta asiasta, mutta jokaisella seurakunnan penkissä istuvalla ihmisellä on oma ’listansa’. Jokaisella on omat kokemuksensa takanaan. Jokainen myös elää juuri nyt keskellä tietynlaista kulttuuria, ja tämänhetkiset kulttuurimme voivat poiketa hyvinkin paljon toisistaan.
Raamatun opetus ja kulttuurikysymykset
Meistä jokainen on siis erilainen ja peilaa maailmaa oman ’listansa’ kautta. Se on osa elämän rikkautta. Tämä näkyy myös meidän käsityksessämme Raamatun opetuksista ja siitä, miten seurakunnan tulisi pyöriä ja miten uskovan tulisi toimia. Paljon on puhuttu siitä, että subjektiivista näkökulmaa (sitä, mitä ihminen kokee) ei voi käyttää perusteluna Raamatun selkeiden linjoiden laimentamiseen. Ei voi siitäkään huolimatta vaikka nykyään tuntuu, että kaikki peilataan vain (tai ainakin ensisijaisesti) oman kokemuksen kautta. Ihmisen syntinen luonnehan sotii Jumalaa vastaan, joten oma kokemus ei yksin riitä moraalisena mittapuuna. On monta käytännön asiaa joista uskovat riitelevät keskenään. Päällimmäisenä mieleen tulee mm. ylistys, musiikki yleensä, sekä alkoholin käyttö. Kristillisessä mediassakin näkee toistuvasti aiheita, joista väännetään kättä – eikä edes ainoastaan mielipidepalstalla, vaan myös muissa kirjoituksissa. Sitä on surullista seurata, varsinkin silloin kun ihmiset oikein suuttuvat… Hiljattain henkilöä, joka minusta oli raamatullisessa käsityksessään oikeassa, haukuttiin erään julkaisun mielipidepalstalla käärmeeksi, jonka kaltaisten opetusta ei tulisi kuunnella. Raamatullisia perusteluita haukkumiselle ei kuitenkaan esitetty, eikä niitä mielestäni liioin olisi löytynytkään.
Ainoa absoluutti
Olen joskus kuullut uskovien sanovan jostain (aika selkeästä) asiasta, että ”niin, Raamatussa kyllä sanoo noin, mutta minä en oikein koe asiaa niin.” Ai jaa… Tuota… Miten tuohon vastaisi? Subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan muuta totuutta. Vaikka kuinka olisit eri mieltä. Sama periaate pätee kuitenkin myös siinä, kun julistaa jonkun toisen näkökulman vääräksi, tai jopa ei-kristilliseksi, puhtaasti oman näkökulmansa perusteella ja Raamatusta irrallaan. Siinä ikään kuin julistaa, että MINÄ olen tämän asian oivaltanut oikein, SINÄ et. Joskus tällaisen äänekkään, jopa vihaisen julistuksen jälkeen lähdetään ovet paukkuen, ennen kuin toinen ehtii edes vastata mitään! Eräs pastori sanoi hyvin, että olet vaarallisilla vesillä puhuessasi auktoriteetilla aiheesta, josta Raamattu on hiljaa. Jos Raamattu ei tue sitä, mistä tiedät, että juuri sinun näkemyksesi on se oikea? Ja oletko varma, ettet perusta omaa näkemystäsi oman ’listasi’ varaan – siihen mitä olet kuullut, mitä vanhemmat opettivat, mitä koulussa sanottiin, mitä ’ollaan aina tehty’, mitä itse koet – enemmän kuin Jumalan Sanaan? Me olemme erilaisia. Erilainen ei ole sama kuin väärä. Uskovina meidän ainoa absoluuttimme on Jumalan Sana. Älkäämme tehkö mielipiteistä ja makuasioista oppeja! — Tämä syvällinen pohtiminen oli tietenkin väsyttävää. Onhan ikääkin jo kertynyt; ei sitä jaksa niin kuin nuorena. Time for a cup of tea. Siunausta kaikille! Steven
* http://www.phrases.org.uk/meanings/380400.html
** Vapaasti käännettynä ”Olen muukalainen, olen laillinen muukalainen – olen englantilainen Sastamalassa”. ”Alien” tarkoittaa myös vierasta ja termi ”illegal alien” tarkoittaa laittomasti maassa oleskelevaa henkilöä. Sting on siis termiä mukaillut viitatakseen siihen, että vaikka on laillisena maassa (”legal”) hän on kuitenkin vieras, muukalainen.
