LUVUT 40-48
Edellisessä tekstissä kävimme läpi tekstiä, jossa Herran käsi laskeutui profeetan päälle ja hänet vietiin Hengessä laaksoon, joka oli täynnä kuivia luita. Nyt, luvussa 40, Herran käsi laskeutuu jälleen profeetan päälle ja hänet siirretään näyssä Israelin maahan, hyvin korkealle vuorelle (oletettavasti Jerusalem/Siion). Siellä häntä odottaa taivaallinen opas, jolla on kädessään sekä mittanauha, jolla voi mitata pidempiä matkoja että 3 metriä pitkä mittakeppi, jolla voi mitata lyhyempiä etäisyyksiä. Itse asiassa näissä luvuissa lienee enemmän asioiden mittaamista kuin muualla Raamatussa yhteensä!
On kulunut 20 vuotta siitä, kun Hesekiel sai kutsun profeetaksi ja 14 vuotta siitä, kun Jerusalemin temppeli hakattiin maan tasalle. Näin ollen vuosi on 573 eKr. ja Hesekiel on 50-vuotias. Mutta huomaa, tässä näyssä Hesekiel näkee kaupungin, joka on jo valmiiksi rakennettuna korkealle vuorelle! Samalla tavalla kuin luvuissa 8-11 profeetalla oli näyssään mukana opas, joka näytti hänelle paikkoja Jerusalemissa, nyt hänellä on taas opas, joka osoittaa tarkasti erityisesti sen millainen temppelialue tällä vuorella on.
Luvut 40-48 ovat raskasta luettavaa. Siksi on tärkeä ymmärtää selkeästi se, mikä on tämän pitkän tekstin iso sanoma. Tässä se tulee: lukujen 40-48 iso tarkoitus eli pääteema on kuvata Jumalan paluu kansansa keskuuteen. Kaikki muu liittyy tähän päätapahtumaan. Koska Jumala palaa lopullisesti ja peruuttamattomasti kansansa keskuuteen, tarvitaan välttämättä (a) uusi/uudistettu temppeli, (b) uusi/uudistettu uhrisysteemi ja (c) uudistettu Israelin maa, jossa yhteenkootut 12 Israelin heimoa voivat asua rauhassa. Olisi hullua lähteä käymään tekstiä läpi jae jakeelta, joten me teemme luvuista vain muutamia päähuomioita. Isossa mittakaavassa luvut voidaan jakaa kolmeen osuuteen (olen pyöristellyt jaotusta asian helpottamiseksi):
- TEMPPELI (Luvut 40-43) —> Jumala palaa takaisin puhdistettuun temppeliin.
- UHRISYSTEEMI (Luvut 44-46) —> Kansan on jälleen voitava elää Jumalan läheisyydessä kuuliaisena.
- MAAN JAKAMINEN (Luvut 47-48) —> Uskottoman kansan tulee palata pakkosiirtolaisuudesta ja elää uskollisena rauhallista aikaa luvatussa ja parannetussa maassa.
Tässä kohtaa on sanottava yksi tärkeä asia. Kaava, jota nämä luvut seuraavat, on täysin tuttu jo Mooseksen kirjoista. 2. Mooseksen kirjan luvut 25-40 kuvaavat sitä miten kansa valmistaa ilmestysmajan niin, että Jumala voi lopulta täyttää sen läsnäolollaan ja elää kansansa keskuudessa. Sitten 3. Mooseksen kirja ja osa 4. Mooseksen kirjasta kuvaa sitä mitä kansan tulee tehdä, että se voi elää Jumalan läsnäolossa. Lopulta 4. Mooseksen kirjan luvut 34-35 kuvaavat sitä millä tavalla 12 heimoa tulisivat asettumaan Israelin maahan ja mitkä olisivat sen rajat. Juuri tästä Hesekiel 40-48 on kysymys eli logiikka on täysin sama kuin Mooseksen kirjoissa.
MITÄ HESEKIEL NÄKEE?
Me tarvitsemme avuksemme kuvia, jotta voisimme paremmin ymmärtää mitä Hesekiel oikeastaan näkee.
Hesekielin matka alkaa uloimmalta muurilta tässä 250m leveällä neliömäisellä alueella. Muurit ovat 3m paksut ja 3m korkeat, mutta niiden tarkoitus ei ole suojella temppelialuetta ulkopuoliselta viholliselta (ne on jo tuhottu luvuissa 38-39), vaan epäpuhtaudelta. Pappien tehtävä on varmistaa, että mitään epäpyhää ei enää pääse sisälle eli luvuissa 8-11 kuvattu hirvittävä epäjumalanpalvonta ei enää tule toistumaan. Olennaista on huomata se, että Hesekielin matka kulkee ulkoa-sisään ja mitä lähemmäs hän tulee temppelin kaikkeinpyhimpää, hän joutuu kävellä portaita yhä korkeammalle, koska paikan pyhyys kasvaa. Käytännössä luvut 40-42 ovat vain valmistelua: niin hieno kuin tämä temppeli onkaan, se on selvästi tyhjä eli Jumalan läsnäolo ei ole vielä palannut temppeliin. Luku 42 päättyy siihen, että Hesekiel on palannut takaisin lähtöpaikkaansa eli temppelialueen itäportille. Toisin sanoen jakeet 43:10-11 toimivat inclusiona jakeille 40:3-4; 43:12 on puolestaan johdanto seuraavaan aiheeseen.
Luku 43 kuvaa lukujen huippukohdan: Jumala, joka oli poistunut temppelistä itään, palaa nyt takaisin valtavalla ryminällä! Käytännössä luvut 40-42 kuvaavat temppelialueen, mutta vasta luvussa 43 päästään kunnolla asiaan, koska siinä kuvataan Jumalan kavodin palaaminen kaikkeinpyhimpään. Teksti on niin hyvä, että me luemme jakeet 43:1-5:
Sitten hän kuljetti minut portille — sille portille, joka antoi itää kohden. Ja katso: Israelin Jumalan kunnia tuli idästä päin. Sen kohina oli niinkuin paljojen vetten kohina, ja maa kirkastui hänen kunniastansa. Ja näky, jonka minä näin, oli samanlainen kuin se näky, jonka olin nähnyt tullessani hävittämään kaupunkia; samanlaiset olivat näyt kuin se näky, jonka olin nähnyt Kebar-joen varrella. Niin minä lankesin kasvoilleni. Ja Herran kunnia kulki temppeliin sen portin kautta, jonka etupuoli oli itää kohden. Ja henki nosti minut ja vei minut sisempään esipihaan. Ja katso: Herran kunnia täytti temppelin.
Kun Jumala saapuu, koko maa kirkastuu ja se tapahtuu valtavalla melulla! On tärkeä huomata Jumalan palaavan idästä, samasta ilmansuunnasta, johon Hän oli aiemmin temppelistä lähtenyt (11:9, 23): Jumalan paluu tulisi myös olemaan lopullinen, kuten jakeet 44:1-2 osoittavat:
Sitten hän vei minut takaisin pyhäkön ulommalle portille, sille, joka antoi itään päin; mutta se oli suljettu. Niin Herra sanoi minulle: ”Tämä portti on oleva suljettuna: sitä ei saa avata, eikä kenkään saa käydä siitä sisälle, sillä Herra, Israelin Jumala, on käynyt siitä sisälle. Se on oleva suljettu.
Isossa mittakaavassa katsottuna tapahtuu sama asia, joka on tapahtunut Israelin historiassa kahdesti aiemmin: sekä ilmestysmajan (2. Moos. 25-40) että ensimmäisen temppelin (1. Kun. 6-8) valmistuttua Jahven kirkkaus täytti nämä paikat. Nyt kun kirkkaus oli poistunut, Hesekiel näkee miten se palaisi takaisin uuteen temppeliin.
LUVUT 47-48
Ajan säästämisen vuoksi hyppäämme nyt vielä lukuihin 47-48. Luvuissa keskitytään Israelin kansan asumiseen luvatussa maassa. Pakkosiirtolaisuus on ohi ja Jumala on palannut kansansa keskuuteen, ja nyt kansa jaettaisiin uudella tavalla maahan. Tekstissä on kolme isoa painotusta.
- Ensimmäinen painotus on erityisessä joessa, joka tuo siunauksen koko maahan (47:1-12). Luomiskertomus kuvaa miten alkuperäisessä paratiisissa oli joki, joka antoi paikalle elinvoimaa (1. Moos. 2:10-14). Syntiinlankeemuksen tuoma kirous maalle siirtyy nyt pois lopullisesti, kun Jumalan siunauksen virta tuo elämää kaikkialle. Painopiste on kuitenkin nyt vain Israelin maassa.
- Toiseksi teksti korostaa maan asemaa (47:13-48:14, 21-29). Erityisesti teksti korostaa maan kohdalla sitä, että (a) kukin sukukunta tulisi saamaan yhtä suuren osan eli kyse on tasaveroisuudesta (47:14), (b) maassa olisi nyt turvallista asua, (c) myös pakanat saisivat tasaveroisen osuuden maasta (47:22-23) ja (d) Jumala itse asuisi kansan keskellä (kartassa ”reserve”). Erityisesti haluan painottaa kohtaa c, koska Hesekiel tuo vahvasti esiin sen, miten Israeliin liittyneet pakanat ovat samanverosia kuin etniset israelilaiset. Eräs tutkija onkin sanonut tätä yhdeksi Vanhan testamentin radikaaleimmaksi kohdaksi (vrt. Jes. 56:3-8).
- Kolmanneksi teksti korostaa kaiken keskellä olevaa kaupunkia (48:15-20, 30-35), joka on tarkoitettu kaikille sukukunnille tavallisen työnteon jatkumiseksi. Kaupunki on erityinen, koska se on paikka, jossa Jumala itse asuu. Juuri tähän asiaan Hesekielin kirja päättyy: ”Tästä lähtien on kaupungin nimenä oleva ’Herra on täällä’” (48:35).
Päätän lukujen analysoimisen kahteen huomioon.
(1) Ensinnäkin monet tutkijat ovat sitä mieltä, että Hesekielin tekstiä ei tule lukea siten, että se olisi itsessään suora ennustus siitä, että tällainen temppeli tultaisiin konkreettisesti rakentamaan, tai että Israelin heimot tulisivat asumaan maassa juuri tällä tavalla. Tämä on uskottava näkemys seuraavista syistä. (A) Kun toinen temppeli rakennettiin, kukaan ei aikonutkaan seurata Hesekielin kuvaamaa kaavaa. (B) Sanaakaan ei mainita siitä, että tällainen käskettäisiin tekemään; tässä on radikaali ero verrattuna ilmestysmajaa koskeviin rakennusohjeisiin (2. Moos. 25-31). (C) Temppeli-kuva on idealistinen ja jopa väkinäinen eli sen päätarkoitus on painottaa Jumalan ja Hänen kansansa suhteen ennallistamista. Esimerkiksi miltei kaikki mitat annetaan vain horisontaalisesti eli asioiden korkeutta ei mainita. (D) Uuden testamentin tekstit eivät tue ajatusta siitä, että tällainen temppelialue tulisi joskus konkreettisesti nousemaan Israeliin. [Viite 1.]
(2) Toiseksi, tähän lopuksi kannattaa mainita asia, jota emme ehkä juuri koskaan ajattele. Kun Hesekiel näkee näyn tulevasta ennallistamisesta, hän ei puhu sanaakaan Israelin ”taivaaseen menemisestä” tai ”sielun kuolemattomuudesta”. Nämä luvut ovat läpeensä maan tasolla toimivia kuvia eli tulevaa siunattua elämää kuvataan elämänä maan päällä — ei tuolla jossain taivaassa. Vaikka tämä tuntuu ehkä kummalliselta huomiolta, se kannattaa pitää mielessä, koska se on juuri se asia, jota Uuden testamentin kirjoittajatkin painottavat. Siirrymme nyt Uuden testamentin puolelle.
LUKUJEN MERKITYS UUDEN TESTAMENTIN VALOSSA
Tämän päiväinen siirtyminen Vanhan testamentin tekstistä Uuteen testamenttiin on ehkä kaikkein shokeeraavin suhteessa aiempiin teksteihin. Opimme melko selvästi sen, että Hesekielin simppeliltä näyttävät ennustukset tulkitaan Uudessa testamentissa radikaalisti uudelleen, joskin on pidettävä mielessä se, että Hesekielin näkyä ei saa tulkita konkreettisena valokuvana tulevasta. Toisin sanoen, jos me haluamme tietää millä tavalla Hesekielin kirjan tekstit toteutuvat, meidän ei saa lukea päivän lehtiä, vaan Uutta testamenttia. Läpikäytäviä jaejaksoja olisi suuri kasa ja muistutan siitä, että erityisesti Jeremia-tekstissä esiinnostamani pointit tulee pitää mielessä, koska en avaa niitä asioita uudelleen, vaan oletan ne taustalla. Aloitan tiivistämällä oman kantani lainaamalla Hesekielin kirjasta hyvän kommentaarin kirjoittanutta Christopher Wrightia:
Kristityillä ei ole maantieteellistä keskipistettä, ei fyysistä maata tai paikkaa, joka on uskon ja palvonnan keskipiste, koska niin maan, kaupungin kuin temppelinkin teologinen ja hengellinen merkitys on nyt muuttunut siten, että ne toteutuvat Jeesuksessa Kristuksessa ja ne ovat hänen kauttaan kaikkien kansojen saatavilla. Tämän valossa minun tulkintani on se, että kristitty ei voi uskoa Hesekielin näyn konkreettiseen toteutumiseen siinä mielessä, että vielä kerran rakennettaisiin konkreettinen temppeli Jerusalemiin, jonka yhteydessä Palestiinan maantieteellinen muoto muuttuisi radikaalisti siten, että ihmeellinen joki virtaisi Kuolleeseen mereen, koska Uuden testamentin kirjoittajat tulkitsivat näiden ennustusten toteutuvan messiaanisesti Jeesuksessa. (Wright, Ezekiel, 341. )
Annan nyt useamman perustelun sille, miksi Wright on mielestäni oikeassa. Aloitetaan Israelin maasta.
Maa
Hesekielin tekstistä kävi ilmi, että Israelin maalla on suuri merkitys. Kuten Vanha testamentti aina tekee, myös Hesekiel kuvaa uudistetun Israelin maan perintönä, joka annetaan 12 Israelin heimolle (+heihin liittyneille muukalaisille). Laskin, että 1933-käännöksessa sana ”perintöosa” tai ”perintömaa” esiintyy luvuissa 47-48 kokonaista 9 kertaa (47:13, 14, 22[x2], 23; 48:21, 22, 29). Uudessa testamentissa maan teologia muuttuu kuitenkin siten, että Israelin maan merkitys katoaa käytännössä täysin ja katse kiinnittyy koko maailmaan ja/tai tulevaan uudistettuun luomakuntaan, joka tullaan antamaan Jumalan kansalle perinnöksi. Ainakin seuraavat jaejaksot tukevat tätä tulkintaa.
(A) Matteuksen evankeliumin loppu
Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he palvoivat [προσεκύνησαν] häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (28:16-20)
Lähetyskäsky, kyllä. Mutta tekstissä on myös selvä linkki 5. Mooseksen kirjan lukuihin 27-30 ja 31-34. Seuraava taulukko osoittaa mitä Matteus yrittää sanoa:
Matteus antaa ymmärtää, että maan teologia muuttuu. Matteus ei puhu mitään siitä, että Israelin 12 heimoa voisivat asuttaa uudistettua Israelin maata, vaan hän alkaa laajentaa maa-teologiaa siten, että se tarkoittaakin koko maailmaa. Nyt luvattu maa otetaan jälleen haltuun, mutta nyt kyse onkin koko maailmasta, joka vallataan evankeliumin kautta! Tätä tehtävää tehdessä Jeesus lupaa olla omiensa kanssa. Hän on jo aiemmin sanonut ”missä kaksi tai kolme on koolla minun [Jeesuksen] nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (18:20). [Viite 2.] Jumalan läsnäolo on siis jo nyt kansansa keskuudessa, meidän ei tarvitse kokonaisuudessaan odottaa tulevaa aikaa, joskin tämä läsnäolo tulee vielä kerran nousemaan uudelle tasolle.
(B) Paavali Roomalaiskirjeessä
Paavalin tekstit osoittavat, että hän ei enää pitänyt katsettaan Israelin maassa, vaan hänen ajatuksensa olivat jo siirtyneet uudistettuun luomakuntaan, koko maailmaan. Roomalaiskirjeen jakeessa 4:13 Paavali tulkitsee Jumalan Aabrahamille annetun maa-lupauksen uudella tavalla:
Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman [κόσμος], ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.
Mitä Paavalin mukaan Jumala on luvannut Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen perinnöksi? Ei Israelin maata, vaan koko maailman (κόσμος)! [Viite 3.] Luvussa 8 (j. 18-25) hän jatkaa aiheen selittämistä todeten, että kun Jeesus saapuu ja uskovat kokevat ruumiin ylösnousemuksen, samaan aikaan koko luomakunta vapautetaan turmeluksen orjuudesta ja uudistettu luomakunta voi jälleen toimia Jumalan kansan kotina niin, että he voivat hallita sitä. Paavalille tämä on nimenomaan ”perintö”, kuten hän sanoo mm. Kolossalaisille kirjoittaessaan (Kol. 1:12). Paavali ei siis tunne ajatusta Israelin maan jakamisesta 12 heimolle + pakanoille, vaan hän olisi lukenut tämän Hesekielin tekstin siten, että se toteutuu uudistetussa luomakunnassa. Hän sanoo siis saman asian kuin Jeesus Matteuksen evankeliumin lopussa, joskin hän käyttää eri sanoja.
Rautalangasta väänettynä: Mooseksen kirjojen mukaan maa on annettu ”Aabrahamin jälkeläisille” (1. Moos. 13:15; 15:18; 17:8; 24:7), mutta Paavalin mukaan todellisia Aabrahamin jälkeläisiä ovat ne, jotka uskovat Israelin Messiaaseen, Jeesukseen (Gal. 3:29; 4:7). Näistä ja monista muista syistä tunnettu Vanhan testamentin tutkija O. Palmer Robertson kirjoittaa kirjassaan The Israel of God siitä, miten ongelmallista on sanoa, että jotkut voisivat vedota Jumalan lupauksien toteutumiseen Jeesuksen ja hänen seurakuntansa ulkopuolelta. Jumalan lupaukset toteutuvat Kristuksessa ja hänellä on vain yksi ruumis, yksi morsian ja yksi kansa, joka koostuu uskovista juutalaisista ja pakanoista. [Viite 4.] Suomen johtava Ilmestyskirja-tutkija Marko Jauhiainen tiivistää asian hyvin kirjoittaessaan näin:
Maa on aina ollut Jumalan kansan perintöosa. Vanhassa testamentissa ja vanhan liiton aikana tämä perintö viittasi Israelin maahan. Jeesuksen ja uuden liiton myötä tämä perintöosa on kuitenkin laajentunut niin, että se sisältää koko maailman, aivan kuten Jumalan kansakin on käsitteenä laajentunut. Ilmestyskirja on tässä suhteessa samoilla linjoilla muun Uuden testamentin kanssa: uusi maa ja kaikki siihen liittyvät siunaukset ovat Jumalan kansan eli ”voittajien” perintö (21:7). (Aika on nyt – opas Ilmestyskirjan lukemiseen [Itätuuli-Kustannus, 2016], 168. Ks. myös erityisesti Jauhiaisen artikkelit täältä ja täältä.)
Maa-ajatus on siis mennyt Uudessa testamentissa uusiksi. Entä Hesekielin temppeli ja sieltä virtaava joki?
Temppeli & sieltä virtaava joki
Hesekiel käytti paljon mustetta uudenlaisen temppelin ja sieltä pursuavan elävöittävän virran kuvaamiseen. On vaikea kuvitella parempaa Uuden testamentin tekstiä tämän kuvauksen toteutumisen osoittajana kuin Johanneksen evankeliumi. [Viite 5.] Johanneksen mukaan Jeesus on luvattu ja kauan odotettu todellinen temppeli ja tämä tulee evankeliumissa esiin monella tavalla.
Jakeessa 1:14 Johannes kirjoittaa:
Ja Sana tuli lihaksi ja telttaili [ἐσκήνωσεν] meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa [δόξαν], senkaltaista kirkkautta [δόξαν], kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Johannes on halunnut vääntää rautalangasta sen, miten Jeesus ottaa nyt 2. Mooseksen kirjassa kuvatun ilmestysmajan roolin. Käytetty kieli on nimittäin selvästi lainausta 2. Mooseksen kirjan viimeisestä luvusta, jossa kuvataan Jumalan läsnäolon saapuminen juuri valmistuneeseen ilmestysmajaan:
Sitten pilvi peitti ilmestysmajan, ja Herran kirkkaus [δόξης] täytti ilmestysmajan [σκηνή]; eikä Mooses voinut mennä ilmestysmajaan [σκηνὴν], sillä pilvi oli laskeutunut sen päälle, ja Herran kirkkaus [δόξης] täytti asumuksen. (2. Moos. 40:34-35)
Teeman käsittely jatkuu luvussa 2, kun Johannes tulkitsee Jeesuksen temppelissä riehumisen siten, että Jeesus itse on nyt todellinen temppeli. Jeesus käskee juutalaisten hajottamaan maahan tämän temppelin ja Jeesus lupaisi rakentaa sen uudelleen kolmessa päivässä. Se mitä juutalaiset eivät (tietenkään) tajunneet oli se, että Jeesus puhui todellisuudessa omasta ruumiistaan uutena temppelinä (2:19). Luvussa 3 keskustelussaan Nikodemuksen kanssa Jeesus sanoo, että ”jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh. 3:5). Jeesus ei puhu mitään vesikasteesta, vaan hän viittaa Hesekielin luvun 36 lupaukseen tulevasta Israelin uudistamisesta, kun Henki alkaisi toimia uudella tavalla:
Minä otan teidät vieraiden kansojen keskeltä, minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan. Te saatte asua maassa, jonka minä olen isillenne antanut, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne. (Hes. 36:24-28)
Näin ollen ei ole pitäisi olla mitään yllättävää siinä, että luvussa 4 Jeesus lupaa kaivolla samarialaiselle naiselle elävää vettä. Tämä on helppo yhdistää Hesekielin lupaukseen varsinkin, koska Jeesus on jo selvästi viitannut Hesekieliin puhuessaan siitä miten jokaisen tulee syntyä ”vedestä ja Hengestä”. Jeesus myös sanoo naiselle, että nyt ei enää tarvitse riidellä fyysisistä temppeleistä, koska Jumalaa palvottaisiin Hengessä ja totuudessa (4:24). Kaikki tämä on mielenkiintoista, mutta asia menee vieläkin hauskemmaksi, kun saavumme evankeliumin lukuun 7. Jeesus on mukana lehtimajanjuhlilla ja sanoo siellä jotain yllättävää. Muutama sana on kerrottava juhlan taustasta ja sisällöstä.
Lehtimajanjuhla asetettiin jo Mooseksen laissa ja sitä juhlittiin Tishri kuun 15-21 päivät (syys-lokakuu, ks. 3. Moos. 23:33-34; 4. Moos. 29:12-39; Neh. 8:13-18.). Eräs rabbi totesi, että se joka ei ole nähnyt kuuluisaa vedenkantoa suoritettavan lehtimajajuhlan aikana, ei ole nähnyt kunnollista juhlaa. Juhlaan liitettiin jo 1. vuosisadalla monia eskatologisia odotuksia, kuten odotus uudesta exoduksesta ja messiaanisesta ajasta. Juhlan aikana luettiin myös avainjakeita Vanhan testamentin teksteistä. Tärkeä teksti oli Sakarjan kirjan 14 luku. Erityisesti profeetta ennusti ajan, jolloin (a) olisi vain päiväsaikaa ilman yötä, (b) elävät vedet virtaisivat ulos Jerusalemista ja ravitsisi Israelin maan ja (c) kaikki kansat tulisivat ottamaan osaa lehtimajanjuhlaan. Juhlan aikana papit uhrasivat päivittäin erityisen juomauhrin. Pappi otti kultaiseen maljaan vettä Siloan lammikosta ja ylipapin ohjaamana hän kantoi sen nk. vesiportille kuoron laulaessa Hallel-Psalmeja (113-118). Attarille oli asetettu kaksi kulhoa, viinille ja vedelle. Tämän rituaalin aikana luettiin erityisesti kahta VT:n tekstiä: Sakarjan kirjan jaetta 14:8 ja Hesekielin kirjan jakeita 47:1-12, joissa molemmissa painotetaan tulevaa aikaa, jolloin elävät vedet virtaisivat Jerusalemista/temppelistä elävöittäen maan. Kuvittele olevasi seuraamassa tätä rituaalia ja pohtimassa näitä profetioita.
Sitten, aivan puskaan takaa, esiin astuu yhtäkkiä puuseppä Nasaretista:
37. Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: »Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! 38. Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.» 39. Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu. (Joh. 7:37-39)
”Niin kuin Kirjoituksissa sanotaan.” Missä? Selvimmät kandidaatit Jeesuksen VT-viittaukseen ovat Hes. 47:1 ja Sak. 14:8: [Viite 6.]
Mies vei minut takaisin temppelin ovelle, ja minä näin, että perustuksen alta kumpusi vettä. Sitä virtasi purona temppelin itäpäädystä – julkisivuhan oli itään – ja tultuaan esiin lähellä rakennuksen eteläkulmaa puro jatkoi matkaansa alttarin eteläpuolitse itään päin. (Hes. 47:1)
Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet. Puolet niistä juoksee itäiseen mereen, puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä. (Sak. 14:8)
Tunnetun Uuden testamentin tutkija Richard Haysin mukaan tekstin tarkoitus on yksinkertaisesti summata kaksi olennaisinta juhlan aikana luettavaa tekstiä. Lyhyesti sanottuna Jeesus väittää, että uusi luvattu temppeli on nyt täällä ja elävän vesien ennustus toteutuu pian saapuvan Pyhän Hengen työn kautta Jeesuksessa. Hays jatkaa todeten, että ”Jeesuksessa toteutuu kaikki mihin Israelin juhlat ja kultilliset toimitukset tähtäsivät”. [Viite 7.]
Lyhyesti sanottuna: tässä meillä on simppeli Uuden testamentin teksti, jossa Jeesus tulkitsee radikaalisti uudelleen profeettojen lupaaman tulevan aikauden ilmentymän. Sen sijaan, että Jerusalemissa virtaisi konkreettinen vesi uudesta kivitemppelistä, temppeliodotus toteutuu Jeesuksessa, joka on kävelevä temppeli eli Jumalan läsnäolon paikka ja Pyhän Hengen uudistavat työ tuo tämän ”veden” kaikkien niiden saataville, jotka uskovat.
Näin ollen, jos tämä kuva on tulkittu näin radikaalisti uudelleen, meidän ei tule yllättyä siitä, että muutkin kuvat on tulkittu radikaalisti uudelleen. Olemme siis nyt huomanneet, että maa-lupaus on muuttunut koko maailmaksi ja temppeli ja sieltä virtaava vesi täyttyykin mystisellä tavalla Jeesuksessa, joka antaa Pyhän Hengen niille, jotka uskovat häneen. Tähän liittyen raamattuteologi G. K. Beale on todennut, että monet ovat virheellisesti jääneet odottamaan tulevaisuudessa pystytettävää fyysistä temppelirakennelmaa, vaikka meidän tulisi keskittyä siihen, mitä fyysinen temppeli todellisuudessa ennakoi: Kristusta. Tällainen tilanne on verrattavissa mieheen, joka oman vaimonsa sijaan keskittääkin kaiken aikansa ja energiansa vaimosta otettuun valokuvaan. [Viite 8.]
Uusi testamentti ei kuitenkaan jätä asiaa tähän. Siirrymme lopuksi Ilmestyskirjan tekstiin, jossa Hesekielin kuvaus näkyy kirkkaana taustalla, mutta kuitenkin uudelleentulkittuna.
Ilmestyskirja
Ilmestyskirjan kaksi viimeistä lukua (luvut 21-22) päättyy kuvaukseen, jossa taivas ja maa yhdistyvät ja Jumala tulee elämään kansansa keskellä maan päällä ikuisesti. Vaikka olemme kristillisyydessä tottuneet puhumaan siitä miten meidän päämäärämme on taivas, Uusi testamentti opettaa asiasta monivihteisemmin painottamalla uutta taivasta ja uutta maata, joskin sana uudistettu kuvaa paremmin sitä mistä on kysymys. Ihmisiä ei ole tarkoitettu taivaaseen, vaan maan päälle, jossa he voivat elää Jumalan yhteydessä. [Viite 9.]
Hesekielin kirja on monella tavalla vahvasti läsnä Ilmestyskirjan tekstissä ja olisi sula mahdottomuus käsitellä kaikkia olemassaolevia linkkejä. Erään laskentatavan mukaan Uusi testamentti lainaa Hesekielin kirjaa ainakin 65 kertaa ja 48 näistä lainauksista löytyy Ilmestyskirjasta. [Viite 10.] Erityisen selvä linkki Hesekielin kirjan lukuihin 40-48 on Ilmestyskirjan kahdessa viimeisessä luvussa. Samalla tavalla kuin Hesekiel vietiin näyssä korkealle vuorelle, jossa oli temppelialue (40:1-5), Johannes viedään Hengessä korkealle vuorelle, jonne laskeutuu taivaallinen kaupunki, uusi Jerusalem (21:9-10). Ei ole yllätys, että täälläkin tapahtuu mittaamista, joskin mitat saavat aivan uuden ulottuvuuden: kaupunki onkin noin 2500 km joka suuntaan ja sen muuritkin ovat 3m sijasta 70 m paksut! Johannes on siis tulkinnut Hesekielin näyn rajusti uudelleen. Kaupungin muurit kyllä kantavat Israelin 12 heimon nimiä, mutta kapungin perustuksissa onkin kirjoitettuna Jeesuksen 12 apostolin nimet eli kyse on selvästi jatkumosta. Vaikka eroja on monia, kaikkein shokeeravin ero on tässä: siinä kun Hesekiel kuvaa lukukaupalla uutta temppeliä, Johannes sanoo suoraan, että hän ei nähnyt uudessa Jerusalemissa temppeliä lainkaan:
Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. (21:22)
Tämä on melkoinen shokki sille, joka on juuri lukenut tuntikaupalla Hesekielin temppelikuvausta! Miksi Johannes ei näe kaupungissa temppeliä..? Siitä yksinkertaisesta syystä, että paikka itsessään on temppeli. Itse asiassa paikka on temppelin kaikkeinpyhin, koska sitä kuvataan kuutiona samalla tavalla kuin kaikkeinpyhintä Salomon temppelissä (21:16, vrt. 1. Kun. 6:20). Samasta syystä Jumalan nimi on tämän paikan asukkaiden otsassa (22:4): Vanhassa testamentissa ainoa henkilö, joka sai mennä kaikkeinpyhimpään oli ylipappi, joka kantoi Jumalan nimeä otsassaan (2. Moos. 28:36-38). Nyt Johannes kuvaa kaikki uuden luomakunnan asukkaat ylipapin oikeuksilla, jotka saavat nyt olla Jumalan läsnäolossa 24/7! Lisäksi, samasta syystä kaupunki on puhdasta kultaa (21:18), koska kaikkeinpyhin oli vuorattu nimenomaan kullalla (1. Kun. 6:20-22). Johannes ei siis näe temppeliä, koska hän seisoo kaikkeinpyhimmässä, joka on nyt laajentunut koko uudistettuun luomakuntaan. [Viite 11.]
Mutta ei tässä vielä kaikki. Joki, joka virtaa Hesekielin näyssä temppelin sisimmästä, virtaakin Ilmestykirjassa Jumalan ja karitsan valtaistuimesta (22:1). Kun katsomme lukua 22, huomaamme vielä yhden ison eron. Hesekiel näki useita hedelmäpuita, jotka kantoivat kuukausittaista hedelmää. Johannes sen sijaan näkee kaksi elämänpuuta, jotka kantavat kahdettoista hedelmät joka kuukausi ja ne ovat kaikkien kansojen tervehtymiseksi. Toisin sanoen elämän puiden symboliikassa näkyy viittaus sekä Jumalan liittokansaan (”kahdettoista hedelmät”) että muiden kansojen osallisuuteen (”kansojen tervehtymiseksi”). Tämä on konkreettinen ja symbolinen osoitus siitä miten Aabrahamin perheen kautta tuleva siunaus on nyt lopulta saavuttanut koko maailman. Uusi Jerusalem ei ole vain kaupunki — se on luomiskertomuksen paratiisi ennallistettuna.
LOPPUAJATUS
On aika päättää Hesekielin lukujen 40-48 analysoiminen. Mitä me voimme sanoa tiivistyksenä kaikesta siitä mitä olemme katsoneet? Kaksi huomiota.
(1) Ensimmäinen huomio voi kuulostaa radikaalilta, mutta on se on pakko nostaa esiin. Olemme kuulleet miljoonia kertoja väitteen, jonka mukaan Vanhassa testamentissa Jumala lupaa Israelin maan Israelille. Tätä argumenttia monet käyttävät edelleenkin, kun he haluavat oikeuttaa sen, että Israelin nykyinen maa kuuluu vain israelilaisille. Tässä argumentissa on yksi haaste: Hesekiel kuvaa selkeästi tulevaa aikaa, kun Israelin kansaan liittyneet pakanat tulisivat olemaan tasaveroisessa asemassa, kun puhutaan maan perimisestä (47:22-23). Maa ei kuulukaan vain niille, jotka ovat DNA:altaan Aabrahamin jälkeläisiä, vaan myös niille, jotka tähän kansaan ovat liittyneet. Uusi testamentti tekee erittäin selväksi sen, että nyt pakanat ovat tulleet osaksi Jumalan Israelia. Tätä voidaan kuvata oksastamisella (näin Roomalaiskirje), Israelin kansalaisoikeuden kuvaamisella (näin Efesolaiskirje) tai monimutkaisella argumentilla siitä miten Jeesukseen uskovat ovat todellisia Aabrahamin jälkeläisiä (näin Galatalaiskirje). Uusi testamentti kuitenkin osoittaa, että Israelin maa-lupaus on nyt muuttunut suuremmaksi — se on lupaus kokonaisesta maailmasta, jonka Jumalan kansa tulee perimään itselleen. Seuraus? Juutalainen, joka ei ole Jeesus-Messiaan seuraaja, ei voi vedota ainoaankaan Jumalan antamaan lupaukseen, koska ne toteutuvat Kristuksessa (vrt. 2. Kor. 1:20).
(2) Läpikäytyjen tekstien valossa Hesekielin näky toteutuu kahdessa eri hetkessä. (Muista 3 eri tulkintahorisonttia, jotka esitteltiin Jeremian kirjan yhteydessä.) Ensinnäkin Hesekielin näky lähti toteutumaan jo Jeesuksen toiminnassa. On selvää, että temppelistä virtaavat vedet kuvaavat Johanneksen mukaan Pyhän Hengen toimintaa Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Jeesus on temppeli, joka antaa elävää vettä! Nyt seurakunta toimii Jumalan maanpäällisenä temppelinä (aihe jota tässä tekstissä ei kuitenkaan käsitelty). Kuitenkin tulee tapahtumaan vielä yksi toteutuminen ja se on vielä edessä. Me odotamme aikaa, kun Jeesus palaa takaisin ja Jumala tulee luomaan uudistetun taivaan ja uudistetun maan. Täällä Hesekielin näky saa lopullisen muotonsa, kun kaikki eri kansat pääsevät uskon kautta Jeesukseen osalliseksi taivaallisesta Jerusalemista, joka on samaanaikaan sekä kaupunki että uudistettu paratiisi. On elämän puusta syöminen sitten konkreettinen tai symbolinen kuvaus, yksi asia on varma: kuolema tulisi olemaan tästä kaupungista poissa lopullisesti.
Hesekielin kirjan tekstisarja päättyy tähän. Toivon, että sarja olisi herättänyt meitä lukemaan Vanhaa ja Uutta testamenttia paremmin yhdessä, niin kuin ne on tarkoitettukin luettavaksi. Vanhan testamentin tekstejä on luettava hitaasti ja huolella, mutta tekstien tulkinnassa tulee aina ottaa ensisijaisesti huomioon Uusi testamentti, ei päivän lehteä.
Tämä oli myös allekirjoittaneen viimeinen postaus tälle sivustolle työpaikkamuutoksen vuoksi. Siunausta kaikille lukijoille!
Viitteet
*Tekstin peruslähteinä jälleen Daniel Block, The Book of Ezekiel. Chapters 25-48. NICOT (Grand Rapids: Eerdmans, 1998), 494-746 ja Christopher J. H. Wright, The Message of Ezekiel. The Bible Speaks Today -sarja (Nottingham: IVP: 2001), 327-68.
1) Wright, Ezekiel, 338-39; Bruce Waltke, An Old Testament Theology: an exegetical, canonical and thematic approach (Grand Rapids: Zondervan, 2007). 843; Block, Ezekiel 25-48, 502-03, 510-11, erit. 505. Kuten luvun 37 näky kuolleista luista ei ole konkreettinen osoitus ylösnousemuksesta, nämä luvut eivät ole konkreettinen osoitus siitä mitä on tulossa.
2) Ks. Richard B. Hays, Echoes of Scripture in the Gospels (Waco: Baylor University Press, 2016), 162-75, joka osoittaa monta tekstiä, jotka osoittavat Jeesuksen olevan nimenomaan Jumalan persoonallinen ja henkilökohtainen läsnäolo. Jeesus tulee lukea osaksi Jumalan ainutlaatuista identiteettiä.
3) Jo ennen Paavalia monet juutalaiset olivat laajentaneet maa-lupauksen kattamaan koko maailman: Siirakin kirja 44:21 (”Sentähden Herra hänelle valalla vannoi kansojen tulevan siunatuiksi hänen siemenessään, hänen lisääntyvän paljoksi niinkuin maan tomu, vannoi korottavansa hänen jälkeläisensä niinkuin tähdet ja antavansa heille perinnöksi maan merestä mereen ja virrasta aina maan ääreen.”); Riemuvuosien kirja 17:3; 22:14; 32:19; 1. Eenokin kirja 5:7; 4. Esran kirja 6:59 jne.). Myös Heprealaiskirjeen kirjoittajalla (1:2) on koko maailma mielessään. Tämä selittyy paremmin, kun pääsemme lukuun 8. (James D. G. Dunn, Romans 1-8. WBC 38A [Milton Keynes: Word, 1991] 213.) Paavali ei toisin sanoen siis juurikaan ymmärtäisi 2000-luvulle tyypillistä keskustelua Israelin maaoikeuksista (esim. ICEJ-järjestön painotus), koska hän katsoo kaikkea Kristuksessa toteutuneen liiton valossa.
4) O. Palmer Robertson, The Israel of God: Yesterday, Today, and Tomorrow (Phillipsburg: P&R Publishing, 2000), 49.
5) Kuten Richard Bauckham, Who is God? Key Moments of Biblical Revelation (Grand Rapids: Baker Academic, 2020), 27, muistuttaa, Hesekielin kirjan luvut 40-47 ovat vahvasti läsnä Johanneksen evankeliumissa, koska Jeesus esitetään uutena messiaanisena temppelinä. Johanneksen evankeliumista ja temppeliteemasta klassikkoteos on Mary L. Coloe, God Dwells With Us: Temple Symbolism in the Fourth Gospel (Minnesota: Liturgical Press, 2001).
6) Näin Richard Bauckham, The Testimony of the Beloved Disciple: Narrative, History, and Theology in the Gospel of John (Grand Rapids: Baker Academic, 2007) 279-80; Pamela J. Scalise, ”Zechariah.” Teoksessa Minor Prophets II. Understanding the Bible Commentary Series. John Goldingay & Pamela J. Scalise (Grand Rapids: Baker Books, 2012 [2009]), 313.
7) Hays, Echoes, 314-16.
8) G. K. Beale, A New Testament Biblical Theology: The Unfolding of the Old Testament in the New (Grand Rapids: Baker Academic, 2011), 634.
9) N. T. Wright, Surprised by Hope: Rethinking Heaven, the Resurrection, and the Mission of the Church (New York: HarperOne, 2008) tiivistää mielenkiintoisesti tämän länsimaalaisen kristillisyyden näkemyksen ja osoittaa sen vakuuttavasti kyseenalaiseksi. Aiheesta kattavasti J. Richard Middleton, A New Heaven and a New Earth: Reclaiming Biblical Eschatology (Grand Rapids: Baker Academic, 2014).
10) Näin Tremper Longman III & Raymond B. Dillard, An Introduction to the Old Testament. 2nd edition (Grand Rapids: Zondervan, 2006), 369.
11) Asia on monimutkaisempi kuin mitä minulla on tilaa käsitellä. Innostuneen lukijan on syytä lukea Bealen käsittely aiheesta (New Testament Biblical Theology, luku 19). Beale tekee Raamatun teksteistä syvärullauksen osoittaessaan miten alusta saakka Jumalan tarkoitus on ollut levittää kaikkeinpyhimmässä ollut jumalallinen läsnäolo koko maailmaan. Tästä syystä Johannes kyllä näkee ”uuden taivaan ja uuden maan” (21:1), mutta käytännössä luvuissa 21-22 käsitellään pelkästään taivaallista Jerusalemia eli Jumalan pyhää paratiisi-kaupunkia. Uusi luomakunta on yhtä kuin taivaallinen Jerusalem, koska nyt Jumalan kirkkaus on laajentunut kaikkialle. Samasta aiheesta lyhyemmin ks. Tremper Longman III, How to Read Exodus (Downers Grove: IVP, 2009), luku 12.
